Sanotaan se nyt ihan suoraan: nykyisillä asetuksilla Suomella ei ole varaa hoitaa eläkeläisiään eikä kohdata rajoittamatonta kansainvälistä kilpailua työmarkkinoilla. Suurin uhka ei tule työmarkkinoilta tai työstä itsestään. Suomalaista yhteiskuntaa uhkaavat tekemättömät työt.

Ekonomistit ovat jauhaneet Suomen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä kyllästymiseen asti koko finanssikriisin jälkeisen ajan lähes kymmenen vuotta. Viime vuosina kuoroon ovat liittyneet valistuneimmat päättäjät. Paltan ja Kantar TNS:n kyselyn mukaan myös valtaosa suomalaisista on huolissaan talouden kestävyydestä ja enemmistö suomalaisista korjaisi Suomen ongelmat työllä. Suomessa on vihdoin päästy yhteisen pöydän ääreen. Suomalaiset kannustaisivat kaikki töihin.

Miksi hallitus ja selvitys toisensa jälkeen epäonnistuvat kaikkein tärkeimmässä tehtävässään, työn luomisessa? Keinot työllisyysasteen nostamiseen ovat tiedossa. Miksi pelkän yhteisen näkemyksen saavuttaminen on kestänyt näin kauan?

Vastaus juontaa vuosikymmenien taakse.

Kansantalouden tilinpito paljastaa, että työpanos on laskenut 60-luvulta lähtien. Talouskasvu on Suomessa viime vuosikymmenet perustunut nopeaan tuottavuuskehitykseen. Olemme 60-luvulta lähtien sukupolvi toisensa jälkeen tottuneet siihen, että talouskasvua syntyy vähemmällä työnteolla. Siksi työn merkityksen kirkastamiseen on mennyt näin kauan.

Entäpä se globalisaatio? Minun työtänihän ei voi ulkoistaa muualle. Sovitaan argumentaation vuoksi, että sellainen tulevaisuus lähestyy.

Globalisaatio etenee. Tavarakaupan ja tiedon padot ovat jo murtuneet. Seuraavaksi globalisoituvat työmarkkinat. Tulevaisuuden globalisaatio tulee olemaan edeltäjiään rajumpi.

Kun kaikki markkinat ovat globaaleja, yhteiskunnat kilpailevat järjestelmillään. Työtä syntyy sille pallonpuoliskolle, jossa verotus, sosiaaliturva ja koulutus on viritetty palvelemaan työn tekoa ja yrittämistä.

Suomalainen yhteiskunta on erinomaisessa asemassa globalisaatioon nähden. Se on vain käymässä liian kalliiksi, kun rahoittajien joukko vähenee. Jos rahoitusta ei hoideta kestävälle uralle, vaihtoehtona on velan kasvattaminen, verojen korottaminen tai julkisten palveluiden karsiminen. Yksikään edellä mainituista ei kuulu menestyksen resepteihin globaalissa maailmassa.

Työn tekemisestä ei enää kannata keskustella. Aika ei riitä ja kaikki ovat jo ymmärtäneet sen merkityksen. Suomalaiset haluavat korjata Suomen työllä. Nyt siihen pitää antaa mahdollisuus.

 

Suomalaiset ovat huolissaan julkisen sektorin rahoituksesta ja ovat sitä mieltä, että Suomessa tarvitaan toimenpiteitä työllisyyden kasvattamiseksi.

 

Väestön ikääntymisen vuoksi Suomen velkasuhde kääntyy nykyasetuksilla talouskasvusta huolimatta pian uudelleen nousuun.