Eurooppaa ja Suomea haastaa globaali kehitys Yhdysvaltojen ja Aasian suunnalta. Vapaakauppa on tällä hetkellä vastatuulessa. Kehittyvät taloudet, kuten Kiina panostaa valtavasti tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä koulutukseen. EU:n onkin jatkossa keskityttävä määrätietoisesti kilpailukyvyn kehittämiseen.

Mitä tulisi tehdä?

  • Suomen ei tule lisätä kilpailukykyä haittaavaa ylimääräistä taakkaa EU-sääntelyn kansallisessa toimeenpanossa. Suomi tavoittelee nykyistä vähemmän ja kevyempää sääntelyä.
  • Suomi hyödyntää kaikki kansallisen liikkumavaran sääntelyn keventämiseksi.
  • Kaikki EU-lainsäädäntömuutokset tulee tehdä kustannusneutraalisti. Ennen EU-sääntelyn täytäntöönpanoa tulee tarkastella myös muiden EU-maiden vastaavien säännösten täytäntöönpanon sisältöä kilpailukyvyn kannalta.
  • EU-tuomioistuimen toimiin ”lainsäätäjänä” tulee suhtautua kriittisesti kaikilla hallinnon aloilla.
  • Suomen tulee arvioida kaikkea EU-sääntelyä talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden näkökulmasta ja edellyttää vastaavaa myös EU-toimielimiltä.
  • EU:n tulee käynnistää palvelutalousohjelma, joka tähtää palvelujen sisämarkkinoiden kehittämiseen, uusien palvelualojen kasvun kannusteiden luomiseen, sekä työn murroksen mahdollisuuksien hyödyntämiseen.
  • Globaalin liiketoiminnan kysymyksissä ei tule hakea EU-tason ratkaisuja. EU:n ei pidä asettaa digitaaliselle liiketoiminnalle omia verorasitteita (esim. digi-vero), tarkastelukulman on oltava globaali.
  • Työlainsäädännön ja sosiaalipolitiikan sääntely on pidettävä kansallisella tasolla.
  • Kaikilla sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvillä toimilla on tuettava myös yritysten kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittymistä. Toimenpiteen on oltava linjassa talouspolitiikan ohjauksen ja sisämarkkinoiden kehittymisen kanssa.