Industrialismi ja nationalismi olivat sata vuotta sitten ne maailmantalouden uudet muutosvoimat, joita hyödyntämällä Suomi nousi maailman vauraimpien kansakuntien joukkoon. Asukasta kohden laskettu bruttokansantuote kasvoi Euroopan toiseksi ja maailman neljänneksi nopeinta vauhtia vuosina 1900-2000. Teolliset yritykset – erityisesti metsä- ja metalliteollisuuden yritykset – olivat kasvun vetureita.

Elintason kasvu on nyt yllättäen pysähtynyt, kun bruttokansantuote ei ole kasvanut kymmeneen vuoteen. Tehdasteollisuuden tuotanto on pudonnut samalle tasolle kuin millä se oli vuonna 2000. Sen osuus kokonaistuotannosta on supistunut 25 prosentista 17 prosenttiin.

Talouskasvu ei ole kuitenkaan loppunut, sillä yksityiset palvelut ovat samaan aikaan kasvaneet voimakkaasti. Niiden osuus kokonaistuotannosta on noussut 50 prosenttiin. Kasvu ei vain ole ollut vielä riittävän nopeaa nostamaan koko kansantaloutta uudelle kasvu-uralle.

Informaatio ja viestintä sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta ovat luoneet talouskasvua enemmän kuin mikään muu kansantalouden sektori kymmenen viime vuoden aikana. Molemmat toimialat ovat arvonlisäyksiltään kaksi kertaa niin suuria kuin metsäteollisuus ja kaksi kolmasosaa metalliteollisuudesta.

Palveluiden osuus viennin arvosta on 30 prosenttia – yhtä suuri kuin Ruotsissa. Tietotekniikkapalveluja viedään ulkomaille yhtä paljon kuin paperia. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulosten käyttöoikeuksien lisensseistä saadaan saman verran vientituloja kuin sellusta.

Kansantaloutemme suhteellisen edun voi näin päätellä olevan siirtymässä perinteisestä tehdasteollisuudesta palveluihin. Kun myös teollisuus voi uudistua tavara- ja palvelutuotantoa yhdistämällä, Suomella on hyvät mahdollisuudet hyötyä niistä maailmantalouden uusista muutosvoimista – digitalisaatiosta ja globalisaatiosta – , jotka nyt kasvattavat tuottavuutta ja nostavat elintasoa. Tietointensiiviset palvelualat toimivat kasvun vetureina.

Talouspolitiikan tulisi edistää käynnissä olevaa rakennemuutosta, jotta kansantalouden uudet vahvuudet entisestään voimistuisivat. Keinot ovat samat kuin rakennemuutoksessa maataloudesta teollisuuteen: investoiminen koulutukseen ja uuteen teknologiaan sekä sääntelyn purkaminen.

Nyt koulutuksesta kuitenkin leikataan, vaikka olemme työikäisen väestön koulutuksen määrässä selvästi Ruotsia, Saksassa ja Yhdysvaltoja jäljessä. Tilanne ei myöskään automaattisesti ajan myötä parane, sillä suomalaiset nuoret eivät ole enää vanhempia ikäluokkia paremmin koulutettuja.

Julkiset tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat viime vuosina supistuneet tilanteessa, jossa yritykset ovat leikanneet omia investointejaan 30 prosenttia kymmenessä vuodessa. T&k-investointien osuus kokonaistuotannosta on meillä jo selvästi alempi kuin Ruotsissa. Julkisia investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen tulisi kasvattaa, sillä niiden positiiviset vaikutukset muuhun talouteen ovat suuria.

Myönteistä talouspolitiikassa on, että digitalisaation merkitys talouden muutosvoimana on ymmärretty ja että julkinen sektori nähdään sen mahdollistajana. Kansallinen palveluväylä, liikennekaari ja digitaalinen sote-uudistus ovat hyviä esimerkkejä.

Eroa maailman kärkeen on kuitenkin vielä kiinni kurottavana. Kansantalouden tilinpidon tilastot paljastavat nimittäin, että ohjelmistojen ja tietokantojen osuus kansantalouden pääomakannasta on meillä nyt samalla tasolla kuin se oli Yhdysvalloissa jo 20 vuotta sitten.

Tämä ei välttämättä johdu siitä, että suomalaiset yritykset käyttäisivät vähemmän tietotekniikkaa kuin amerikkalaiset, vaan pikemminkin siitä, että tietointensiivisten toimialojen osuus kokonaistuotannosta on Suomessa pienempi kuin Yhdysvalloissa. Siksi pitää purkaa kaikki sellainen sääntely, joka hidastaa uuden teknologian hyödyntämistä ja tietointensiivisten palvelualojen kasvua.

Elämme nyt teknologian ja talouden murrosta, jollaisia koetaan vain kerran vuosisadassa. Mahdollisuudet elintason ja hyvinvoinnin kasvattamiseen ovat vähintään yhtä hyvät kuin Suomen teollistuessa sata vuotta sitten. Talouden uuden muutosvoimat pitää vain osata käyttää tälläkin kertaa hyväksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matti Pohjola

Matti Pohjola toimii taloustieteen professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.