Bruttokansantuotetta ei voi syödä

Suomen talouskasvun nopein vaihe on tällä erää ohi. Nyt on sopiva hetki tehdä välitilinpäätös siitä, mitä noususta jäi kouraan.

Kasvu on ollut kovaa. Vientiä on syntynyt. Palkankorotukset ovat olleet erittäin hyviä ja hidas hintakehitys on tuplannut ostovoiman. Suomessa on päästy nauttimaan pitkästä aikaa kunnon kulutusjuhlista. Työllisyys on ottanut vihdoin selvän loikan parempaan ja julkisen velan kasvuvauhtikin on hidastunut hetkeksi. Ja tietenkin! Poliitikkojen ja päättäjien tavoittelemaa maagista bruttokansantuotetta on syntynyt iso läjä.

No entäs sitten? Vientivetoiset talouskarkelomme lähtivät hiipumaan viime vuoden puolella. Kotimarkkinat pitävät talouskasvun hyvänä vielä jonkin aikaa, mutta taantuma tai ainakin jokin töyssy kansainvälisen talouden tiellä on jo nähtävissä.

Niinpä ilon pilaamisenkin uhalla on kysyttävä: saammeko tämän nopean nousun aikana pysyvää ja kaikille jakautuvaa hyvinvointia aikaiseksi. Jääkö Suomelle tästä noususta muutakin kuin muisto muutaman vuoden kulutusjuhlista? Ja miksi kysymyksen pitäisi kiinnostaa muitakin kuin ekonomisteja ja päättäjiä?

Nyt tarkkana. Bruttokansantuotetta ei voi syödä. Se on näppärä mittari talouden kasvun ja sen rakenteiden arvioimisessa, mutta hyvinvoinnista, sen tulevaisuudesta tai kasvun kestävyydestä se ei välttämättä kerro yhtään mitään. Suomen pitää entistä enemmän keskittyä pysyvään kasvuun.

Miksi? Koska me olemme valinneet kalliin elämäntyylin ja kattavat julkiset palvelut. Pohjoismaissa talouskasvun halutaan myös jakautuvan tasaisemmin kuin monissa muissa länsimaissa. Nämä tavoitteet ovat erittäin kovia eikä nopea talouskasvukaan enää nykymaailmassa takaa onnistumista.

Pysyvää ja kaikille jaettavissa olevaa kasvua syntyy vain työstä. Tässä meillä on kotimaisia, omin käsin kudottuja ongelmia. Kestävää kasvua rajoittaa työn tarjonta.

Työpaikkoja on tarjolla. Niitä on tarjolla enemmän kuin koskaan. Maailmantalous porskuttaa ja suomalaiset yritykset kasvavat. Mutta tekijöitä ei löydy. Tilanne ei parane odottelemalla, sillä Suomen työikäinen väestö vähenee ja pahentaa ongelmaa entisestään. Sopivia työntekijöitä pitäisi siis pystyä löytämään työttömien joukosta, mutta tällä polulla tulee nopeasti ongelmia vastaan.

Työttömiä on nimittäin liian vähän.

Tarkemmin ottaen helposti työllistyviä työttömiä. Lyhyet esimerkiksi valmistumisiin ja työpaikoista toiseen siirtymiseen liittyvä työttömyys kuuluu toimivaan talouteen. Sen sijaan vaikeasti työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä on liikaa. Se on ilmiö, joka ei kuulu toimivaan talouteen eikä varsinkaan Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Tämä yhdistettynä Suomen vähenevään työikäiseen väestöön tarkoittaa, että käytettävissä olevat käsiparit eivät riitä yritysten ja yhteiskunnan pyörittämiseen täydellä vauhdilla.

Tarkalleen ottaen tästä on kyse, kun puhutaan työn kohtaanto-ongelmasta Suomessa.

Kestävään ja jaettavaan kasvuun tarvitaan seuraavan hallituskauden loppuun vuoteen 2023 mennessä 180 000 työllistä lisää. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta tästä maailmasta. Työllisyysaste pitää saada Pohjoismaiselle tasolle, jos hyvinvointipalvelut halutaan pitää kattavalla Pohjoismaisella tasolla.

Tavoitteessa onnistutaan vain puuttumalla työttömyyden kovimpaan ytimeen eli pitkäaikaiseen rakennetyöttömyyteen. Muualta kotimaista työvoimaa ei löydy tarpeeksi. Mikä neuvoksi?

Kaikki työ, ennen kaikkea matalapalkkatyö pitää tehdä kannattavaksi. Se tarkoittaa maailman raskaimman verotaakan keventämistä ja kannustinloukkujen purkamista. Pikaisinta uudistusta tarvitsee sosiaaliturva. Siitä on tullut suomalaisen hyvinvointijärjestelmän heikoin lenkki.

 

Katso myös Jouni Vihmon vlogi täällä.

Jouni Vihmo

Ekonomisti


puhelin +358 20 595 5035

Lisää aiheesta

PALTA ry budjettiriihestä: Hallituksen panostukset osaamiseen ja tulevaisuude...

Budjettiriihessä esiin nostetut, vielä tämän vuoden puolella lisäbudjetilla kohdistettavat panostukset jatkuvan oppimisen toteuttamiseen ovat hyvä alku. Toivottavaa olisi kuitenkin, että jatkuvan oppimisen reformiin suunnattaisiin tulevina vuosina lisää resursseja, joilla luotaisiin alustaa uudenlaiseen työelämälähtöiseen osaamisen kehittämiseen työurien aikana. Osaajapulaa on havaittavissa kaikilla palvelutoimialoilla.

PALTA ry VM:n budjettiesityksestä: Osaavasta työvoimasta ja infrasta huolehdi...

Palta kannustaa hallitusta edelleen löytämään tulevassa budjettiriihessä keinoja työpaikkojen ja työvoiman kohtaannon parantamiseksi. Suunnitellut panostukset liikenneinfran kehittämiseen ovat askelia oikeaan suuntaan, sillä ne edistävät yhteiskunnan toiminta- ja kilpailukykyä. Myös digi-infran kilpailukykyyn tulisi kiinnittää huomiota.

Kehysriihen tärkeimmät päätökset koskevat työllisyyttä, osaamista ja digikehi...

Suomi pärjää vain panostamalla osaamiseen ja uutta luovaan. Työvoiman saatavuudesta ja osaamisen vanhenemisesta ei saa tulla kasvun ja uudistumisen este. Kehysriihessä tulisi panostaa elinikäiseen oppimiseen sekä lisätoimiin työllisyysasteen nostamiseksi ja digi-kehityksen vauhdittamiseksi.