Saksalainen tuomioistuin tulkitsi Saksan lakia niin, että työntekijän vuosilomat olivat vanhentuneet kolmen vuoden jälkeen. Työntekijä valitti tuomiosta ylempään tuomioistuimeen ja väitti, että tulkinta vuosilomien vanhentumisesta oli vastoin EU-oikeutta, joka takaa kaikille työntekijöille oikeuden neljän viikon palkalliseen vuosilomaan. Ylempi tuomioistuin kysyi asiaa Euroopan unionin tuomioistuimelta, joka antoi tuomionsa syyskuussa.
EU:n työaikadirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita varmistamaan, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman. Euroopan unionin perusoikeuskirja puolestaan julistaa oikeuden palkalliseen vuosilomakauteen osaksi oikeudenmukaisia ja kohtullisia työehtoja.
Euroopan unionin tuomioistuin on aikaisemmin katsonut työntekijän oikeuden palkalliseen vuosilomaan tarkoittavan käytännössä esimerkiksi sitä, että työnantajan on kannustettava työntekijää pitämään vuosilomansa ja huomautettava työntekijää, jos hänen vuosilomansa uhkaavat vanheta. Toisin sanoen työnantaja ei saa jättäytyä passiiviseksi, vaan hänen on aktiivisesti toimittava niin, että työntekijä todella myös pitäisi vuosilomansa.
Syyskuisessa tuomiossaan Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että saksalainen tuomioistuin ei olisi saanut tulkita Saksan lakia niin, että työntekijän vuosilomat olivat vanhentuneet, koska työnantaja ei ollut täyttänyt velvollisuuksiaan ja antanut työntekijälle tosiasiallista mahdollisuutta käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan.
Suomen lain, eli vuosilomalain, mukaan vuosiloma vanhenee kahdessa vuodessa. Muuttuuko tulkintakäytäntö Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion myötä vastaavissa tapauksissa myös Suomessa? Luultavasti.
Keskeinen viesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa on, että työnantajien on omilla aktiivisilla toimenpiteillään edesautettava sitä, että työntekijät todella pitäisivät vuosilomansa.
Keskeinen viesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa on, että työnantajien on omilla aktiivisilla toimenpiteillään edesautettava sitä, että työntekijät todella pitäisivät vuosilomansa. Jos työnantaja on tämän velvollisuutensa laiminlyönyt, hän ei myöskään saa hyötyä taloudellisesti siitä, että työntekijän oikeus vuosilomaan vanhentuu.
Suomen lain mukaan työnantaja määrää vuosiloman ajankohdan ja pituuden. Käytännön elämässä on kuitenkin monesti niin, että työntekijä itse on keskeisessä asemassa sen suhteen, että vuosilomat tulevat pidettyä. Erityisesti näissä tapauksissa vuosilomien pitäminen ei saa jäädä pelkästään työntekijän oman aktiivisuuden varaan, vaan työnantajan on kannustettava työntekijää pitämään vuosilomansa ja huomautettava työntekijää, jos hänen vuosilomansa uhkaavat vanheta. Jos työnantaja on velvollisuutensa täyttänyt, eikä työntekijä siitä huolimatta pidä vuosilomiaan, lomat vanhenevat kahdessa vuodessa ilman muuta.
Kuten aina, kannustamisesta, ilmoittelusta ja muusta työnantajan aktiivisuudesta on syytä jättää kirjallinen jälki, jotta myös jälkikäteen voidaan todeta kannustamisen ja ilmoittelun tapahtuneen.
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio C-120/21
