27.06.2019 -

Palveluviennissä Suomen tulevaisuus

Martti Pykäri

Pääekonomisti, johtaja, Tietopalvelut

Palveluviennin merkitys Suomen taloudelle kasvaa jatkuvasti. Tilastokeskuksen tuoreiden tilastojen mukaan palveluvienti kasvoi 7 prosenttia vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä edellisvuoden vastaavaan neljännekseen verrattuna. Kasvu on jatkunut samassa mittaluokassa koko tilaston historian ajan.

Suomen kaltaisen maan tulisi tavoitella kunnianhimoisesti isompaa siivua kansainvälisiltä palvelumarkkinoilta, ja tämä ei koske vain palvelutoimialoja. Palvelut ovat ylipäänsä niitä tuotantoketjun osia, jotka perustuvat korkeaan osaamiseen ja joissa raha enenevissä määrin tehdään.

Koska palveluvientiä ei tilastoida läheskään samalla tarkkuudella kuin tavaravientiä, palveluviennin erien sisältö on lavea. Viimeisimpien tilastotietojen mukaan suomalainen palveluvienti on tyypillisimmillään ICT-palveluita, jotka kattavat noin 30 prosenttia palveluviennistä. Toiseksi merkittävin palveluviennin erä ovat erilaiset liike-elämän asiantuntijapalvelut, jotka kattavat vajaat 20 prosenttia.

Viime aikoina voimakkaasti kasvanut ICT-palveluiden vienti sisältää muun muassa tietojenkäsittelypalvelut sekä ohjelmistot, kuten tietokonepelit. Liike-elämän palvelut koostuvat vastaavasti laajasta kirjosta erilaisia asiantuntijapalveluita, jotka liittyvät tutkimukseen ja kehittämiseen, teknistieteelliseen osaamiseen ja liikkeenjohdon konsultointiin. Ehkä perinteisintä palveluvientiä edustavat logistiikka ja matkailu.

Palveluviennin osuudet pääluokittain, lähde: Tilastokeskus, tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppa, 1/2019 [1]

Palveluviennin tärkeimmät markkina-alueet ovat pitkälti samat kuin tavaraviennissä, ja palveluvientiä harjoittavat myös teollisuusyritykset osana muuta liiketoimintaansa. Palveluviennistä noin 50 prosenttia suuntautuu EU-maihin, kun tavaraviennin osalta osuus on vajaat 60 prosenttia. Vastaavasti Yhdysvaltoihin ja erityisesti Aasian viedään suhteessa enemmän palveluita kuin tavaroita.  EU:n sisämarkkinoilla on kuitenkin edelleen valtava potentiaali erityisesti digitaalisten palveluiden osalta. Suomen on siksi määrätietoisesti edistettävä palveluiden vapaata liikkuvuutta ja vahvistettava yritysten mahdollisuuksia toimia sisämarkkinoilla.

Palvelut kattavat tällä hetkellä bruttoviennistä yli 30 prosenttia. Viennin kasvun kannalta palveluilla on kuitenkin vielä paljon merkittävämpi rooli, sillä 2000-luvun viennin kasvusta noin kaksi kolmasosaa on tullut palveluista. Viennin pohja on laajentunut sekä jalostusarvo ja kotimaisuusaste ovat nousseet.

Pohjimmiltaan viennissä ei ole olennaista se, kuinka paljon hyödykkeitä siirretään rajan yli vaan se, kuinka paljon siitä saadaan tuloja. Perinteiset bruttoviennin luvut eivät kuitenkaan anna tästä riittävää kokonaiskuvaa, sillä ne sisältävät myös ulkomaiset raaka-aineet ja muut tuotantopanokset. Kotimaisella arvonlisällä mitattuna palveluiden merkitys Suomen taloudelle korostuukin entisestään. Aivan oman lukunsa kuvioon tuo vielä ulkomaisten tytäryhtiöiden kautta tapahtuva myynti, josta tuloutetaan voittoja Suomeen, mutta josta ei kerry samassa määrin vientiä.

Brutto- ja nettomääräiset vientiluvut ovat viimeisten vuosikymmenten aikana erkaantuneet toisistaan ja tavaraviennin arvosta kertyy nykyisin alle 60 prosenttia kotimaahan, loppu menee ulkomaisiin raaka-aineisiin ja tuotantopanoksiin. Koska palveluiden viennissä on käytännössä kyse osaamisesta, niiden kotimaisuusaste on luonnollisesti selvästi korkeampi.

Mikään tästä ei ole sinällään uutta tietoa, mutta unohtuu välillä julkisessa keskustelussa, jota osaltaan ohjaa käytettävissä olevat tilastot. Niiden kehitys ei ole pysynyt täysin muuttuvan talouden vauhdissa. Esimerkiksi arvonlisäpohjaisesta viennistä ei ole saatavilla säännöllisiä ajantasaisia tilastotietoja.

Kansainvälistymiseen ja palveluvaltaistumiseen liittyvät talouden kuvaamisen haasteet on onneksi kuitenkin tunnistettu tilastopuolella, ja kehitystäkin on tapahtunut. Yksi erityistä mielenkiintoa herättävä hanke on OECD:n ja WTO:n TiVA-kehikkoon[2] perustuva projekti, jonka tähtäimenä on luoda Tilastokeskukselle järjestelmä arvonlisäpohjaisen ulkomaankauppatilaston säännölliseen tuottamiseen. Lisäksi hankkeessa pyritään luomaan erilaisia arvonlisään perustuvia indikaattoreita, joilla voidaan paremmin arvioida ulkomaankaupan työllisyysvaikutuksia, erikokoisten yritysten roolia ulkomaankaupassa sekä sitä, minkä maiden loppukysynnästä Suomi on viimekädessä riippuvainen.

Tällaiselle tiedolle on ehdottomasti kysyntää niin ulkomaankaupan merkityksen ja taloudellisten vaikutuksien arvioinnissa kuin kauppa- ja elinkeinopolitiikan suunnittelussa. Keskeinen kysymys kuuluukin millaiseen vientiin tulevaisuudessa kannattaa panostaa.

[1] Palveluviennin osuudet pääluokittain, lähde: Tilastokeskus, tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppa, 1/2019, https://www.stat.fi/til/tpulk/index.html
[2] Trade in Value Added, https://www.oecd.org/sti/ind/measuring-trade-in-value-added.htm
Lisää aiheesta: ”Mitä palveluviennin tilastot kertovat”

Tältä kirjoittajalta myös