Kuinka moni muistaa, että Suomen talous kääntyi kasvuun vuonna 2015? Kaksi vuotta käänteen jälkeen Suomessa puhutaan edelleen ”orastavasta talouskasvusta” tai ”hieman parantuneista näkymistä”. Tosiasiassa Suomen talous kasvoi viime vuonna puolentoista prosentin luokkaa eli kasvu on viime vuosiin verrattuna suorastaan ripeää. Mutta Suomessa halutaan vielä lisää. Toivoa saa, mutta kuinka realistista se on?

Kerrataanpa hieman. Talouskasvu syntyy kahdesta tekijästä, tuottavuuden kasvusta ja työllisyyden kasvusta. Suhdannevaihteluita tulee ja menee, mutta edellä mainitut kaksi tekijää ovat pitkällä aikavälillä aikuisten oikean talouskasvun ydin. Kansainvälinen suhdannenousu pyyhkäisee minkä tahansa maan talouden yli jättämättä euroakaan, jos nuo asiat eivät ole kunnossa. Jos siis haluaa arvioida talouden näkymiä kengän kärkiä pidemmälle, kannattaa tutkailla asiaa kahden edellä mainitun perustekijän näkökulmasta.

Missä kunnossa Suomen talouden peruspilarit sitten tällä hetkellä ovat ja mitä ne kertovat tulevaisuudesta?

Aloitetaan helpommasta eli väestöstä. Suomalainen syntyy, kasvaa työikäiseksi ja pysyy työelämässä tietyn aikaa. Väestötilastojen perusteella on varsin helppo ennustaa työikäisten käsiparien määrä Suomessa vaikkapa vuonna 2020 tai 2050. Suomen näkymä on erilainen kuin muissa Pohjoismaissa ja etenkin Ruotsissa. Suomen näkymä ei valitettavasti ole kovin hyvä, sillä Suomessa syntyy tällä hetkellä vähemmän ihmisiä kuin kuolee. Ilman tuntuvaa maahanmuuttoa Suomen väestö ei kasva juuri lainkaan ja työikäisten määrä suhteessa julkisilla varoilla elätettäviin vähenee. Tulevaisuudessa käsiparit eivät yksinkertaisesti riitä totuttuun elintasoon ja etenkään julkisten menojen tasapainoon. Vaisu väestönkasvu asettaa talouskasvulle rajan.

Entä se talouskasvun toinen puoli eli tuottavuus? Tilastoissa Suomen talouskasvu on seurannut orjallisesti tuottavuuden kehitystä. Itsenäisyyden ajan talouskasvusta 95 prosenttia on syntynyt tuottavuuden kasvusta, fiksusta tekemisestä. Esimerkiksi 1990-luvun lama iski Suomen polvilleen, mutta siitä noustiin lopulta nopeastikin ennennäkemättömän kasvun ja kansainvälistymisen aikakauteen tuottavuuden vetämänä.

Entäpä nyt? Suomen tuottavuuskehitys hyytyi samoihin aikoihin kuin talous vajaa vuosikymmen sitten. Talous on kääntynyt kasvuun, mutta tuottavuuskehitys värisee edelleen nollan ympärillä. Historiallisesta näkökulmasta se ei ole kestävä kehitys. Tuottavuudesta ei tällä kertaa ole Suomen talouden pitkäaikaiseksi vauhdittajaksi.

Pitääkö nyt masentua, kun talouskasvun tärkeimmät tekijät ovat tässä kunnossa?

Ei pidä. Talouskasvun perustekijöitä voidaan vauhdittaa kotimaisin voimin. Väestönkasvun kotikutoiselle rajoitteelle ei pysty nopeasti tekemään mitään, mutta sen aiheuttamaa rajoitetta talouskasvulle voidaan pienentää lisäämällä maahanmuuttoa. Työn tekemistä voidaan myös tehdä houkuttelevammaksi purkamalla kannustinloukkuja ja alentamalla työn verotusta. Yrityksiä ei voi tuottavuuden nimissä patistaa tekemään parempia tuotteita, mutta digitalisaation ja paikallisen sopimisen edistämisellä voidaan parantaa tuottavuutta. Lääkkeet ovat olemassa.

Viime vuoden talouskasvu on kovinta talouskasvua mitä Suomen nykyisillä työllisyys- ja tuottavuusasetuksilla voidaan saavuttaa. Suomessa eletään nyt kovinta nousukautta nykyisen potentiaalin yläpäässä. Jos kovempaa talouskasvua halajaa, silloin käsipareja ja fiksua tekemistä pitää saada lisää.

Aiheesta lisää Paltan tuoreessa suhdannekatsauksessa. Siinä kerrotaan myös miten palveluiden kasvu jatkui viime vuonna muuta taloutta kovempana ja miten kasvu kiihtyy kuluvana vuonna.