Polku tulevaan ammattiin käy taidemuseon kautta

Espoon modernin taiteen museo EMMA on elämysten talo kaikenikäisille, mutta samalla monipuolinen opinahjo lapsille ja nuorille. Monen opiskelijan tie työelämään käy elämysten talossa tehdyn työharjoittelun kautta.

EMMA on toimintansa alusta asti ottanut huomioon asiakaskunnan moninaisuuden ja huolehtinut siitä, että museossa viihtyvät kaikenikäiset sekä asiakkaina että oppijoina. Museo toimii yhteistyössä Espoon kaupungin ja eri oppilaitosten kanssa ja tarjoaa taiteesta inspiroitumisen ja luovan ajattelun siemeniä eri ikäkausille. EMMAssa vierailevatkin niin esiopetusta saavat lapset, perusopetuksen piirissä olevat koululaiset kuin toisen asteen opetuksessa olevat nuoret. Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat voivat puolestaan solahtaa EMMAn ammattilaisten joukkoon työharjoittelujensa aikana kartuttamaan osaamistaan.

Siinä missä nuorimmat lapset pääsevät harjoittamaan taiteen parissa tunnetaitoja, koululaisille EMMAlla on oma pedagogisesti suunniteltu ohjelma, joka avaa mahdollisuuksia pohtia, miten taide vaikuttaa ympäristöön ja mikä on sen merkitys heille itselleen. Museo toimii kuin omana opinahjonaan, jossa opitaan taiteen muodoista ja ilmiöistä tavalla, joka yhdistää koulujen oppiaineita.

– Kouluille suunniteltu ohjelma tukee opetussuunnitelmaa ja osaamisen tavoitteita. Erilaisten opastusten ja kulttuuripolkujen aikana nuoret tutustuvat taiteen maailmaan toiminnallisesti ja tarinallisesti sekä saavat käsityksen esimerkiksi taiteen tekniikoista ja toteutustavoista, intendentti Reetta Kalajo avaa museon moninaisen opetuksellisen tarjonnan aarrearkkua.

EMMA on lisäksi mukana Suomen suurimmassa kulttuurikasvatusohjelmassa nimeltä Taidetestaajat. Se on tarkoitettu kahdeksasluokkalaisille koko maassa ja kutsuu tämän ikäluokan taiteen pariin korkean tason kohteisiin. Ikäluokka oppii pohtimaan taiteen vaikutusta katsojaan ja ajattelemaan, millä tavoin taiteella on mahdollista vaikuttaa.

EMMAn käytävillä ja saleissa kulkee kaiken aikaa muitakin kuin henkilöstöön tai asiakaskuntaan kuuluvia. Moninaiset elämänvaiheet saattelevat nuorta väkeä taiteen taloon eripituisiksi jaksoiksi. Sitä mukaan kun lapsille ja nuorille karttuu ikää, yhteistyön mahdollisuudet kasvavat harjoittelujen parissa. On onnekkaita, jotka pääsevät museoon tekemään taksvärkkipäivää tai TET-harjoittelua. Jotkut tulevat valituiksi kesätöihin, työkokeiluun, kieliharjoitteluun tai siviilipalvelustehtäviin. Opiskelevat nuoret aikuiset puolestaan tekevät EMMAn osastoilla tutkintoon tähtääviä työharjoitteluja, jotka ovat tärkeä askel kohti ammatillista osaamista ja työelämää.

Museo toimii tiiviissä yhteistyössä esimerkiksi Aalto-yliopiston ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Aalto-yliopisto Espoon Otaniemessä on tapiolalaiselle EMMAlle lähes naapuri. Museo on tehnyt Aallon laitosten kanssa yhteistyötä vuosien ajan, ja naapurukset vierailevat toistensa luona.

– Aallon taidekasvatuksen opiskelijat voivat tulla harjoitteluun, ja EMMAn asiantuntijat ovat olleet luennoimassa Aallossa esimerkiksi näyttelysuunnittelusta. Olemme myös menneinä vuosina toteuttaneet näyttelyitä Aallon kuratointikoulutusohjelman opiskelijoiden kanssa, Kalajo kertoo.

Aalto-yliopiston taidekasvatuksen opiskelijat ovat EMMAssa tuttu näky. Heidän työharjoittelunsa sovitetaan museon ohjelmaan siten, että he pääsevät harjoittamaan alansa vaatimia pedagogisia taitoja käytännössä. Samalla he totuttautuvat EMMAn ammattilaisten työtapaan, tiimissä tapahtuvaan ideointiin ja suunnitteluun, mikä on kulttuuriorganisaatioille tyypillinen tapa toimia. Taidekasvatuksen opiskelijat ovat perinteisesti mukana tiettyjen taidepajojen suunnittelussa.

– Koulujen syys- ja talvilomalla monet perheet tulevat EMMAan viettämään aikaa. Perheille on tarjolla toiminnallinen taidepaja, joka antaa yhteistä ajanvietettä lomapäiviin. Taidekasvatuksen opiskelijat vastaavat näistä taidepajoista ja vetävät niitä. Yleisön kanssa kosketuksissa oleminen jo harjoittelussa hyödyttää opiskelijoita muun muassa siten, että he pääsevät harjaannuttamaan pedagogisia taitojaan. Taidekasvatuksen opiskelijat tarvitsevat opetuksellisia taitoja, sillä he päätyvät yleisesti kuvataideopettajiksi tai museoalalle, esimerkiksi museolehtoreiksi tai -oppaiksi, Kalajo muistuttaa.

Helsingissä Arabiassa toimiva Metropolia Ammattikorkeakoulu ei ole ihan naapuri, mutta tuttu yhteistyötaho EMMAlle jo vuosien ajalta. Arabian kampukselta museoon saapuu säännöllisesti konservoinnin opiskelijoita harjoittelujaksoille ja tekemään opinnäytetöitä. Yhteistyötapa on hyvin konkreettinen, kertoo EMMAn tuotantopäällikkö Jenni Enbom, konservaattori koulutukseltaan itsekin.

– Työharjoittelijat otetaan työyhteisön jäseniksi. He ovat mukana palavereissa ja käytännön töissä. Harjoittelijoista on meille paljon apua, sillä vaihtuvien näyttelyiden lisäksi meillä on yli 13 000 teoksen kokoelma, jonka kunnossa pysymisestä huolehdimme kaiken aikaa. Harjoittelu on konkreettista käsillä tekemistä, hands-on. Se pitää sisällään esimerkiksi teosten puhdistamista, liimajälkien poistamista tai maalin kiinnittämistä, Enbom selvittää.

Kaikki konservointi ei tarkoita vanhojen esineiden tai öljyvärimaalausten kuntoon laittamista, sillä myös uudempi taide, jopa muovi, kaipaa konservointia. Nykytaiteen materiaalit ovat moninaiset ja niillä on omat ongelmansa.

– Vanhempien tunnettujen materiaalien ikääntymisprosessi on tuttu ja niiden tiedetään ikääntyvän hyvin. Esimerkiksi eläinpohjaisia liimoja ja öljyvärejä on käytetty satoja vuosia. Uudet materiaalit, kuten muovipohjaiset sideaineet, saattavat aiheuttaa muutoksia hyvinkin nopeasti ja jopa yllättävin tavoin. Nopeasti ikääntyvät myös kumimateriaalit kuten kuminauha, sillä niillä on taipumus hapertua, Enbom valottaa.

Harjoittelijoiden ja EMMAn suhde on molemminpuolinen win-win-tilanne, sillä opiskelijoille selviää, minkälaista heidän tuleva työnsä on oikeasti, ja EMMA voi heidän avullaan pitää yllä kokoelmiensa hyvää kuntoa. Kulttuuriperinnön säilyttämistä ajatellen harjoittelulla on jopa yhteiskunnallista merkitystä.

EMMAsta lähtee paljon myös lainateoksia kollegamuseoille näyttelyihin ja esimerkiksi Espoon kaupungin virastoihin. Teosten kuntoon saattaminen ja dokumentointi lainoja varten työllistää kaiken aikaa, joten harjoittelijoiden ylimääräiset kädet ovat tervetulleita. Opiskelijoiden kannalta tämäkin työ opettaa tulevassa ammatissa tarvittavia taitoja.

Hands-on-tekeminen on opiskelijoille huipputärkeää, Enbom muistuttaa. Hänen mukaansa opiskelijat peräänkuuluttavat nimenomaan yhtymäkohtia työelämän kanssa ja suosivat harjoittelupaikkoja, joista saavat mahdollisimman monipuolisen opin. Kaikissa paikoissa opiskelijat eivät pääse käsiksi konkreettisiin töihin eikä harjoittelupaikkoja ole monia, sillä kaikissa museoissa ei ole vakituista konservaattoria. EMMAssa sen sijaan on kaksi vakinaista maalaustaiteen konservaattoria, yksi esinekonservaattori ja tuotantopäällikkö Enbom itse.

– Harjoittelijat saavat käsillä tekemisen mahdollisuuden lisäksi etua EMMAssa käytössä olevasta projektityöskentelymallista. Se avaa heille usean alan ammatin antia. Vaihtuvat näyttelyt ovat projekteja, joilla on alku ja loppu. Kullekin näyttelylle nimetään projektiryhmä, jossa on projektin omistaja, sen päällikkö ja tiimien edustajia. Projekti lähtee käyntiin näyttelyn suunnittelulla, ja harjoittelijat hyppäävät mukaan eri vaiheisiin, Enbom selvittää.

– Meillä on muitakin kuin näyttelyprojekteja, ja niissäkin tehdään ammatillista yhteistyötä. Opiskelijat saavat useiden ammattialojen näkemyksiä ja oppivat huomaamaan, kuinka rikastuttavavia eri tulokulmat ovat. He saavat oppia muultakin kuin omalta alaltaan.

Enbomin mukaan opiskelijat ovat olleet äärimmäisen taitavia ja sujahtaneet työyhteisöön sulavasti. Hyvä suhde voi jatkua harjoittelun päätyttyäkin, sillä EMMAlla on tapana verkostoitua vastavalmistuneiden kanssa. Parhaillaan yksi viime keväänä valmistunut tekee museolle konservointia ostopalveluna. Monet konservaattorit perustavat oman yrityksen, ja EMMAlle on arvokasta tietää, keiltä erityisosaamista voi ostaa.

Konservaattoreiden ammattikunta on Suomessa pieni, eikä museon ole aina mahdollista löytää freelance-konservaattoria eri työtehtäviin tai projekteihin.

Lisäksi osaajat suuntautuvat kukin omalle, kapealle alalleen. Metropoliassa konservoinnin suuntautumisvaihtoehtoja on monta: huonekalukonservointi, interiöörikonservointi, tekstiilipainotteinen orgaanisen materiaalin konservointi, paperipainotteinen konservointi, maalaustaiteen konservointi ja epäorgaanisen materiaalin konservointi.

Kun opiskelija valmistuu, tekemisen rajat ovat selkeät. Esimerkiksi paperikonservaattori ei koske tekstiileihin tai huonekalukonservaattori maalauksiin. Eri ammattilaisten taidot ovat harvinaista erityisosaamista.

Hakuja konservoinnin eri vaihtoehtoja opiskelemaan on usean vuoden välein. Esimerkiksi maalaustaiteen konservaattoriksi mielivät voivat hakea Metropoliaan joka neljäs vuosi. Tänä syksynä aloittivat esinekonservoinnin opiskelijat.

– Koulutus kestää kussakin vaihtoehdossa neljä vuotta, joten eri suuntausten konservaattoreita valmistuu harvakseltaan. Koulutukseen sisältyy kaksi harjoittelujaksoa ja lopuksi opinnäytetyön tekeminen. Teemme myös muutoin yhteistyötä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa vaihtelevissa yhteyksissä jakamalla toinen toisellemme tietotaitoa. EMMA voi esimerkiksi ostaa Metropolialta konservoinnin materiaalitutkimuksia. EMMAn asiantuntijat puolestaan ovat käyneet Metropoliassa luennoimassa. Olemme myös tehneet vaikeita konservointeja yhteistyössä, Enbom kertoo.

Työharjoittelut EMMAssa vahvistavat opiskelijoiden tietotaitoa, käsitystä tulevasta ammatista ja valmiuksia aloittaa työelämässä itsenäisinä taitajina. Harjoittelumahdollisuudet ovat moninaisemmat kuin moni arvaisikaan, sillä EMMAssa on useita osastoja, jotka ottavat työharjoittelijoita.

Konservoinnin opiskelijat päätyvät harjoitteluun Emman museotekniikan ja konservoinnin tiimiin. Taidehistoriaa tai museologiaa opiskelevat ovat jo ihan toisen tiimin heiniä: he harjoittelevat yleensä kokoelmatoiminta ja -palvelut -tiimissä. Jos taas nuoren opinnot liittyvät kulttuurituotantoon, kuratointiin tai estetiikkaan, he solahtavat harjoittelunsa aikana tavallisesti näyttelytoiminnan tiimiin. Tietysti museot tarvitsevat väkeä myös yleisöpalvelun tehtäviin. EMMAn yleisöpalvelun tiimissä harjoittelevat esimerkiksi tuottajaopiskelijat ja taidekasvatuksen opinnot valinneet nuoret.

Omat harjoittelu- ja työmahdollisuutensa avautuvat lisäksi hallinnon, markkinointiviestinnän ja museokaupan tiimeissä. Taloushallintoa tai henkilöstöhallintoa opiskelevat voivat löytää itsensä EMMAN vastaavilta osastoilta. Viestinnän, valokuvauksen ja kaupallisen alan opiskelijat sopivat museon markkinointiviestinnän tai museomyymälän tehtäviin.

– EMMA on asiantuntijaorganisaatio ja moniammatillinen työyhteisö, siis paljon muutakin kuin se kapea välähdys, jonka ihminen näkee asiakkaana. Moni ei tule ajatelleeksi, että työyhteisössämme on eri alojen osaajia pedagogeista konservaattoreihin ja taideasiantuntijoista teknisiin osaajiin kuten valo- ja äänisuunnittelijoihin sekä valokuvaajiin. Heillä kaikilla on tärkeä rooli elämysten järjestämisessä yleisölle mutta myös kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja suojelemisessa, Reetta Kalajo muistuttaa.

Teksti Liisa Joensuu