Kuluvana vuonna monet ovat ehtineet iloita siitä, että tuottavuuden (bkt työtuntia kohden) kasvu on kiihtynyt kolmen prosentin vauhtiin. Ikävä kyllä ilmiö johtuu lähinnä tilastoteknisistä syistä. Ensi vuonna tuottavuuskasvu palaa trendilleen 1 prosentin vauhtiin.

Kuluvan vuoden aikana Suomen tuottavuus eli bkt suhteessa työtunteihin on kasvanut 2,6 prosentin vauhtia ja kausitasoitetun aikasarjan perusteella peräti yli kolmen prosentin vauhtia. Uutinen on ollut erittäin tervetullut, koska talouskasvu syntyy pitkälti tuottavuudesta eli siitä, että arvoa tuotetaan samalla työpanoksella enemmän.

Tuottavuuskasvu näyttäisi siis kiihtyneen 1990 ja 2000-lukujen hyvien vuosien vauhtiin. Ikävä kyllä tuottavuuskasvu johtuu kuitenkin lähinnä tilastoteknisistä syistä ja sen ei voida odottaa jatkuvan yhtä nopeana. Tämän vuoden kasvupyrähdys ei siis anna perusteita olettaa, että tuottavuuskasvu olisi pysyvästi kiihtynyt. VM:n tuotantopotentiaalilaskelmissa lähivuosien keskimääräiseksi tuottavuuskasvuksi oletetaan hieman yli prosentti. Sen korottamiseen ei tähänastisen kehityksen pohjalta ole perusteita.

Kuluvan vuoden tuottavuuskasvu noussee noin 3 prosenttiin, mutta ensi vuonna kasvu mitä todennäköisimmin hidastuu taas 1 prosentin tuntumaan. Syynä on se, että hidas työpanoksen kasvu johtuu työllisten rakenteen tasomuutoksesta ja kalenterivuodelle osuvien työpäivien määrästä.

Moni on ihmetellyt sitä, että yksityisen sektorin palkkasumma on kasvanut kuluvana vuonna lähes 4 prosenttia, mutta työllisten määrä vain noin 1,5 prosenttia vaikka työvoimakustannukset eivät ole merkittävästi nousseet. Vastaavasti on kummallista, että työpanos eli tehtyjen työtuntien määrä ei ole juuri noussut, vaikka työllisten määrä on kasvanut. Ilmiötä selittää se, että työllisten rakenne on muuttunut.

Suhdannekäänteen jälkeen yksinyrittäjien määrä on vähentynyt ja alkuvuonna osa-aikatyötä tekevien määrä kasvoi vielä nopeammin kuin kokoaikatyötä tekevien palkansaajien määrä. Yrittäjät tekevät palkansaajia enemmän töitä ja kokoaikaiset enemmän kuin osa-aikaiset. Osa-aikaisten siirtyminen kokoaikaisiksi vuoden lopulla taas selittää sitä miksi työllisten määrän kasvu ei ole kiihtynyt sen enempää talouskasvun kiihtyessä.

Kuva 1: Työllisten rakenteen muutos on osaltaan aiheuttanut sen, että tehdyt työtunnit eivät ole kasvaneet yhtä nopeasti kuin työllisten määrä.

Tehtyjen työtuntien määrään vaikuttaa se kuinka paljon on työllisiä, kuinka paljon on työpäiviä ja kuinka paljon työpäivän aikana tehdään töitä. Olen kuvaan 2 laskenut työpanosestimaatin siten, että yrittäjien, kokoaikaisten ja osa-aikaisten palkansaajien lukumäärät on kerrottu työpäivien määrällä ja kyseisen ryhmän keskimääräisen työpäivän pituudella. Työpanosestimaatin antama kuva työpanoksen kehityksestä on hämmästyttävän identtinen verrattuna työvoimatutkimuksen kyselyvastaajien kertomukseen työtuntien määrän kehityksestä. Työpanosestimaatin kautta pystymme kuitenkin arvioimaan sitä mikä työpanoksen kehitykseen on vaikuttanut.

Johtopäätöksenä on se, että työpanoksen hidas kasvu johtuu pitkälti yksinyrittäjien määrän vähenemisestä ja siitä, että viime vuonna oli vähemmän arkipyhiä. Yrittäjien määrän muutoksen vaikutus on noin 0,70 prosenttiyksikköä ja työpäivien määrän muutoksen vaikutus noin 0,85 prosenttiyksikköä.

Kuva 2: Kalenterissa olevien työpäivien määrän ja keskimääräisten työtuntien kautta laskettu työpanosestimaatti kehittyy hämmästyttävän samalla tavoin kuin kyselyn tuloksena saatu arvio tehdyistä työtunneista.

Tuottavuus lasketaan bkt:n eli kokonaistuotannon suhteena työpanokseen, joten kun jakajan eli työpanoksen kasvu kiihtyy, tuottavuuskasvu hidastuu. Historian perusteella yksinyrittäjien määrän supistuminen vähintäänkin hidastuu ensi vuonna ja kalenterissa arkipyhiä on yhtä paljon kuin tänä vuonna. Näin ollen työpanoksen kasvu siis kiihtyy. Bkt:n kasvun ennakoidaan hidastuvan, joten seurauksena tuottavuuskasvu hidastuu merkittävästi.

Kuva 3: Työpanoksen kasvun jaksottumisesta johtuen Suomen tuottavuus kiihtyy vuonna 2017 ja hidastuu taas vuonna 2018.

Laskelmaa voidaan testata erilaisilla oletuksilla bkt:n ja työllisten määrän kehityksestä, mutta pelkästään kalenterista johtuvien työpäivien määrän vuoksi lopputulos on saman suuntainen. Voidaan toki miettiä olisiko tuottavuuskasvu ollut yhtä nopeaa, jos työpäiviä olisi ollut yhtä paljon kuin viime vuonna. Olisiko siis tuotantoa syntynyt suuremmalla työpäivien määrällä vielä enemmän? Olen taipuvainen uskomaan, ettei näin olisi tapahtunut. Näin pienistä lyhyen aikavälin muutoksista puhuttaessa sama tuotanto saadaan luultavasti aikaiseksi työpäivien määrän pienestä muutoksesta riippumatta. Toisaalta kuluvan vuoden tuottavuuskasvu voi olla siltä osin ihan aitoakin, että esimerkiksi yksinyrittäjän siirtyminen palkansaajaksi voi hyvinkin lisätä hänen tuottavuuttaan suhteessa työpanokseen. En kuitenkaan koe uskottavaksi olettaa, että tuottavuuden kasvu jatkuisi lähivuosina yhtä ripeänä kuin kuluvana vuonna. Suomen potentiaalinen pitkän aikavälin tuottavuuskasvu vaikuttaisi tällä hetkellä olevan vain hieman 1 prosentin yläpuolella.

 

Laskelman oletukset ja tuloksena tehtyjen työtuntien ja tuottavuusen kehitys.