Viime päivinä on keskusteltu vilkkaasti palkka-avoimuudesta. STM:n asettama kolmikantainen työryhmä pohtii parhaillaan palkka-avoimuutta ja siihen liittyvän normiston muutostarpeita. Taloustutkimuksen tekemän selvityksen mukaan valtaosa suomalaisista kuitenkin vastustaa pakollista palkkojen avaamista.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti syksyllä työryhmän selvittämään palkka-avoimuutta. Työryhmän toimikausi on vain reilut kaksi kuukautta ja johtopäätöksiä on luvassa jo maaliskuun puolivälissä. Pöytä tuntuu olevan jo valmiiksi katettu: tasa-arvotoimijat hakevat selviä kiristyksiä tasa-arvolainsäädäntöön ja palkansaajajärjestöt tukevat tätä tavoitetta. Koko palkka-avoimuuden käsite näyttää kuitenkin olevan epäselvä ja sillä tarkoitetaan eri asioita.

STM:n virkamiehet ja tasa-arvotoimijat uskovat, että samapalkkaisuutta voitaisiin edistää vahvistamalla palkka-avoimuutta. Työryhmän toimeksiannossa todetaan, että palkkasyrjintätilanteet jäävät usein havaitsematta siksi, että palkat eivät ole läpinäkyviä. Työryhmän työ nojautuu voimakkaasti tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran viime syksynä esittämiin ehdotuksiin, joissa muun muassa esitetään, että palkkasyrjintää epäilevä työntekijä voisi saada työnantajalta verrokin tai verrokkien palkkatiedot. Tarvittavien tietojen saanti on kuitenkin jo nyt mahdollista viime kädessä tasa-arvovaltuutetun kautta ja kuka tahansa voi halutessaan kertoa oman palkkansa.

Laajemman palkka-avoimuuden kannattajat eivät ole esittäneet todisteita sille, että palkka-avoimuus kaventaisi sukupuolten välistä palkkaeroa. Palkkasyrjintäkanteita on nostettu vain vähän. Tämä kertonee siitä, että palkkaerot johtuvat muista syistä kuin syrjinnästä, kuten esimerkiksi työmarkkinarakenteista.

Keskeinen syy naisten ja miesten keskiansioiden eroon on ns. segregaatio eli naisten ja miesten erilaiset valinnat ja perinteiset sukupuoli- ja työmarkkinaroolit: naiset ja miehet hakeutuvat edelleen eri toimialoille ja erilaisiin työtehtäviin. Sukupuolittuneisiin valintoihin on vaikea vaikuttaa ja muutokset ovat hitaita. Valintoja tehdään jo varhaisessa vaiheessa (esim. pitkän matematiikan pois jättäminen) ja niillä saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia työuraan. Nuorten urasuunnitelmiin ja koulutusvalintoihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi avartamalla erilaisten valintojen merkitystä työuralla ja lisäämällä yleistä ja alakohtaista työelämätietoutta.

Miesten ja naisten palkkaeroista on puhuttu vuosikymmeniä. Usein keskustelu on tarkoitushakuista ja yksinkertaistettua: väitetään, että naisille maksetaan samasta työstä vähemmän palkkaa kuin miehille ja kyse on syrjinnästä. Tosiasiassa sukupuolten palkkaerolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon toteutumisen kanssa vaan se kertoo pääosin työmarkkinoiden sukupuolittuneisuudesta ja naisten ja miesten erilaisesta käyttäytymisestä. Naisten ja miesten palkkaero on pienin niissä EU-maissa, joissa naisten työllisyysaste on matalin. Suomalaiset työmarkkinat ovat eurooppalaisessa vertailussa hyvin voimakkaasti jakautuneet sukupuolen mukaan eikä tämä näytä olevan muuttumassa, jos esimerkiksi tarkastellaan opiskelijoiden sijoittumista eri aloille. Naisia on tullut jonkin verran viime vuosina perinteisesti miesvaltaisille aloille, mutta toisaalta naisvaltaisuus on vain vahvistunut naisvaltaisilla aloilla, kuten esimerkiksi hoiva-alalla.

Tasa-arvolaissa on ollut jo vuosia erilaisia keinoja varmistua siitä, että samapalkkaperiaate toteutuu. Tasa-arvosuunnitelmat, palkkakartoitus, palkkakartoituksen käsitteleminen henkilöstön edustajien kanssa ja syrjintäepäilytilanteissa henkilöstön edustajan tiedonsaantioikeus yksittäisen henkilön (ns. verrokkihenkilön) palkkatiedoista tämän suostumuksella tai tasa-arvovaltuutetun kautta, jos henkilö ei suostu, edesauttavat tasa-arvon toteutumista. Myös työehtosopimuksissa on sovittu, että henkilöstön edustajat saavat palkkatietoja edustamistaan henkilöistä sekä yksittäisen henkilön palkkatiedot avustaessaan tätä esim. palkkaerimielisyysasioissa. Useimmat työpaikoilla käytössä olevat työn vaativuuden arviointiin perustuvat palkkausjärjestelmät on rakennettu yhdessä ammattiliittojen kanssa. Tarkoituksena on nimenomaan ollut sen takaaminen, että palkkausjärjestelmät ovat sukupuolineutraaleja ja tasa-arvoisia. Palkkauksen ratkaisee tehtävien vaativuus – ei sukupuoli.

EK ja sen jäsenliitot, mukaan lukien Palta, uskovat, että palkkaeroa voidaan kaventaa lisäämällä palkkausjärjestelmiin liittyvää osaamista ja työntekijöiden tietämystä siitä, mistä oma palkka muodostuu ja miten siihen voi vaikuttaa. Myös palkoista yleisellä tasolla ja palkkatietoisuudesta on syytä puhua ja oikoa palkkaukseen ja palkkausjärjestelmiin liittyviä mahdollisia epäluuloja tai väärinymmärryksiä. Parhaiten tämä tapahtuu työpaikkatasolla. On hyvä muistaa, että palkka on yksi johtamisen, kannustamisen ja sitouttamisen väline. Palkkaeroja voi olla samassa tai samanarvoisessa työssä, mutta ei kuitenkaan ilman perustetta.

Lisää aiheesta