Koronan opetuksilta ei siis voida sulkea silmiä myöskään liitoissa, vaan kriisimekanismit on saatava tulevaisuudessa oikeasti toimimaan. Muuten ratkaisuna ovat vain lyhyemmät sopimukset ja jatkuva neuvottelujen kierre, kirjoittaa Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto.

Syksyllä alkanut työehtosopimuskierros on edelleen käynnissä. Neuvottelut uusista sopimuksista jatkuvat vielä useilla sopimusaloilla – tosin hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin kierroksen alkupäässä.

Koronan myötä elinkeinoelämän tilanne on täysin toinen kuin mitä vielä tammikuun alussa neuvottelukierroksen päänavauksen syntymisen yhteydessä ennakoitiin. Päällä ovat massiiviset lomautukset. Henkilöstöä on myös jouduttu vähentämään eikä yrityksillä edelleenkään ole riittävää näkymää siitä, milloin talouden ylösajo päästään kunnolla aloittamaan.

Koronakriisi on osoittanut karulla tavalla sen, kuinka nopeasti ja ennakoimattomasti yritysten toimintaedellytykset voivat muuttua.

Koronakriisi on osoittanut karulla tavalla sen, kuinka nopeasti ja ennakoimattomasti yritysten toimintaedellytykset voivat muuttua. Ensin isku osui kovimpana suoriin palveluihin, kuten ravintoloihin, ihmisten liikkumiseen ja matkailuun sekä henkilökohtaisten palveluiden, tapahtumien, viihteen ja koulutusten tuottajiin. Pitkittyessään kriisi on laajentunut entisestään myös muille palvelualoille. Teollisuudessa on ennakoitu pahimman olevan vasta edessä.

Selvää on, että mikään ala ei ole iskulta turvassa.

Pitemmissä kiinteissä sopimuksissa on riskinsä

Koronaviruksesta seurannut tilanne on palauttanut monelle mieleen finanssikriisin ja siitä saadut opetukset työmarkkinoilla. Juuri kriisin alla vuonna 2007 tehtiin useampivuotiset sopimukset korkeiksi mitoitetuilla kiinteillä korotuksilla. Ratkaisut neuvoteltiin talouden aallonharjalla olettaen, että kasvu ja hyvä kehitys jatkuisi.

Tilanne kuitenkin huonontui varsin pian ratkaisujen tekemisen jälkeen. Sopimuksista ei enää päästy eroon, mikä tarkoitti sitä, että keskellä syöksykierrettä jouduttiin maksamaan ylisuuria palkankorotuksia. Tämä syvensi yritysten ahdinkoa entisestään. Kierroksen jälkiä siivottiin pitkään talouden menetetyllä vuosikymmenellä.

Tällä neuvottelukierroksella päänavaus oli kaksivuotinen. Saman mittaisiksi on sovittu valtaosa kierroksen muista jo tehdyistä sopimuksista. Sopimuskorotukset mitoitettiin aikaan ennen koronaa. Jo tuolloin tosin todettiin, ettei lopputulos paranna kilpailukykyä siten kuin yritykset olisivat toivoneet. Kustannusten kanssa uskottiin kuitenkin voitavan elää.

Koronan vuoksi monet yritykset ja toimialat taistelevat olemassaolostaan.

Koronakriisi muutti tilanteen nopeasti. Vaikka alakohtaisten sopimusten avaamisia koskevia puheenvuoroja ei vielä mainittavassa mittakaavassa olekaan kuultu, on selvää, etteivät esimerkiksi nyt sovitun sopimuskauden toiselle vuodelle osuvat, noin kahden prosentin kokonaiskorotukset enää istu vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen.

Koronan vuoksi monet yritykset ja toimialat taistelevat olemassaolostaan. Lohtua tilanteeseen ei juurikaan tuo se, että muutkin maat ovat vastaavassa asemassa. Edellytykset talouden toipumiselle eivät kaikissa maissa ole yhtenäiset. Myöskin käytettävissä olevat keinot eroavat toisistaan.

Suomessa työmarkkinoiden kyky reagoida muuttuviin tilanteisiin on huono

Yksi tunnettu ja merkittävä ero esimerkiksi Suomen ja Saksan välillä on kyky paikallisesti poiketa jo tehdyistä TES-ratkaisuista, jos edellytyksiä niiden toimeenpanemiselle sellaisenaan ei enää ole olemassa. Saksassa monissa sopimuksissa olevat ns. avaamislausekkeet mahdollistavat voimassa olevista työehtosopimuksista huolimatta yrityksen selviämiselle tarpeellisten kriisiajan järjestelyjen rakentamisen yrityksissä ja työpaikoilla.

Avaamislausekkeiden perusteella tehtyjen paikallisten ratkaisujen arvioidaan olevan tärkein syy sille, miksi Saksassa on yleensä toivuttu muita paremmin ja nopeammin monista taloudellisista kriiseistä. Tehdyt sopimukset ja työehdot ovat joustaneet paikallisesti tilanteen vaatimalla tavalla.

Suomen kriisimenettelyistä ei ole ollut Saksan avaamislausekkeiden haastajiksi.

Suomessa ei olla yrityksistä huolimatta saatu sovittua toimivuudeltaan Saksaa vastaavia menettelyjä sopimusten avaamiseksi. Meillä on kyllä rakennettu kriisilausekkeiden nimellä kulkevia määräyksiä, mutta ne ovat käytännössä jääneet merkityksettömiksi. Joko niiden käyttöönottokriteerit eivät ole kriiseissäkään täyttyneet tai muutoksiin ei olla syystä tai toisesta suostuttu. Joka tapauksessa Suomen kriisimenettelyistä ei ole ollut Saksan avaamislausekkeiden haastajiksi.

Jatkossa toimivat alakohtaiset kriisimenettelyt nousevat keskiöön

Vallitsevassa koronatilanteessa on ollut hyvää se, että työmarkkinakeskusjärjestöt ovat pikaisella aikataululla onnistuneet sopimaan yhteisistä esityksistä tilanteen helpottamiseksi. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. On selvää, että myös liittotasolla joudutaan pohtimaan koronakokemusten vaikutuksia tulevaisuuden sopimuspolitiikkaan.

Jatkossa kykymme reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin nousee entistäkin tärkeämmäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että myös suomalaisiin työehtosopimuksiin pitää saada toimivat kriisimenettelyt, jotka mahdollistavat jo tehtyjen ratkaisujen tehokkaan avaamisen paikallisesti taloudellisen kriisin kohdatessa. Mikäli tässä ei edelleenkään onnistuta, ratkaisuksi jäänee ainoastaan sopimuskausien lyhentäminen tai palkankorotuksista sopiminen esimerkiksi vuosittain pitemmän sopimuskauden aikana.

Jatkossa kykymme reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin nousee entistäkin tärkeämmäksi.

Vaikka toimintaympäristön ennustettavuus onkin perinteisesti puoltanut vuotta pitempiä sopimuksia, on viimeistään koronavirus osoittanut tulevaisuuden arvaamattomuuden. Uudet uhat, kuten esimerkiksi pandemia, voivat muuttaa taloudellisen tilanteen salamannopeasti. Silloin kaksikin vuotta saattaa olla liian pitkä aika.

Koronan opetuksilta ei siis voida sulkea silmiä myöskään liitoissa, vaan kriisimekanismit on saatava tulevaisuudessa oikeasti toimimaan. Muuten ratkaisuna ovat vain lyhyemmät sopimukset ja jatkuva neuvottelujen kierre.

Juuri nyt tällä hetkellä on kuitenkin tyydyttävä vallitsevan tilanteen ratkaisemiseen niillä työkaluilla, jotka tällä hetkellä ovat käytössä. Yritysten selviämisen ja työpaikkojen säilymisen tulisi olla yhteinen tavoitteemme.

Kirjoittaja on Paltan toimitusjohtaja. 

Pysy ajan tasalla palvelualoja ja työmarkkinoita koskevista aiheista, seuraa meitä sosiaalisen median kanavissamme TwitterissäLinkedInissä, Instagramissa ja Facebookissa sekä liity neljä kertaa vuodessa ilmestyvän uutiskirjeen tilaajaksi

Tuomas Aarto

Toimitusjohtaja,

VT