Yksityiset henkilöstöpalveluyritykset ovat olennainen osa kuntien elinkeinorakennetta, ja ne tulisi ottaa osaksi tulevia alueellisia työelämäverkostoja. Yksityiset henkilöstöpalveluyritykset tulee myös ymmärtää vihdoin työvoimapalveluissa tasavertaisina yhteistyökumppaneina, jotka tehostavat työllisyystavoitteiden saavuttamista, edistävät työvoiman liikkuvuutta sekä myös auttavat tasapainottamaan kuntataloutta.
Työvoimapalvelujen rakenteellisen uudistamisen eli TE2024 hallinnollisten ratkaisujen valmistelu käy juuri nyt kiivaana. Kuntien tulee ratkaista viimeistään syksyyn mennessä, millaisilla omilla ratkaisuilla ja yhteistyöverkostoilla työssäkäyntialueen kuntalaisille sekä yrityksille taataan aiempaa osuvammat julkiset työvoimapalvelut. Toistaiseksi suunnittelussa katse on ollut tiiviisti kuntien välisten yhteistyöverkostojen rakentamisessa ja uudenlainen yhteistyö yksityisen sektorin toimijoiden – kuten henkilöstöpalvelualan yritysten – kanssa ei juurikaan ole ollut agendalla.
Hyvää TE2024 uudistuksessa on se, että työvoimapalvelujen siirto kunnille tuo palvelut lähemmäksi asiakkaita. Kun työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla tukevat nämä palvelut yhdessä tehokkaamman työllistymisen tavoitetta. Kunnilla on myös lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet räätälöidä työnhakijoille paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin sopivia palveluja. Uuteen kuntavetoiseen palvelumalliin liittyy paljon potentiaalia, mutta myös uhkakuvia.
Yritysten iso huoli on, että uusi kuntavetoinen työvoimapalvelumalli tyrehdyttää entisestään työvoiman liikkuvuutta yli kuntarajojen ja vain pahentaa työvoiman kohtaanto-ongelmaa
Yritysten iso huoli uudistukseen liittyen on, että uusi kuntavetoinen työvoimapalvelumalli tyrehdyttää entisestään työvoiman liikkuvuutta yli kuntarajojen ja vain pahentaa työvoiman kohtaanto-ongelmaa. Jos nykyiset vakiintuneet työssäkäyntialueet hajoavat kuntarajojen perusteella pienempiin työllisyysalueisiin on myös vaarana, että palvelut pirstaloituvat ja halu yhteistyöhön yli oman kuntarajan voi jäädä juhlapuheiden tasolle. Iso kysymys myös on, miten tulevassa palvelumallissa varmistetaan esimerkiksi yrityspalvelujen erityisasiantuntijuuden saatavuus koko maassa. Myös TE-hallinnon työvoimapalveluasiantuntijoiden motivaatio uuteen parempaan palveluun kuntiin siirtymisen jälkeen on iso kysymysmerkki.
Raha on kylmä, mutta monin paikoin hyvä draiveri muutokseen. Tästä näkökulmasta TE2024 rahoitusmalliin tulisikin lisätä ohjauselementtejä, joilla varmistetaan työvoiman liikkuvuuden huolehtimisesta yli hallinnollisten rajojen. Ennen kaikkea rahoituksenkriteereissä tulisi varmistaa, että työnantajayritykset saavat palvelut aina yhden luukun periaatteella ja yhtä laadukkaina – riippumatta siitä minkä työvoima-alueen palvelujen piiristä työvoima yritykseen on tulossa tai kuka palvelun tuottaa; kunta vai yksityinen henkilöstöpalvelualan yritys.
