Perustuslain mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle ja sitä edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tämä ei kuitenkaan tunnu toteutuvan työelämän lainsäädännössä. Tästä saatiin kokemusta viime syksyn poliittisissa lakoissa irtisanomissuojalainsäädännön kohdalla.
Sipilän johtaman hallituksen toimikausi päättyy muutaman kuukauden päästä ja vaalien jälkeen muodostettava uusi hallitus astuu remmiin. Hallituskoalitiosta riippumatta uusi hallitus on samojen haasteiden edessä kuin edellinen. Kuinka nostaa edelleen työllisyysastetta ja lisätä käsipareja talouskasvun mahdollistamiseksi, miten aktivoida työttömiä työnhakuun ja suitsia samalla julkisen talouden menojen kasvua, miten luoda ylipäänsä lisää dynamiikkaa ja ketteryyttä työmarkkinoille? Muun muassa näitä kysymyksiä se ei pääse pakoon.
Työnantajat ovat vuosikymmenien ajan vaatineet työrauhalainsäädännön uudistamista ilman suurempaa menestystä. Yksikään hallitus ei ole rohjennut puuttua lakko-oikeuteen, koska ammattiyhdistysliike on aina vastustanut muutoksia. Tämän seurauksena työrauhalainsäädäntömme on yli 70 vuotta vanha, vaikka maailma on muuttunut niistä ajoista.
Ammattiyhdistysliikkeen jäsenmäärä on ollut jo jonkin aikaa jatkuvassa pudotuksessa ja sen myötä sen yhteiskunnallinen vaikutusvalta on vähentynyt. Poliittisten lakkojen järjestämisen viime syksynä voi osaltaan nähdä ammattiliittojen pyrkimyksenä pitää rivit koossa. Kun sisältä vuotaa, reseptinä on ulkoisen uhkan luominen jäsenmäärän takaamiseksi.
Suomessa on laaja työtaisteluoikeus. Näin ei ole kaikkialla Euroopassa ja monissa maissa poliittisille lakoille on parlamentarismin turvaamiseksi asetettu rajoituksia. Näin tulisi tehdä myös Suomessa. Poliittisten lakkojen kärsijä on aina työnantaja, vaikka ammattiyhdistysliike väittää, ettei lakkoja ole tarkoitettu työnantajia vastaan. Myös kansalaiset kärsivät. Sen vuoksi poliittisille lakoille tulisi asettaa rajoituksia. Tällaisia voisivat olla lakkojen toteuttaminen vapaa-ajalla, tai edes sen keston rajoittaminen. Myös jonkinlainen suhteellisuus lakon ja vahinkojen välillä tulisi olla, jotta lakolla ei käytännössä estettäisi kansanvallan toteuttamista.
Tulevan hallituksen työelämän kärkihankkeena tulee olla nykyisten lakkosäännösten uudistaminen. Näin se tukisi hallituksen mahdollisuuksia toteuttaa talouden ja työmarkkinoiden uudistuksia. Kärkihanke tulee toteuttaa heti uuden hallituksen alkutaipaleella, jotta uudistuksen läpiviennille olisi paras puhti olemassa. Eduskunnan toimikauden loppupuolella uudistusten tekeminen on jo perinteisesti vaikeampaa puolueiden valmistautuessa seuraaviin vaaleihin. Suomella kun ei ole varaa antaa etumatkaa muille mailla tässäkään asiassa.
