21.02.2020 -

Suomen on herättävä palvelukaupan kasvuun

Martti Pykäri

Pääekonomisti, johtaja, Tietopalvelut

Maailman kauppajärjestö WTO arvioi viime vuoden lopussa julkaisemassaan laajassa tutkimuksessa, että palveluiden osuus maailmankaupasta voi kasvaa jopa 50 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Tutkimuksen mukaan palvelut tuottavat jo nyt lähes puolet koko kansainvälisen palvelu- ja tavarakaupan arvonlisästä. Vuonna 2017 palvelukaupan kokonaisarvo oli 11,8 biljoonaa euroa, ja vuosina 2005–2017 sen volyymi on kasvanut keskimäärin 5,4 prosenttia vuodessa.

Monet perinteisetkin teollisuusyritykset ovat siirtyneet yhä enemmän palvelujen tuottamiseen. Rajanveto palveluiden ja teollisuuden välillä on hälventynyt.

WTO:n mukaan palvelukauppa jatkaa nopeaa kehitystään. Tähän vaikuttavat erityisesti globaalit megatrendit.

Esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä ympäristöpalveluiden markkinoiden odotetaan kasvavan merkittävästi, ja vastaavasti matkailu- ja kuljetusaloilla yritysten täytyy mukautua muutoksiin. Edelläkävijyys vähähiilisissä ratkaisuissa voi toimia kilpailuvalttina. Digitalisaatio muuttaa yritysten tapaa toimia, helpottaa kansainvälistä kaupankäyntiä ja mahdollistaa aiemmin kasvokkaista tapaamista edellyttäneiden palveluiden toimittamisen digitaalisessa muodossa. WTO arvioikin digitalisaation alentavan kaupankäynnin kustannuksia entisestään.

Palveluiden merkitys kasvaa voimakkaasti myös Suomessa 

Jo noin kolmannes bruttovientimme arvosta tulee palveluista. Viime vuosien kehityksellä palveluviennin arvo ylittäisi tavaraviennin arvon laskennallisesti vuonna 2033.

Palvelukauppa kasvaa, työllistää ja tuottaa lisäarvoa nimenomaan Suomeen. Yhdestä palveluvientieurosta jää kotimaahan noin 72 senttiä. Vastaavasti tavaraviennin eurosta jää Suomeen keskimäärin vain 56 senttiä. Palveluviennin kotimaisuusaste on korkea, sillä siinä myydään käytännössä vain osaamista: esimerkiksi ict-palveluja ja liike-elämän asiantuntijapalveluja.

Palvelualat ovat maamme suurin työllistäjä. Yli puolet yksityisen sektorin työllisistä työskentelee palvelualoilla.

Yksityiset palvelut ovat luoneet 2000-luvulla Suomeen yli 300 000 uutta työpaikkaa. Alalle syntyneet työpaikat kattavat kaksi kolmasosaa viimeisenä kolmena vuotena tapahtuneesta työllisten määrän kasvusta. Potentiaalia on vielä paljon enempään.

Palveluvienti tarvitsee oman toimenpideohjelman

Globaaleissa arvoketjuissa kannattavinta liiketoimintaa ei ole enää pitkään aikaan ollut teollinen valmistus. Silti palvelut jäävät tavarakaupan varjoon Suomen vienti- ja elinkeinopolitiikassa. Kasvavien palvelumarkkinoiden mahdollisuudet tulisi tunnistaa laajemmin ja hyödyntää paremmin.

Kuun alussa julkaistun työ- ja elinkeinoministeriön raportin mukaan Ruotsin Suomea parempi talouskasvu 20 viime vuoden aikana on syntynyt työn tuottavuuden kasvusta nimenomaan palvelualoilla, erityisesti osaamiseen ja tietoon perustuvissa palveluissa.

Ruotsi on meitä merkittävästi edellä: Suomessa markkinapalvelujen osuus kokonaistuotannon arvosta on vasta nyt tasolla, jolla se oli Ruotsissa jo 1990-luvun lopussa.

Suomen palvelukaupan kirittämiseksi tarvitaan tekoja. Palveluvienti tarvitsee hallitukselta oman toimenpideohjelman, joka kattaa myös muun muassa teollisuuden palvelut ja alustatalouden mahdollisuudet yritysten kansainvälistymisessä.

Katseet kääntyvät TEM:n parhaillaan valmistelemaan kansainvälisen kasvun ja viennin ohjelmaan. Globaalit trendit huomioiden on syytä odottaa, että palveluvienti nostetaan ohjelmassa sen ansaitsemaan, merkittävään rooliin.

Lisäksi on tärkeää saada avattua EU:n sisämarkkinoita palveluiden osalta. EU on maailman suurin palvelujen viejä ja tuoja. Silti juuri palveluiden vapaassa liikkuvuudessa on unionin sisällä eniten ongelmia.

Aiemmin kansainvälistä kauppaa on hallinnut tavarakauppa. WTO:n tutkimuksesta selviää, että viime vuosikymmeninä palveluista on tullut uusi maailmantalouden selkäranka ja kasvun kivijalka. Suomen on herättävä kehitykseen nyt, ellemme halua olla auttamattomasti myöhässä.

Kirjoittaja on Paltan pääekonomisti.

Teksti on julkaistu ensimmäisenä Kauppalehdessä 17.2.2020.

Tältä kirjoittajalta myös