Työtuomioistuin tulkitsi tuomiossaan TT 2023:23 työaikalakia siltä osin, voiko matkustaminen työpaikalle tai työn suorituspaikalle muodostua työajaksi luettavaksi ajaksi, kun työntekijä kulki työvaatteisiin pukeutuneena ja tavanomaisia työvarusteita mukanaan kuljettaen.
Asiassa oli kyse siitä, että työntekijöille oli pitkäaikaisen työn aloituspaikkansa lisäksi osoitettu toinen työn aloituspaikka, jonne heidän tuli kuljettaa mukanaan työvaatteita ja -varusteita. Työtuomioistuimeen kanteen esittänyt osapuoli haki vahvistusta sille, että työnantaja ei voisi velvoittaa työntekijää kuljettamaan työvaatteita, -välineitä tai varusteita tai muutakaan työnantajan omaisuutta vapaa-ajallaan työn lopetuspaikasta toiseen työn aloituspaikkaan tai kotiin ja sieltä työn alotuspaikalle, vaan kulkeminen olisi luettava työaikaan.
Tapauksen mukaisessa tilanteessa työntekijöiden tuli kuljettaa mukanaan työnantajan antamassa repussa työvaatteita, matkapuhelinta, tablettitietokonetta ja joitakin muita työssä tarvittavia välineitä ja varusteita. Repun paino oli alle kymmenen kiloa. Työvaatteet oli työvuoron jälkeen viety joko kotiin tai niitä oli voitu säilyttää jomman kumman työn aloituspaikan sosiaalitiloissa.
Työtuomioistuin on arvioinut asiassa työajan ja lepoajan käsitettä työaikalain sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta.
Työaikalain pääsäännön mukaan matkustamiseen työpaikalle tai työnsuorituspaikalle käytetty aika ei ole työajaksi luettavaa aikaa.
Työaikalain pääsäännön mukaan matkustamiseen työpaikalle tai työnsuorituspaikalle käytetty aika ei ole työajaksi luettavaa aikaa. Matkustaminen voi kuitenkin joissain tilanteissa olla erottamaton osa työsuoritusta, muun muassa silloin, jos työntekijä joutuu kuljettamaan moottoriajoneuvoa ja sen mukana työnantajan kuljetettavaksi määräämiä työn tekemistä varten tarkoitettuja tarvikkeita tai muita työntekijöitä. Tällöin merkitystä on annettu tarvikkeiden määrälle ja painolle ja sille, kuinka helposti tavaroita voi kuljettaa mukana. Pienten ammattityökalujen tai muiden vastaavien, helposti mukana kuljetettavien välineiden tai materiaalin kuljettamisen ei ole katsottu tekevän matka-ajasta työaikaa. Mitä painavammista ja tilaa vievämmistä työkaluista, välineistä ja varustuksesta on ollut kysymys, sitä todennäköisemmin niiden kuljettamisen on katsottu olevan työsuoritusta.
Unionin oikeuskäytännön mukaan olennaista työajan ja lepoajan arvioinnissa on se, onko työntekijällä lepoajaksi tarkoitetulla ajalla mahdollisuus järjestää ajankäyttönsä ilman suurempia velvoitteita ja keskittyä omiin asioihinsa. Jos näin ei ole, kyse on työajasta eikä lepoajasta.
Työtuomioistuin katsoi tapauksessa, että kysymyksessä olevan kaltaisen, tavanomaisen kokoisen selkärepun ja repussa kuljetettavien työvälineiden ja -varusteiden mukana kuljettamisen ei voida katsoa rajoittavan työntekijöiden mahdollisuutta käyttää vapaa-aikaansa siten, että niiden kuljettaminen olisi työaikaa. Myöskään se seikka, että kulkeminen tapahtuu työvaatteissa, ei tehnyt kulkemisesta työtuomioistuimen tuomion mukaan työaikaa.
Näillä perustein kulkeminen työn lopetuspaikasta uuteen työn aloituspaikkaan tai kotiin ja sieltä työn aloituspaikalle ei ollut tapauksessa luettavissa työaikaan.
Lisätietoa työtuomioistuimen ratkaisusta TT2023:23 >>
