08.02.2019 -

Pitäisikö henkilötunnusta uudistaa? 

Jari Konttinen

Johtava asiantuntija, Elinkeinopolitiikka

,

Nykyisin käytössä olevaa, henkilöiden yksilöintiin tarkoitettua henkilötunnusta (hetu) halutaan uudistaa Suomessa. Valtiovarainministeriö on asettanut mahdollista uudistusta varten työryhmän, jonka työstä on julkaistu väliraportti. Työryhmä jatkaa työtään kuluvan vuoden loppuun asti. 

Työryhmä on tunnistanut useita syitä sille, miksi nykyinen henkilötunnus pitäisi uudistaa. Henkilötunnuksen muodostamistapa nykyisellään paljastaa sukupuolen ja iän, mikä ei ole välttämätöntä henkilön yksilöimiseksi ja sen on katsottu olevan ongelmallinen ikä- ja sukupuolitasa-arvon kannalta. 

Muodostamistavasta johtuen, kaikille maahanmuuttajille tai Suomessa viranomaisilla asioiville ei ole voitu myöntää henkilötunnusta, jos esimerkiksi syntymäaika ei ole tiedossa. Viranomaisten rekistereissä joudutaan luomaan erilaisia omia rekisteritunnuksia, joita voi muodostua useita päällekkäisiä samalle henkilölle.  

Henkilötunnusta käytetään useissa yhteyksissä henkilön tunnistamisen välineenä, mikä altistaa tunnuksen väärinkäytölle. Henkilötunnukseton henkilö ei voi saada vahvaa sähköistä tunnistusvälinettä (pankkitunniste, mobiilivarmenne), mikä puolestaan estää sähköisten viranomaispalveluiden käytön. 

Henkilötunnuksen muodosta johtuen tunnuksia on tarjolla rajallinen määrä, mikä voi aiheuttaa ongelmia niiden riittävyydelle tietyissä tapauksissa.  

Työryhmässä on pohdittu myös biometristen tunnisteiden (esimerkiksi kasvokuva, sormenjälki, silmän iiris) käyttöä tunnistautumis- ja palvelutilanteissa. Tässäkin haasteena on muun muassa se, ettei valtiolla ole olemassa valmiita rekistereitä jokaisesta kansalaisesta. Lisäksi biometrisiin tunnisteisiin liittyy muita teknisiä haasteita.  

Työryhmä on esittänyt raportissaan erilaisia vaihtoehtoja tai skenaarioita. Minimissään pohdinnassa on, että tunnuksen pääasiallinen muoto säilyisi ennallaan, mutta tunnuksesta poistettaisiin sukupuolta ilmaiseva tieto. Haasteena tässä on muun muassa se, että sukupuolitieto useissa palveluissa – joissa tieto on tarpeellinen – saadaan juuri nykyisen henkilötunnuksen perusteella. Siten se vaatisi rinnalleen täydentävän rekisteritiedon.  

Toisessa skenaariossa on pohdittu mallia, jossa luotaisiin täysin uusi neutraali merkkijono. Tämä ehkäisisi henkilötunnuksen käyttöä tunnistautumisessa ja tunnuksia olisi käytössä rajattomasti. Haasteena tässäkin on, että se vaatisi rinnalleen muita rekisteritietoja identiteetin varmistamiseksi.  

Kolmannessa skenaariossa on pohdittu hajautettua mallia, jossa identiteetti ja yksilöinti tapahtuisi hyödyntämällä useita rekistereitä ja linkittämällä näitä tietoja yhteen identiteetin varmistamiseksi.  

Uudistukselle oltava painavat perusteet 

Selvää on, että mikä tahansa muutos henkilötunnuksen muotoon tai pituuteen aiheuttaa merkittävästi työtä tietojärjestelmien uudistamisessa ja muuttamisessa. Julkisten palveluiden lisäksi, henkilöiden identiteetin varmistaminen yrityksen palveluissa ja asiakasrekistereissä perustuu usein henkilötunnukseen ja sen perusteella väestörekisterikeskuksesta saataviin tietoihin, esimerkiksi kotiosoitteeseen. Ratkaisusta riippumatta, tietojärjestelmiä, toimintamalleja ja käytäntöjä jouduttaisin organisaatioissa mahdollisen uudistamisen myötä uudistamaan merkittävällä tavalla.  

Palta katsoo lausunnossaan, että näinkin merkittävälle yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin liittyvälle uudistukselle tulee olla painavat perusteet. Mahdollista uudistamista tulisi tarkastella minimimallin pohjalta. Jos henkilötunnuksen muodostumistapaa muutetaan, nykyisin käytössä olevien henkilötunnusten tulisi voida olla käytössä rinnakkaisesti uusien henkilötunnusten kanssa. 

Osaan ongelmista voidaan myös löytää toisenlaisia ratkaisuja. Esimerkiksi maahanmuuttajien ja Suomessa väliaikaisesti oleskelevien osalta voitaisiin pohtia väestötietolain uudistamista siten, että henkilötunnuksen myöntäminen ulkomaalaiselle tapahtuisi helpommin ja joustavammin. 

Jatkopohdinnassa voitaisiin myös miettiä henkilötunnuksen käytön kieltämistä tunnistautumistarkoituksessa, kun tehdään esimerkiksi palvelu- tai rahoitussopimuksia verkon välityksellä. Samoin voitaisiin pohtia kieltoa henkilötunnuksen turhasta kirjaamisesta paperisiin lomakkeisiin, viranomaisdokumentteihin tai kirjeisiin.   

Työryhmän väliraportti on luettavissa täältä.

Tältä kirjoittajalta myös