Vääntö uusista työehtosopimuksista jatkuu. Neuvotteluja ja julkista keskustelua on hallinnut vanha ystävämme kiky-työajanpidennys, josta monet palkansaajajärjestöt ovat ilmoittaneet haluavansa eroon. Työnantajat haluavat kuitenkin pitää kikystä kiinni aloilla, joissa työajanpidennys on viety alkuperäisen kilpailukykysopimuksen mukaisesti rakenteisiin pysyvänä muutoksena.

Kikystä on tehty kynnyskysymys: jo ennen neuvottelukierroksen alkua on haluttu korostaa huonoa työmarkkinailmapiiriä sekä luoda yleistä mielikuvaa siitä, että kiky on jo kuopattu ennen kuin neuvottelut ovat eri aloilla edes alkaneet.

Myös jatkossa kilpailukyvystä huolehtiminen ja sen parantaminen on Suomen kannalta kohtalon kysymys. Työajan lyhentäminen merkitsisi takapakkia kustannuskilpailukyvyn näkökulmasta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miksi kilpailukykysopimus aikoinaan tehtiin ja mitkä ovat olleet sen positiiviset vaikutukset, joita nyt halutaan romuttaa. Kiky-sopimuksella korjattiin vuoden 2007 neuvottelukierroksen virheitä ja kurottiin kiinni silloin syntynyttä kilpailukykyeroa suhteessa keskeisiin kilpailijamaihimme.

Vaikka sopimuksen vaikutukset ovat olleet positiivisia, töitä kilpailukyvyn eteen on edelleen jatkettava. Kilpailukyvystä huolehtimisen ja sen parantamisen tärkeyttä ei voi kyllin korostaa.

Kikyllä on ollut selkeä positiivinen vaikutus kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Tässä kokonaisuudessa jokainen kikyn osa-alue, myös työajan 24 tunnin pidennys, on ollut merkitsevä. Myös jatkossa kilpailukyvystä huolehtiminen ja sen parantaminen ovat Suomen kannalta kohtalon kysymyksiä. Työajan lyhentäminen merkitsisi takapakkia kustannuskilpailukyvyn näkökulmasta. Siihen meillä ei missään nimessä ole varaa vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa tai muutoinkaan.

Neuvottelukierroksen yleistilanteen perusteella vaikuttaa siltä, että kilpailukyvyn puolustaminen on jäänyt tällä kierroksella yksinomaan työnantajien tehtäväksi. Tätä voi vain ihmetellä. Meneekö Suomella todella niin hyvin, ettei kilpailukyvyn ja työllisyyden eteen tarvitse enää tehdä töitä?

Meneekö Suomella todella niin hyvin, ettei kilpailukyvyn ja työllisyyden eteen tarvitse enää tehdä töitä?

Kikyn poistumiseen ripustautumalla sahataankin tehokkaasti omaa oksaa. Miksi huonontaisimme kustannuskilpailukykyämme juuri nyt, kun olemme saaneet nenämme edes osittain pinnan yläpuolelle? Luulisi Suomen pärjäämisen olevan kaikkien osapuolten intresseissä.

Pienemmälle huomiolle on jäänyt vaikkapa se, että työnantajat ovat joutuneet elämään 100 vuosittaisen työajanlyhennystunnin eli ns. pekkasten kanssa jo vuosikymmeniä. Sen sijaan muutaman vuoden voimassa ollut 24 tunnin työajan pidennys on aiheuttanut kauhean hälyn. Työnantajatkaan eivät ole ainakaan toistaiseksi asettaneet sopimusten syntymisen ehdoksi epämieluisten pekkasten poistamista. Kiky-episodin valossa pistää miettimään olisiko pitänyt.

Nyt jos koskaan olisi toivottavaa, että kilpailukyvyn merkitys tunnustettaisiin myös palkansaajapuolella. Uhkaavat lakot vientiteollisuudessa ja mahdollisesti muuallakin ovat viimeinen asia, jota Suomi tässä tilanteessa tarvitsee. Mikään arvovaltakysymys Suomen tulevaisuuden turvaaminen ei voi olla.

Myönteisen talouskehityksen ja työllisyysasteen noston eteen meidän kaikkien on tehtävä töitä. Toivottavasti jokainen arvioisi tätä asiaa omalta osaltaan.

Kirjoittaja on Palvelualojen työnantajat Paltan toimitusjohtaja.