Sopimisen pitää olla nykyistä helpompaa, jotta sitä ei koeta taakaksi, kirjoittaa Tuomas Aarto.

Erja Yläjrvi käsitteli (HS Merkintöjä 22.10.) kilpailukykysopimuksen (kiky) täytäntöönpanoa. On hyvä, että sopimuksesta keskustellaan. Juttu tarjoaa tilaisuuden selventää, miten kikystä saadaan parhaiten apua kilpailukyvyn parantamiseen.

Kilpailukykysopimuksen tavoitteena on parantaa kilpailukykyä yksikkötyökustannuksia laskemalla. Keskeinen työkalu on vuosittaisen työajan pidentäminen 24 tunnilla. On tärkeää, että se toteutetaan sovitusti kaikilla aloilla.

Työajan pidentämättä jättäminen ei ole vaihtoehto.

Monissa kiky-ratkaisuissa on sovittu, että työajan pidennystapa sovitaan paikallisesti työnantajan ja henkilöstön kesken. Myös muilla aloilla pidennyksen yksityiskohtia käydään paikallisesti lävitse.

Kilpailukykysopimukseen liittyvä paikallinen sopiminen ja muu yhteistyö tarjoavat mahdollisuuden räätälöidä tarpeisiin paremmin sopivan lopputuloksen. Siksi prosessiin kannattaa panostaa.

Parhaat kilpailukykyä parantavat ratkaisut löytyvät paikallisesti. Esimerkiksi työskentely muutamana lisäpäivänä vuodessa parantaa varmasti kilpailukykyä myös niissä tehtävissä, joiden suorittaminen ei perustu pelkkään kellokortin leimaamiseen.

Yläjärven kirjoituksessa esittämät havainnot työn muuttumisesta ja prosessin raskaudesta kertovat laajemman ja joustavamman paikallisen sopimisen pikaisesta tarpeesta.

Myös itse sopimisen pitää olla nykyistä helpompaa, jotta sitä ei koeta taakaksi työpaikoilla. Näin voimme pitää kilpailukyvystä huolta vastedeskin.

Testi on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 24.10.2016.