Talouden palveluvaltaistuminen ja tulevaisuudessa ikääntyvien sukupolvien korkeampi koulutusaste luovat toivoa sille, että varttuneemman väestön työllisyyttä on mahdollista nostaa ja työuria pidentää. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu, bloggaa pääekonomistimme Martti Pykäri.
Suomen väestö vanhenee ja ikäsidonnaiset menot kasvavat vääjäämättömästi. Työllisyysastetta on hilattava tulevina vuosikymmeninä kohti 80 prosenttia, jotta taloudellinen huoltosuhde pysyisi edes ennallaan. Julkisen talouden rahoituksen turvaavan työllisyysasteen tavoittelussa yksi kriittinen kysymys on ikääntyneiden työllisyys.
Vaikka 60-64-vuotiaiden työllisyys on 2000-luvulla kasvanut, on ero edelleen huomattava verrattuna koko väestön työllisyyteen ja erityisesti saman ikäisiin ruotsalaisiin. Vuonna 2018 suomalaisten 60-64-vuotiaiden työllisyysaste oli 51,7 prosenttia. Ei-työllisiä 60-64-vuotiaita oli siten 176 tuhatta. Yli 60-vuotiaissa onkin edelleen merkittävä työvoimapotentiaali.
Talouden palveluvaltaistuminen, ikääntymässä olevien sukupolvien korkeampi koulutusaste ja länsinaapurin esimerkki tekevät ikääntyneiden työllisyysasteen nostosta ja työurien pidentämisestä mahdollista myös Suomessa.
Työllisyyteen ja työurien pituuteen vaikuttavat monet asiat kansanterveydestä eläkejärjestelmään. Myös toimialakohtainen tarkastelu auttaa hahmottamaan muun muassa ikääntyneiden miesten ja naisten työllisyyskehityksen eroavaisuuksia.
Vuosina 2005-2018 on 60-64-vuotiaiden määrä Suomessa kasvanut 65 tuhannella ja vastaavasti työllisyys 96 tuhannella. Työllisyysaste eli työssäkäyvien osuus on siis kasvanut. Työllisten määrän kasvusta 32 prosenttia selittyy julkisessa hallinnossa, koulutuksessa ja sote-palveluissa työskentelevien 60-64-vuotiaiden naisten määrän kasvulla. Naisten työllisyysaste onkin ylittänyt miesten työllisyysasteen erityisesti naisvaltaisen sotealan vetämänä.
Ilman edellä mainittuja julkisen sektorin toimialoja 60-64-vuotiaiden työllisyys on kasvanut ylivoimaisesti eniten yksityisissä palveluissa.
Työllisten 60-64-vuotiaiden määrä on vuodesta 2005 vuoteen 2018 kasvanut kaikilla yksityisen sektorin toimialoilla mutta kasvusta peräti 52 prosenttia on tullut yksityisistä palveluista. Samalla yksityisten palvelujen suhteellinen osuus 60-64-vuotiaiden työllistäjänä on noussut viidellä prosenttiyksiköllä 46 prosenttiin. Ikääntyneiden työllisyyden kasvu heijasteleekin hyvin yleistä työllisyyskehitystä.
Sukupuolittainen tarkastelu paljastaa, että naisten korkeammasta työllisyysasteesta huolimatta yksityisen sektorin 60-64-vuotiaista työntekijöistä valtaosa oli miehiä vuonna 2018. Molempien sukupuolten kohdalla työllisten määrä on kasvanut eniten yksityisissä palveluissa.
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta voi verrata tarkemmin eri ikäryhmien toimialoittaista työllisyyskehitystä ajassa. Harmillisesti tilaston tuoreimmat tiedot koskevat vasta vuotta 2017, joten työllisyyden viimeisin nousu ei luvuissa näy.
Nopea vilkaisu tilastoon kuitenkin osoittaa, että esimerkiksi 65-74-vuotiaista työllisistä vuonna 2017 kaikkiaan 38 prosenttia työskenteli yksityisissä palveluissa. Yksityisen sektorin työllisistä osuus oli peräti 56 prosenttia. Kymmenen vuotta aiemmin, kun kyseisen kohortin ihmiset olivat iältään 55-64-vuotiaita, vastaavat osuudet olivat 29 ja 42 prosenttia.
Sama ilmiö on havaittavissa myös vertailemalla nykyisten 55-64-vuotiaiden työllisyyttä kymmenen vuoden takaiseen. Koko työikäisen väestön tasolla siirtymä on maltillisempi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työurat jatkuvat palvelualoilla pidempään, tai että työntekijöitä on siirtynyt kyseisille aloille. Todennäköisesti sekä että.
Syitä siihen, miksi Ruotsissa yli 60-vuotiaiden työllisyysaste on korkeampi ja lähempänä muun väestön työllisyysastetta on useita. Länsinaapurin onnistumisista voi myös päätellä, mistä suunnasta ratkaisuja kannattaisi Suomessa hakea. Ehkä keskeisin syy Ruotsin menestykseen ikääntyneiden työllistämisessä on ennenaikaisten työmarkkinoilta poistumisen reittien systemaattinen karsiminen ja työnteon kannustimien parantaminen.
Myös joustavat työnteon muodot ja osa-aikatyö ovat työurien pidentämisen mahdollistajia. Ehkä hieman yllättäen 55-64-vuotiaiden osa-aikatyö ei kuitenkaan ole Suomessa lisääntynyt, päinvastoin.
Vuodesta 2005 vuoteen 2018 osa-aikaisten osuus 55-64-vuotiaista työllisistä on laskenut 19 prosentista 16 prosenttiin. Suhteellinen osuus on laskenut sekä miehillä, että naisilla. Vuonna 2018 työllisistä 55-64-vuotiaista naisista osa-aikaisia oli 19%. Miehillä vastaava osuus oli 13%.
Myös osa-aikatyötä lisäämällä yli 60-vuotiaiden työllisyyttä voidaankin varmasti vielä parantaa.
Talouden palveluvaltaistuminen ja tulevaisuudessa ikääntyvien sukupolvien korkeampi koulutusaste luovat toivoa sille, että varttuneemman väestön työllisyyttä on mahdollista nostaa ja työuria pidentää. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu. Jatkuva oppiminen ja omasta osaamisesta huolehtiminen on kriittistä. Ruotsin tason saavuttaminen vaatii lisäksi rakenteellisia uudistuksia erityisesti ennenaikaisen työmarkkinoilta poistumista vähentämiseksi.
Kirjoittaja on Paltan pääekonomisti.
