ETLA:n jo eläkkeelle jäänyt johtaja Pekka Ylä-Anttila piirsi erääseen tilaisuuteen viisi vuotta sitten kuvan, jota käytän mielelläni edelleen. Se on hyvä kuva, sillä se herättää kaikki - myös laskentatoimen asiantuntijat.

 

Reinot

Suomalainen Reino on hinnoiteltu kaikilla yrittäjyyskursseilla opetettavan katetuottohinnoittelun mallilla: tuotteen hinnan on katettava muuttuvien kustannusten lisäksi sille kuuluva osa kiinteistä kuluista ja päälle pitää laskea kate.

Louis Vuittonin laukut hinnoitellaan toisella tapaa. Niiden hinta haetaan markkinoilta ja arvioidaan, mitä asiakas on valmis maksamaan siitä statusarvosta, että LV-monogrammi kimaltelee hänen kainalossaan.

Suomalainen teollisuus syntyi tervanpoltosta ja metallipajoista. Poltimme jo 1800-luvulla Oulussa loistavaa tervaa, mutta ruotsalaiset brändäsivät sen Morning Stariksi ja myivät amiraali Nelsonin laivoihin Englantiin. Niillä laivoilla sitten tehtiin historiaa ja voitettiin merkittävä Trafalgarin taistelu vuonna 1805. Ruotsalaiset ovat treenanneet kansainvälistä kauppaa rauhan oloissa pari sataa vuotta pidempään kuin me.

Mutta täältä tullaan.  Olemme kuroneet koko teollisen historiamme ajan kiinni muita länsimaita ja olemme tehneet sen hyvällä menestyksellä. Reilussa sadassa vuodessa olemme kirineet kehitysmaasta yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista.

Suomessa on korkea koulutustaso ja älykäs kansa. Olemme hyviä Pelle Pelottomia ja keksimme loistavia keksintöjä. Koska olemme korkeasti koulutettuja, emme tietenkään ole pienipalkkaisia. Ja koska emme ole pienipalkkaisia, bulkkituotanto on jo vuosia sitten siirtynyt halvempiin maihin.

Käännetään katseet kulurivistä yläriviin.

Olemme ihmetelleet sormi suussa jo seitsemän vuotta sitä, mitä meidän pitäisi tehdä, kun teollinen tuotanto kutistuu ja Nokian matkapuhelinbisneskin loppui. Yritysten tulokset paranevat edelleen, mutta tulosparannut tehdään kutistamalla kuluriviä, ei kasvattamalla yläriviä. Myös valtaosa innovaatioista kohdistuu kulurivin pienentämiseen eikä ylärivin kasvattamiseen.

Suomessa tulisi tuottaa tuotteita ja palveluita, joissa on paljon sellaista arvonlisää, mistä asiakkaat globaaleilla markkinoilla ovat valmiita maksamaan. Hyviä esimerkkejä on: Finlayson, Kone, Ponsse, Rapala, Vaisala… Ikävä kyllä, lista jää väkisinkin lyhyeksi – vielä.

Meidän pitäisi siirtyä kiinnikuromistaloudesta arvonluontitalouteen: unohdetaan katetuottohinnoittelu ja siirrytään veloittamaan asiakasta hänen saamastaan arvosta, käännetään katse kulurivistä yläriviin.