Suomesta on kehittymässä palveluyhteiskunta, mutta vanhat asenteet ja rakenteelliset delfinaariot hidastavat askeleita matkalla maailmanluokan palvelutuottajaksi.

Särkänniemeen perustettiin 30 vuotta sitten delfinaario. Se oli silloin hieno ja houkutteleva. Mutta aika ajoi ohi. Suureksi kysymykseksi nousi se, kuinka päästä eroon delfinaariosta. Ratkaisun tekeminen vaati paljon keskustelua, herätti tunteita ja synnytti muutosvastarintaa.

Suomen yhteiskunnan rakenteessa on useita delfinaarioita, joista moni on paljon vanhempi ja ennen kaikkea yhteiskunnallisesti merkityksellisempi kuin Särkänniemi. Nämäkin delfinaariot ovat syntyneet silloin vallinneista lähtökohdista. Tiedämme, etteivät ne palvele meitä enää, mutta emme uskalla ottaa vastaan niiden lopettamisesta seuraavaa tunnemyrskyä. Luopuminen on kivuliasta ja muutos luo epävarmuutta.

Suomesta on kehittymässä palveluyhteiskunta, mutta vanhat delfinaariot paitojen pesemisestä hidastavat askeleita matkalla maailmanluokan palvelutuottajaksi. Kansainvälinen palvelukauppa kasvaa 10-15 prosentin vuosivauhtia. Kehittyvien maiden kaupungistuminen tarjoaisi valtavan markkinapotentiaalin myös suomalaiselle palveluosaamiselle. Yksistään Kiinassa noin 500 miljoonaa henkilöä muuttaa kaupunkeihin vuosikymmenen aikana. Asiantuntijaosaamisemme, korkeaan teknologiaan perustuvat palvelut ja digitalisaatio ovat suuri mahdollisuutemme.

Työmarkkinoiden delfinaario, tähän saakka hyvin toiminut työmarkkinajärjestelmämme, on rakennettu aikana, jolloin työllisistä puolet teki töitä alkutuotannossa. Se luotiin teollisuuden lähtökohdista silloin, kun kilpailu oli toimialojen välistä, vientitavara liikkui vain satamien kautta ja Coca-Cola sekä rock and roll rantautuivat Suomeen. Olemme tuon järjestelmän säätelyssä edelleen, vaikka alkutuotannon osuus on supistunut alle viiden prosentin ja palveluiden osuus kasvanut merkittävästi.

Markkinat ovat tänään maailmanlaajuiset. Suomi ei enää kilpailumielessä ole saari: digitaalisessa maailmassa suomalaisten yritysten ja työntekijöiden kilpailijat voivat tulla mistä maailmankolkasta tahansa ja suomalainen yritys voi tarjota palvelujaan minne vain. Mutta työsuhteen ehdoista sovitaan edelleen pääosin mallilla, joka luotiin toisenlaiseen yhteiskuntaan. Meidän pitäisi kehittää tilalle joustavampia, paikallisiin ja yrityskohtaisiin tarpeisiin sopivia uusia tapoja.

Työn delfinaario perustuu aikaan, jolloin opiskeltiin ensin ja mentiin sen jälkeen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Tämän päivän työelämä on toisenlaista. Nuorena hankittua osaamista ja ammattitaitoa on päivitettävä jatkuvasti. Määräaikaiset työsuhteet, yrittäjämuotoinen työ ja projektiluontoiset tehtävät lisääntyvät. Yksinyrittäjiä on työllisistä jo noin 180 000, ja määrä kasvaa lähivuosina. Useille työnantajille tehtävistä freelance- ja keikkatöistä on tullut uusi normaali – ei vain Suomessa vaan globaalisti. Lainsäädäntömme ja verotuskäytännöt ovat edelleen päivittämättä uuden työn tekemisen ja yrittäjyyden aikaan.

”Hyvä tuote myy itse itsensä” -delfinaario on myös jo vanha. Vientimme on pitkään perustunut investointihyödykkeiden kauppaan ja niiden markkinointi henkilökohtaiseen myyntityöhön. Tämä toimii edelleenkin investointihyödykkeissä, mutta kasvaville palvelu- ja kulutusmarkkinoille päästäksemme tarvitsisimme investointeja opetukseen ja tutkimukseen, panostuksia markkinointiosaamiseen, kykyä luoda kuluttajabrändejä, digitaalisia sisältöjä ja palvelukonsepteja.

Hitaimmin muuttuva delfinaario asuu mielikuvissamme. Ajattelemme, että Suomi voi kasvaa vain teollisuuden viennistä, vaikka tarvitsemme molempia: sekä teollisuutta että palveluja. Elinkeinopolitiikkamme näkökulma pitää kääntää ”joko tai” -ajattelusta ”sekä että” -ajatteluun. Asenteissamme majoittuva delfinaario ohjaa puhettamme, ratkaisujamme ja ikävä kyllä liian paljon myös poliittista päätöksentekoa, tilastointia, innovaatio- ja yritysrahoitusta sekä median sisältöjä.

Edellä kuvatut ovat vain otos delfinaarioista, joiden uima-altaiden seinien sisällä joudumme edelleen uimaan, vaikka maailma ympärillä on muuttunut. Meidän pitäisi luetteloida ne kaikki ja luopua aikansa eläneistä. Muutoin edessämme voi olla Kreikan tie. Sinnehän ne delfiinitkin muuttivat.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kauppalehdessä 5.9.2016.

Riitta Varpe

Ent. toimitusjohtaja. Vastuu elinkeinopoliittisista asioista 15.6. asti,

Riitta Varpe on toiminut Paltan toimitusjohtajana liiton perustamisesta 2011 lähtien. Koulutustaustaltaan hän on tekniikan lisensiaatti, eMBA ja toiminut työuransa aikana sekä yksityisen vientiteollisuuden että julkisen sektorin johtotehtävissä.

Menossa olevassa elinkeinoelämän murroksessa ja kansainvälisessä kilpailussa ei pärjätä vanhoilla toimintatavoilla. Varpen suuri innostuksen ja inspiraation lähde on puhua palvelujen puolesta ja rakentaa yhdessä Paltan jäsenyritysten ja henkilöstön kanssa Paltaa uuden työn edelläkävijäliitoksi.