Palkankorotukset 2,2 prosenttia, lieviä lakonuhkia, sopimuskausi 12 kuukautta. Siinä kiteytettynä Ruotsin viimekeväinen työmarkkinakierros. Vientialat avasivat pelin, tosin vasta sovittelun jälkeen. Muut tulivat sitten hieman kitisten perässä. Mutta ruotsalaiseen tapaan homma saatiin maaliin. Niin kutsuttu märket piti taas pintansa. Mistä on kysymys?
Joka paikka pursuaa digipuhetta. Robotisaatio, keinoäly, data, tietoliikenneyhteydet ja moni muu hallitsee keskustelua ja pyrkii määrittämään tulevaisuuttamme. Onko meillä tulevaisuudessa töitä vai vievätkö robotit nekin? Onko minun datani minun vai jonkun muun? Kuka saa tehdä siitä bisnestä? Osaammeko ottaa hyödyn irti digimurroksesta? Mahdollistaako lainsäädäntö uudistumisen vai olisivatko kaikki uudet digiajan uljaat yritykset, kuten Uber ja AirBnB, laittomia Suomessa? Onko meillä Suomena lainkaan sijaa tässä kehityksessä vai jäämmekö ainoastaan sivustaseuraajiksi?
Sopimisen pitää olla nykyistä helpompaa, jotta sitä ei koeta taakaksi, kirjoittaa Tuomas Aarto.
Pitkään jatkunut vaikea taloustilanne on aiheuttanut paljon murhetta. Tästä huolimatta palstatilaa täyttävät mielikuvat vastakkainasettelusta, eivätkä ideat ongelmien ratkaisuista. Kun toisiaan vastaan asetetaan esimerkiksi työnantajat ja palkansaajat, työmarkkinakeskusjärjestöt ja jäsenliitot tai palvelualat ja teollisuus, julkinen keskustelu kulkeutuu sivuraiteelle. Tämän on muututtava, jos Suomen hyvinvointi halutaan jatkossa turvata.
Työelämän polarisaatio puhuttaa, huolestuttaa ja alkaa näkyä myös numeroissa. Muutokset työelämässä eivät tietenkään ole uusi ilmiö, vaan erityyppistä ja -tahtista uudistumista ammateissa ja toimialoissa on vuosikymmenten mittaan tapahtunut koko ajan.
Perjantain uutisista sai sen kuvan, ettei työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmasta tarvitsisikaan olla huolissaan. Väitteelle ei kuitenkaan ole näyttöä. Työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat eivät löydä toisiaan. Työmarkkinoiden dynamiikkaa on siis parannettava.
Nuoret äidit ovat poissa työmarkkinoilta kohtuuttoman paljon isiä enemmän. Tämä heikentää naisten työllisyyttä ja urakehitystä. Viimeisimpänä asian toi esiin keskustalaiseksi mielletty PTT. Sipilän hallituksella ei ole kuitenkaan ollut rohkeutta puuttua kotihoidontukeen tai perhevapaiden käyttöön.
Industrialismi ja nationalismi olivat sata vuotta sitten ne maailmantalouden uudet muutosvoimat, joita hyödyntämällä Suomi nousi maailman vauraimpien kansakuntien joukkoon. Asukasta kohden laskettu bruttokansantuote kasvoi Euroopan toiseksi ja maailman neljänneksi nopeinta vauhtia vuosina 1900-2000. Teolliset yritykset – erityisesti metsä- ja metalliteollisuuden yritykset – olivat kasvun vetureita.
Suomesta on kehittymässä palveluyhteiskunta, mutta vanhat asenteet ja rakenteelliset delfinaariot hidastavat askeleita matkalla maailmanluokan palvelutuottajaksi.
Perjantain uutisista sai sen kuvan, ettei työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmasta tarvitsisikaan olla huolissaan. Väitteelle ei kuitenkaan ole näyttöä. Työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat eivät löydä toisiaan. Työmarkkinoiden dynamiikkaa on siis parannettava.
Ruotsissa on voimassa lähes 700 työehtosopimusta. Naapurissakin kollektiivisopimuksilla on siis vahva asema työehtoja määrättäessä. Yksi asia kuitenkin erottaa maat selkeästi toisistaan, nimittäin yleiskorotukset.
ETLA:n jo eläkkeelle jäänyt johtaja Pekka Ylä-Anttila piirsi erääseen tilaisuuteen viisi vuotta sitten kuvan, jota käytän mielelläni edelleen. Se on hyvä kuva, sillä se herättää kaikki - myös laskentatoimen asiantuntijat.
Tiedolla johtaminen on tällä hetkellä kovasti esillä niin yrityksissä kuin yhteiskunnassa kokonaisuutena. Ilmiöstä on tullut eräänlainen uusi –ismi, näkökulma johtamiseen. Samalla termin sisällöstä on varmaan yhtä monta käsitystä kuin on käsittäjääkin.
