Suomen väestö ikääntyy. Siksi entistä useampi työikäinen pitää saada töihin. Muuten verotulot eivät riitä kattamaan kasvavia menoja. Julkisessa keskustelussa on yleensä keskitytty miettimään mistä löytyvät tarvittavat työpaikat, mutta suurempi kysymys on mistä löytyy työpaikkoihin tekijät. Optimistisella kehityksellä työvoiman ulkopuolelta voidaan työmarkkinoille saada noin 8 000 henkilöä vuodessa.

Vuosikausien kasvun jälkeen työikäisen väestön määrä kääntyi laskuun vuonna 2010. Työikäisten määrän väheneminen asettaa haasteita työvoiman tarjonnalle. Työllisyydellä on merkittävä vaikutus ihmisen henkilökohtaiseen hyvinvointiin, mutta yhteiskunnan tasolla työllisyys sanelee sen, pystytäänkö hyvinvointipalvelut rahoittamaan. Työllisten määrän pitäisi kasvaa nykytasosta selvästi. Julkisessa keskustelussa on keskitytty pitkälti siihen mistä tarvittavat työpaikat löytyvät, siis työvoiman kysyntään. Avointen työpaikkojen määrä kasvaa koko ajan, joten en usko työvoiman kysynnän olevan ongelma. Sen sijaan pyrin oheisilla laskelmilla selvittämään mistä tarvittavat työntekijät löytyvät.

Kuva 1: Työikäisen väestön määrä kääntyi laskuun vuonna 2010. Eläkeläisten määrä kääntyi vastaavasti kasvuun.

Olen käyttänyt näiden laskelmien pohjana Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston lukuja, joissa henkilöiden työmarkkinastatus määritellään pääasiallisen toiminnan mukaan. Yksi työtunti viikossa ei siis tee henkilöstä työllistä.

Vuonna 2016 työikäisistä 25 prosenttia ei kuulunut työvoimaan. Nämä työvoiman ulkopuoliset ovat koululaisia, opiskelijoita, varusmiehiä, eläkeläisiä, perhevapaalla tai he eivät jostain muusta syystä ole työmarkkinoiden käytettävissä. Mikäli esimerkiksi opiskelijoiden valmistumista saadaan nopeutettua tai työntekijöiden eläköitymistä hidastettua, niin entistä useampi olisi työmarkkinoiden käytettävissä. Tällöin työvoima voitaisiin saada kasvamaan. Tavoitteiden pitää kuitenkin olla realistisia. Nuorten toivotaan hankkivan koulutusta ja elinikäistä oppimista pitäisi lisätä.

Kuva 2: Työikäisistä (15–64-vuotiaat) 25 % eli 853 000 ei kuulunut työvoimaan vuonna 2016. Työvoima koostuu työllisistä ja työttömistä työnhakijoista eli kaikista, jotka ovat työmarkkinoiden käytettävissä.

Jotta tavoitteet olisivat realistisia, olen käsitellyt työvoiman ulkopuolisia kahdeksassa eri väestöryhmässä. Opiskelijoiden osuutta olen nostanut, mutta aikuisopiskelijoiden osuutta laskenut. Toivon siis, että aikuisopiskelu tehostuu. Entistä useampi päivittää osaamistaan työuran aikana, mutta tehokkaammin ja nopeammin. Työikäisten eläkkeelle jääntiä olen hidastanut ja eläkeikäisten työn tekeminen ei vähene. Olen myös vähentänyt potentiaalisten pudokkaiden määrää, eli sellaisten nuorten, jotka eivät opiskele tai ole työmarkkinoilla. Samoin syrjäytymisriskissä olevien määrän toivon vähenevän.

Kuva 3: Laskuharjoituksessa työvoiman ulkopuolisten väestöosuudet laskevat vuosina 2016–2021 tasaisesti kaikissa niissä ikäryhmissä, joista useamman olisi toivottavaa osallistua työmarkkinoille. Nuorten toivotaan hankkivan koulutusta, mutta valmistuvan ripeästi. Aikuisopiskelun toivotaan toimivan tehokkaammin ja eläköitymisen hidastuvan.

Tällaisella, optimismin ja realismin, välimaastoon sijoittuvalla kehityksellä työikäisten työvoimaosuus nousee viidessä vuodessa kahdella prosenttiyksiköllä 75,4 prosentista 77,3 prosenttiin. Työikäisen väestön määrä pienenee 38 000 henkilöllä, mutta osallistumisasteen nousun ansiosta työvoiman määrää saataisiin kasvatettua viidessä vuodessa 40 000 henkilöllä eli +8 000 henkilöä vuodessa. Tässä laskelmassa olen olettanut, että nettomaahanmuutto pysyy väestöennusteen mukaisena eli positiivisena. Aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla työvoimaa voidaan toki kasvattaa tässä esitettyä nopeammin, mutta senkin kanssa alkaa olla jo kiire.

Kuva 4: Laskelman mukaisella työvoiman osallistumisasteen nousulla (15–64-vuotiailla 75,4 % => 77,3 %) työvoiman määrä kasvaisi viidessä vuodessa 40 000 henkilöllä vaikka työikäisen väestön määrä vähenee 38 000 henkilöllä.

Työvoiman määrä ei edes tällaisella valoisalla kehityksellä kasva kovin voimakkaasti. Työvoiman tarjonta muodostuu siis työvoiman kysyntää suuremmaksi haasteeksi.

Lisää aiheesta Paltan suhdannekatsauksessa 4/2017.