28.02.2024 -

Ammattikuljettajavaje vaatii joustavuutta koulutukseen

,

Ammattikuljettajista on pulaa, mutta tietä kuljetus- ja logistiikka-alalle hidastavat tällä hetkellä erilaisten säädösten puomit. Alan oppilaiden ja opettajien koulutukseen tarvitaan joustoa vastauksena työelämän tarpeisiin.

Raskaan liikenteen kuljettajat pitävät yhteiskunnan pyörät pyörimässä: laivojen lastit etenevät maantiekuljetuksina eri puolille Suomea ja kotimaisten valmistajien tuotteet ovat kaikkien saatavilla. Kaupoissa on valikoimaa, liikenneasemilla polttoainetta, työmailla elementtejä. Ja ihmiset pääsevät paikasta toiseen – kunhan busseihin riittää kuljettajia.

Konkarit rattien takaa jäävät enenevästi eläkkeelle mikä tekee henkilö- ja tavaraliikenteen kuljettajien pulasta kasvavan haasteen. Uutta polvea on tulossa vain niukasti tilalle ja sen työelämään siirtymisessä on päällä byrokraattinen käsijarru: kuljetus- ja logistiikka-alaa opiskelevat ovat työelämään siirtymisessä eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Erottava tekijä on heidän valitsemansa koulutusmuoto.

Kuljettajaksi voi opiskella ammattioppilaitoksessa tai yksityisissä kuljettajakoulutusyrityksissä. Rahoitusmuoto voi olla esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama oppisopimuskoulutus tai työ- ja elinkeinoministeriön rahoittama työvoimapoliittinen koulutus. Koulutusväylillä on eroa ja oma vaikutuksensa kuljettajapulaan, sillä opiskelija voi nousta ratin taakse tienaamaan jo opintojen aikana, jos hän on valinnut opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman, tutkintoon tähtäävän koulutuksen ammattioppilaitoksessa. Sen sijaan työ- ja elinkenoministeriön alaisuudessa tapahtuva työvoimakoulutus yksityisessä kuljettajakoulutusyrityksessä samoihin tehtäviin kulkee hidastetöyssyjen kautta. Työvoimakoulutuksessa ammattipätevyyttä hankkiva oppilas ei pääse vastaavasti töihin jo opintojen aikana vaan vasta koko koulutuksen käytyään.

– Olen keskustellut aiheesta useiden työelämätoimijoiden, ministeriöiden ja edunvalvontaosapuolten, kanssa. Kukaan ei tunnu ymmärtävän miksi näin on tai ryhtyvän tilannetta korjaamaan, ihmettelee CAP-Group Oy:n perustaja, toimitusjohtaja Pekka Kari.

CAP kouluttaa mopojen, moottoripyörien ja henkilöautojen kuljettajien lisäksi raskaan liikenteen kuljettajia. Jälkimmäiseen keskittynyt CAP Pro Academy antaa raskaan liikenteen ajokorttikoulutuksia, ammattipätevyyden perus- ja jatkotason koulutuksia, vaarallisten aineiden kuljettamisen koulutuksia, taksikoulutuksia sekä työvoimakoulutuksia yhdessä TE-palvelujen kanssa. Työvoimakoulutusten tavoitteena on työllistää oppilaat suoraan kuljetusyrityksiin. CAP Pro Academyn asiakkaita ovat sadat kuljetusliikkeet ja niiden lisäksi Puolustusvoimat.

Muutama lause eriarvoistaa opiskelijat

Eriarvoinen tilanne eri rahoitusmuotojen välillä johtuu yhdestä paperista: hyväksymisasiakirjasta. Jos opiskelija on valinnut ammattioppilaitoksen ja siellä tutkintoon tähtäävän koulutuksen, hän voi saada tiettyjen kriteerien täyttyessä hyväksymisasiakirjan eli lausunnon, jonka turvin hänellä on oikeus ajaa Suomessa, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, jo koulutuksen aikana ilman ammattipätevyyttä. Ajaa voi ajoneuvoja ja ajoneuvoyhdistelmiä, joiden ajo-oikeus oppilaalla on.

– Miksi oppilas A ammatillisessa koulutuksessa voi saada hyväksymisasiakirjan ja pääsee nopeasti oikeisiin töihin, mutta oppilas B yksityisen kuljettajakoulutuksen järjestämässä työvoimakoulutuksessa ei hyväksymisasiakirjaa saa eikä pääse samalla tavalla tienaamaan ja oppimaan yrityksissä jo koulutuksen aikana. Tämä ei ole tasa-arvoisen työelämän mukaista, Pekka Kari hämmästelee.

Kari on saanut selityksen: ammatillinen koulutus tähtää tutkintoon, kun taas työvoimakoulutus tähtää pätevyyteen. Erottavaa tekijää on vaikea ymmärtää, sillä molempien oppilaat tekevät samaa työtä.

– Lisäksi on vielä oppilas C, joka alkaa opiskella autokoulussa raskaan ajoneuvon kuljettajaksi ja maksaa koulutuksensa ammattiin itse. Toisin sanoen hän ei ole työvoimakoulutuksessa. Hänkään ei pääse töihin jo koulutuksen aikana oppilaan A tavoin vaan vasta kun koko koulutus on suoritettu, Kari huomauttaa.

Hyväksymisasiakirja kaikille alan opiskelijoille helpottaisi työntekijäpulaa

Työelämän tasa-arvon näkökulmasta sekä vastauksena kuljettajapulaan kaikki kuljettajaoppilaat, joilla on taito ajaa raskaan liikenteen ajoneuvoa, olisi hyvä saada jo varhain oikeisiin töihin. Kaikkien tulisi voida aloittaa ajaminen ja tienaaminen hyväksymisasiakirjan turvin ja suorittaa opinnot loppuun työn ohella.

– Koulutuksen taustalla oleva rahoitusmuoto ei saisi vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ihminen pääsee töihin ja miten joustavasti koulutus voidaan suorittaa. Nyt tarvittaisiin yhteistyötä opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön välillä, jotta epäsuhta saadaan poistettua.

Tutkintojen järjestämissopimus myös autokouluille?

Pekka Kari on tehnyt kaikkensa, jotta yksityiset kuljettajakouluttajat saisivat oikeuden kirjoittaa hyväksymisasiakirjan raskaan liikenteen kuljettajakoulutuksessa oleville.

– Hain opetus- ja kulttuuriministeriön tutkintojen järjestämislupaa jo vuosia sitten. Olen käynyt OKM:ssä ja työ- ja elinkeinoministeriössä sekä ollut yhteydessä kuljetusalan toimijoihin. Mielestäni ministeriöiden tulisi muuttaa tulkintojaan tai liikenne- ja viestintäministeriön olisi kirjoitettava lainsäädäntö uusiksi, jotta hyväksymisasiakirjan voisi kirjoittaa muillekin kuin ammatillisessa koulutuksessa oleville. Asia on kiinni pienestä määrästä kirjaimia. Nyt tuntuu, että OKM on ominut lainsäädännössä olevan termin ”ammatillinen koulutus”. Tämä pitää lukossa koko kuljettajakoulutusalaa ja vaikuttaa työllisyyteen.

Hyväksymisasiakirjan kirjoittamisen mahdollisuus helpottaisi kuljettajakouluttajien ja työnantajien yhteistyötä työvoimapulan ratkaisemisessa. Yhteiskunnallinen hyöty olisi merkittävä.

Kuljettajapulaa pahentaa hakijoiden heikentynyt kyky selviytyä koulutuksesta ja itse työstä

Pekka Kari ottaisi kaikki keinot käyttöön työvoimapulan ratkaisemiksi, sillä  yhä pienempi osa kuljetus- ja logistiikka-alalle haluavista soveltuu sen tehtäviin. Joillakin on takanaan esimerkiksi rattijuopumus- ja huumetuomioita.

– Elämäntapa voi olla sellainen, ettei hakijaa voi ajatellakaan tien päälle.

Uudessa potentiaalisessa kuljettajapolvessa ei muutoinkaan ole mistä ottaa. Sukupolvi on määrältään pieni ja kiinnostus alan työpaikkoja ja oppisopimuskoulutuksia kohtaan voisi olla suurempi. Töitä alalla kyllä riittää.

– Lapsia syntyy vähemmän ja alalle tulevien nuorten kuljettajien määrä vähenee. On yhteiskunnallisesti huolestuttavaa, jos varsinkaan kantasuomalaisia nuoria ei kiinnosta alan tarjoama perinteinen työ. Maahanmuuttajat hakevat paljon järjestämiimme koulutuksiin, mutta linja- ja kuorma-auton kuljettajilla on oltava hyvä suomen kielten taito, jotta ammatissa pärjää. Yllättäen kappaletavaraliikenteen tehtävissä kielitaito on jopa tärkeämpi kuin henkilökuljetuksissa, sillä tavaranluovutus saattaa vaatia paljon kommunikointia.

– Yksi mahdollisuus ja houkutin olisi, että oppilas käy kuljettajakoulutuksen työantajan piikkiin. Samalla hän sitoutuisi olemaan tietyn vuosimäärän työnantajan palveluksessa maksaakseen koulutuksen takaisin työllä.

Kuka opettaisi tulevia ammattikuljettajia? – Liikenneopettajien koulutusta tarvitaan lisää eri puolille Suomea

Kokonaistilannetta pahentaa autokoulualan opettajapula. Pekka Kari vastaisi liikenneopettajapulaan antamalla autokouluille ja kuljettajakouluttajille mahdollisuuden kouluttaa alan opettajia. Tällä hetkellä Suomessa on vain kaksi oppilaitosta, jotka voivat liikenneopettajia kouluttaa: Hämeen ammatti-instituutti HAMI Hämeenlinnassa ja Ammattiopisto Gradia Jyväskylässä. Niissä suoritettava lyhyempi tutkinto pätevöittää liikenneopettajaksi. Pitempi liikenneopettajan erikoisammattitutkinto pätevöittää myös autokouluyrittäjäksi ja ammatillisen kuljettajakoulutuksen opettajaksi.

– HAMIn ja Gradian opiskelijat tekevät harjoitteluja autokouluissa työssäoppimisjaksoilla. Tarvitsemme jatkuvasti työntekijöitä ja otamme harjoittelijoita, jotta saamme heidät kiinnitettyä yritykseemme. Koska otamme lähes kaikki kynnelle kykenevät vastaan, haluaisimme oman koulutusluvan. Vastassa on tutkintoja ohjaava lainsäädäntö, joka ei tällä hetkellä salli liikenneopettajien kouluttamista joustavasti.

Alalle haluavat joutuvat hakeutumaan eri puolilta Suomea joko Hämeenlinnaan tai Jyväskylään. CAPilla sen sijaan on toimipisteitä lähes 200, niitä löytyy miltei joka kaupungista. Opinnot olisi huomattavasti helpompi suorittaa kotipaikkakunnalla tai sen lähialueella.

– Vain kahdella oppilaitoksella on lupa Suomessa. Miksi? Alalla on toimijoita, jotka pystyvät täyttämään oppilaitoksen ehdot. Markkinan tulisi olla vapaa, Pekka Kari näkee.

Rahkeita CAPilta ei ainakaan puutu. Kyseessä on Suomen suurin kuljettajien koulutusyritys. CAP osti hiljattain myös kaksi autokouluketjua Saksasta ja nousi näin myös Saksan suurimmaksi autokouluksi. 

Teksti ja kuva Liisa Joensuu