Tutustuin tällä viikolla Rovaniemen ja Pohjois-Suomen työllisyyspalveluihin sekä matkailuyritysten tarpeisiin henkilöstöpalveluita tarjoavan jäsenyrityksemme kutsumana. Kaksipäiväisen vierailun keskiössä olivat asiakas- ja yritystapaamiset sekä perehdytys työllisyyspalveluiden arkeen.
Rovaniemi elää ja hengittää matkailusta. Lunta riittää tällä hetkellä pohjoisessa ennätysmäärin, ja viime aikoina lisääntynyt majoituskapasiteetti alkaa olemaan jo vaikuttava. Pikainen havainnointi ja keskustelut paikallisten toimijoiden kanssa osoittavat, että matkailijoita riittää koronaviruksesta huolimatta. Lomailijoita tulee tasaisesti ympäri maailman, ei pelkästään Kiinasta.
Matkailuala on toimiala, jossa työvoimatarve voi kasvaa vielä rutkasti. Suomi ja sen lumiset maisemat kiinnostavat nyt voimakkaasti maailmalla ja varmasti myös jatkossa. Nyt on tärkeää varmistaa matkailijoille palvelutarjonta, ja palveluja tarjoaville yrityksille osaava työvoima.
Jokin kuitenkin mättää työllisyyspalveluiden tehokkuudessa.
Etäpalveluista apua pitkiin välimatkoihin
Pohjois-Suomessa maantieteelliset etäisyydet ovat valtavia. Tällä on olennaisesti vaikutuksia myös työllisyyspalveluiden tuottamiseen.
Kun asiakasmäärät julkisten kilpailutusten kautta hankituissa työllisyyspalveluissa ovat pieniä ja etäisyydet maantieteellisesti suuria, ei esimerkiksi Rovaniemeltä Ivaloon ole järkevää matkustaa tapaamaan asiakkaita montaa kertaa viikossa.
Etäpalveluiden käyttö on kasvamassa, mikä onkin usein toimiva ratkaisu myös etäisyyksien pienentämiseksi.
Yksityiset palveluntuottajat ovat etäpalveluiden parantamisessa esimerkillisesti etunojassa.
Ajoittain tulee asiakastapaamisia, kuten työttömän työnhakijan ensitapaamisia, joihin on kuljettava pitkiäkin matkoja paikan päälle. Yksi puolen tunnin tapaaminen saattaa viedä koko työpäivän. Aika ajoin tulee kuitenkin tilanteita, joissa työtön ei ilmestykään tällaisessa tilanteessa velvoitettuun tapaamiseen. Tämä on monella tavalla hukkaan heitettyä arvokasta työaikaa.
Ei pompottelua palveluiden välillä
Pohjois-Suomessa ei olla myöskään vältytty sosiaalipalveluiden merkityksen kasvulta osana työllisyyspalveluita. Työttömien huume- ja päihdeongelmaisten palveluiden tarve näkyy myös työllisyyspalveluissa.
Ongelmana on, ettei yhteistyö palveluidentuottajien välillä vielä toimi tarpeeksi hyvin, jotta työkyvyttömille voitaisiin löytää sopivampia palveluita. Pitäisi uskaltaa myöntää, etteivät kaikki työnhakijat ole työkykyisiä.
Koen, että kuntakokeiluissa on potentiaalia juuri näiden monialaisten palveluiden tuottamiseksi, jotta kukaan ei putoaisi palveluiden väliin. Työttömien terveystarkastuksilla ja työkykyarvioinneilla on yhä suurempi merkitys palveluihin ohjauksessa, jotta asiakasta ei pompotella palveluiden välillä.
Laki tarvitsee tarkennuksen, jotta resurssien hukkaamisesta päästään
Tietojärjestelmät ovat työllisyyspalveluiden arjessa erittäin tärkeitä ja näiden toimivuuden esteitä tulee poistaa. Yksi toimivuutta haittaavista esteistä johtuu julkisia työvoima- ja yrityspalveluita koskevan lain kohdan tulkinnasta (luku 12 6§). Ongelmia aiheuttaa lain ”välttämättömiä”-sanan tulkinta. Nyt moni TE-toimisto katsoo, että vain nimi ja yhteystiedot voidaan luovuttaa yksityisille palveluntuottajille.
”Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajalla on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta työ- ja elinkeinotoimistolta, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta henkilöasiakasta koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä palvelun järjestämiseksi.” – JTYPL Luku 12 6§
Tämä rajallinen tulkinta tuottaa monenlaisia ongelmia, kun yksityisen palveluntuottajan tarvitsee aloittaa työnhakijaan liittyvät haastattelut aivan alusta. Toisekseen tieto työllistymisestä ei välity julkiselta puolelta riittävän nopeasti yksityiselle palveluntuottajalle, joka yrittää vielä turhaan tavoitella asiakasta. Molemmissa tapauksissa tehdään turhaa ja päällekkäistä työtä ja kulutetaan arvokkaita yhteisiä resursseja.
Jotta yhä tehokkaammat palvelut olisivat mahdollisia, laki tai sen tulkinta tarvitsee tarkennuksen. Tietojen välittyminen palveluntuottajille on tärkeä asia.
On asiakkaan eli kansalaisen edun mukaista, että lain mukaisten palvelujen tuottaja saa tarvitsemansa tiedot viranomaiselta työnhakijoiden palveluja varten.
Luovutettavat pohjatiedot työnhakijasta voisi toki edelleen rajata työllistymisen kannalta oleelliseen tietoon, jättäen terveyteen liittyvät asiat kansalaisen erillisen hyväksynnän taakse.
Tärkeää olisi myös, että jo TE-toimistolla mietittäisiin ja kirjattaisiin valmiiksi perusteet siitä, miksi asiakas siirretään yksityisten palveluiden piiriin. Nämä asiakkaan perustiedot ja siirronperuste olisi tärkeää saada seuraavan palveluntuottajan tietoon tavoitteiden muodostamiseksi, jotta palveluissa ei aloitettaisi tietojen kirjausta aina alusta alkaen.
Tämä olisi kaikkien etu – niin työnhakijan, työllistävien työnantajien kuin myös etenkin veronmaksajien etu.
Kirjoittaja on Paltan elinkeinopolitiikan asiantuntija.
