Maan hallituksen tulisi hakea uutta potkua digitalisaatiosta jatkuvan oppimisen ja työllisyyden edistämiseen. Liikkeellä on paljon suunnitelmia ja toimenpiteitä, joista osa on kannatettavia ja osan kohdalla tulisi painaa nopeasti jarrua. Nyt tarvitaan kokonaisvaltaista johtamista, jolla luodaan yhä tehokkaampi digitaalinen palvelurakenne. Herää kuitenkin kysymys, mikä taho katsoo tätä kokonaisuutena ja ohjaa näitä yksittäisiä hankkeita kohti yhteistä päämäärää.
Nykyiset tietojärjestelmät eivät vastaa enää tämän päivän eivätkä tulevaisuuden palvelutarpeita, eikä niistä löydy enää sellaista ruuvia, jota kiristää osaamisen lisäämiseksi ja työllisyyden edistämiseksi. Hallitus näyttäisi haluavan kohdentaa työvoimapalveluja yhä perinteisten julkisten kasvokkain tapahtuvien palvelupolkujen varaan, mutta etenkin digitaalisten palveluiden kehittämisessä sillä on vielä valtava urakka edessään.
Työmarkkinatori ja sen ympärille rakentuvat palvelut ovat työ- ja elinkeinohallinnon kruununjalokivi, jota on puristettu kasaan vuosia. Sen toiminnalliset ominaisuudet ovat tulevaisuudessa keskiössä, kun se kokoaa osaajakantoja sekä työnhakijan että työnantajan hyödyksi ja avuksi. Tätä työtä tulee jatkaa, jotta Suomi saa valtakunnallisen ohjausjärjestelmän mahdollisimman pikaisesti täyteen iskuun.
Vastavuoroisesti hallituksen budjettiriihessä tekemä linjaus jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen muodostamiseksi tuntuu etenevän aivan liian kovan kiireen ja paineen alla. Parhaillaan on käynnissä se kuuluisa rappausvaihe ja ideoita roiskuu hieman liikaakin. Fokus puuttuu. Hankkeessa edetään virkamiesehdotuksen pohjalta siten, että yritetään perustaa jokin uusi viranomaistoimija, joka epärealistisesti nähdään ratkaisuna jatkuvan oppimisen haasteisiin.
Digipalveluiden saavutettavuuteen panostaminen hyödyttää kaikkia avuntarvitsijoita.
Samalla jatkuvan oppimisen palvelukeskukseen liittyvät suunnitelmat tuntuvat unohtavan työelämän ja yritysten tarpeet. Suunnitelmissa, joita olemme päässeet myös kommentoimaan, on aikomus ensin päättää raamit resursseista, ja vasta myöhemmässä vaiheessa itse palvelukeskuksen tarkoitus ja tehtävät. Eli tässä kiivetään suomeksi sanottuna jalat edellä puuhun.
Kova kiire näkyy ja tuntuu, eikä yhteisymmärrystä näytä ministeriöiden välille löytyvän. Julkisen hallinnon tiedonhallinnan ja digitalisaation strateginen suunnittelu- ja vetovastuu on valtiovarainministeriöllä. Kaikesta huolimatta pidän tärkeänä, että ministeriöiden välinen valtataistelu ei saa haitata asioiden etenemistä.
Työllisyyden edistämisen, työelämän osaamistarpeiden sekä tiedolla johtamisen ja digitalisaation tulisi ohjata yhä vahvemmin tulevia askeleita koulutus- ja työvoimapalveluiden kehittämisessä. Palveluja tarvitaan monikanavaisesti kellon ympäri. Digipalvelut on saatava mahdollisimman nopeasti kaikkien saataville. Digipalveluiden saavutettavuuteen panostaminen hyödyttää kaikkia avuntarvitsijoita.
Perusta kuntoon!
Tilannetta voisi kuvata esimerkillä, että nyt rakennetaan korttitaloa ilmaan. Ensin on kuitenkin luotava perusta ja vasta sitten rakennettava kortti kerrallaan kestävä ja toimiva kokonaisratkaisu.
Ennen kuin voimme aidosti alkaa puhua tekoälyn hyödyntämisestä on tarpeen päättää, kuka tätä digikokonaisuutta johtaa. On myös varmistettava, että se tapahtuu työllisyys- ja yritysnäkökulmat edellä. Tämän jälkeen on koottava tietovarannot yhteen. Jotta tietoa kysytään aidosti vain kerran ja tieto seuraa käyttäjää mydata-periaatteella, pitää myös määritellä, kuinka saisimme asiakkaan suostumuksella tätä koskevan oleellisen tiedon liikkumaan tietovarantojen välillä rajapintoja hyödyntäen. Suostumuksen tulisi riittää.
Oleellisten tietojen tulee välittyä myös yksityisille palveluntuottajille, jotta palvelua voidaan tarjota. Toisin sanoen, valtion ja kuntien tietojärjestelmien pitää tulevaisuudessa keskustella keskenään ja yhdessä yksityisten palveluntuottajien tietolähteiden kanssa.
Valtion ja kuntien tietojärjestelmien pitää tulevaisuudessa keskustella keskenään ja yhdessä yksityisten palveluntuottajien tietolähteiden kanssa.
Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen saamme aidosti mahdollisuuden tarjota yhä tehokkaampia jatkuvaa oppimista ja työllisyyttä edistäviä palveluita. Tämän jälkeen voidaan alkaa rakentaa ekosysteemin seuraavaa kehitysvaihetta ja odottaa tekoälyyn pohjautuvaa suositusta seuraavasta mahdollisesta koulutusvaihtoehdosta tai työpaikasta.
Hallitus linjasi elokuun budjettiriihen yhteydessä lisäävänsä käsipareja TE-palveluihin. Tietoa ei ole vielä siitä, kuinka tämä tulee auttamaan palveluiden vaikuttavuuteen. Toteuttamisvaiheessa tulisi nyt huomioida myös yksityisten palveluntuottajien jo olemassa olevat palvelut ja verkostot.
On huomioitava myös, että uuden työvoimapalveluiden asiakaspalvelijan osaamisen, verkostojen ja ”pelisilmän” kehittyminen vaatii pitkäaikaisen harjaantumisen sekä etenkin laadukkaat tietojärjestelmät tuekseen. Tätä käsitystä digitalisaation panostamisen tarpeesta vahvistaa myös tuore Suomen kestävän kasvun ohjelma, joka julkistettiin viime viikolla.
Digipalvelujen rinnalla on tarpeen panostaa yhteiskuntana tiedolla johtamisesta saataviin hyötyihin. Jos haluamme aidosti siirtää koulutus- ja työvoimapalvelujärjestelmämme seuraavalle vuosikymmenelle, tulee meidän pystyä analysoimaan koulutuksesta ja rekrytointimarkkinoilta syntyvää tietoa ja kehittämään siitä edelleen uusia, tehokkaampia ja käyttäjäystävällisiä palveluita. EU:n elpymisrahoja tulisikin suunnata osaamisen kehittämisen ja työllisyyden digipalveluihin ja sen vaatiman tietoperustan luomiseen.
Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on yksilön näkökulmasta avain tehokkaille palveluille. Oli kyse sitten alueellisesta tai valtakunnallisesta ohjauksesta, digityökalujen toimivuus ratkaisee asiakastarpeeseen vastaamisen ja seuraavan palvelusukupolven onnistumisen.
Pysy ajan tasalla palvelualoja ja työmarkkinoita koskevista aiheista, seuraa meitä sosiaalisen median kanavissamme Twitterissä, LinkedInissä, Instagramissa ja Facebookissa sekä liity uutiskirjeemme tilaajaksi.
