Talous on palveluvaltaistunut. Kun kulutuksen painopiste on siirtynyt voimakkaasti tavaroista palveluihin, niistä on tullut entistä merkittävämpi kuluttajahintojen muutosten ajuri.
Palveluvaltaistuminen ei tarkoita vain sitä, että elintason kasvaessa käytämme niitä aiempaa enemmän. Kyse on laajemmasta arvonluontiin liittyvästä muutoksesta. Palveluiden merkitys välituotekäyttönä on kasvanut myös teollisuudessa. Toisin sanottuna yhä suurempi osa myös tavaroiden arvosta syntyy palveluissa. Tuotettujen hyödykkeiden jako teollisiin tavaroihin ja palveluihin on samalla hämärtynyt.
Samalla kun palveluiden merkitys arvonluonnissa ja työllisyydessä on kasvanut, myös niiden painoarvo inflaatiota mittaavassa kulutuskorissa on noussut.
Tavaroiden ja palveluiden kuluttajahintojen kehitys poikkeavat toisistaan
Palveluiden osuus euroalueen pohjainflaatiota (eli hintoja ilman ruokaa ja energiaa) mittaavassa kulutuskorissa on noussut 2000-luvulla 10 prosenttiyksiköllä ja kattaa nyt noin kaksi kolmasosaa kokonaisuudesta. Suomessa palveluiden vastaava osuus oli vuonna 2020 yhteensä 64 prosenttia (asuminen 22% ja muut palvelut 42%).
Rahapolitiikan vaikuttavuuden näkökulmasta yksi olennainen huomio on, että palveluiden hinnat ovat tavaroihin verrattuna jäykkiä. Toisin sanottuna palveluiden hinnat muuttuvat harvemmin kuin tavaroiden hinnat. Keskeinen selitys palveluiden hintojen jäykkyydelle ovat työvoimakustannukset, joiden osuus tuotantokustannuksista on palveluissa keskimäärin yli kaksinkertainen verrattuna teollisuuteen.
Koska tavaroiden ja palveluiden hintakehitykset poikkeavat, on talouden palveluvaltaistuminen osaltaan vaikuttanut myös kuluttajahintojen kokonaiskehityksen muutokseen ja rahapolitiikan vaikuttavuuteen.
Alla olevat kuviot näyttävät tavaroiden (teolliset tavarat pl. energia) ja palveluiden hintojen vuosimuutokset, sekä niiden erotuksen Suomessa ja euroalueella. Kuten kuvioista nähdään, palveluiden hinnat ovat nousseet tavaroiden hintoja nopeammin koko 2000-luvun.
Palveluiden hinnat ovat 2000-luvulla nousseet Suomessa keskimäärin 2,5 prosenttia ja euroalueella 1,9 prosenttia vuodessa. Viimeisenä viitenä vuotena Suomen palveluiden inflaatio on laskenut keskimäärin 1,8 prosenttiin vuodessa. Koko euroalueella palveluiden hinnat ovat viimeisenä viitenä vuotena nousseet keskimäärin 1,4 prosentin vauhtia.
Ero euroalueen yleiseen kehitykseen on säilynyt siten käytännössä ennallaan. Suomen Pankki totesikin vuonna 2015, että ”Palveluiden hintojen nousu on tehnyt Suomesta kalliin maan”, eikä tilanne ole sittemmin merkittävästi muuttunut.
Yksityisen kulutuksen kokonaishintatasoindeksillä mitattuna Suomi oli vuonna 2019 Irlannin ja Luxemburgin jälkeen euroalueen kolmanneksi kallein maa. Kyseisen indeksin tuoteryhmätasolla Suomessa suhteellisesti kalleimpia palveluita olivat ravintola- ja majoituspalvelut. Kun tuottavuuskehitys on hidasta, palkankorotukset menevät hintoihin.
Koko euroalueella tavaroiden ja palveluiden inflaation erotus on finanssikriisin jälkeen kaventunut keskimäärin 1,0 prosenttiin vuodessa. Suomessa ero on kuitenkin pysynyt keskimäärin 2,6 prosentissa koko 2000-luvun. Vaikka palveluiden hintojen nousu on hieman hidastunut, tavaroiden hinnat ovat jopa laskeneet. Finanssikriisin jälkeisinä vuosina kokonaisinflaatio onkin Suomessa ollut hieman korkeampaa kuin koko euroalueella.
Kuluttajahintojen nousuun vaikuttaa moni tekijä
Kuluttajahintojen nousuun vaikuttaa työvoimakustannusten lisäksi moni muukin tekijä, esimerkiksi verot. Erityisesti vuokrat ja asumisen kustannukset ovat nousseet Suomessa keskimäärin muuta euroaluetta nopeammin.
Koronakriisi on vaikuttanut merkittävästi hintojen kehitykseen ja näkymiin. Rahapolitiikka on löysätty ja finanssipoliittisessa elvytyksessä on siirrytty aivan uuteen mittaluokkaan.
Suurin osa nähdystä BKT:n supistumisesta on tullut yksityisen kulutuksen vähentymisestä. Kotitalouksien tulot ovat laskeneet ja säästäminen lisääntynyt. Inflaatio on hidastunut entisestään.
Samalla kulutuksen rakenne on muuttunut. Suhteellisesti korkeamman inflaation tuotteiden kuten ruuan kulutusosuus on kasvanut ja vastaavasti matalamman inflaation tuotteiden kuten energian kulutus vähentynyt. Palveluiden hinnat ovat laskeneet, mutta niitä on myös kulutettu normaalia vähemmän.
Koska kuluttajahintaindeksin painot perustuvat viimeisimpään kansantalouden tilinpitoon, ne eivät tavoita äkillisestä kulutuksen rakenteesta johtuvaa muutosta. Korona-ajan todellinen kokonaisinflaatio onkin todennäköisesti ollut jonkin verran mitattua korkeampaa.
Kun tilanne vähitellen normalisoituu ja kotitaloudet pääsevät kuluttamaan kertyneitä säästöjään, myös inflaatio palautuu. Se kuinka korkeaksi inflaatio pandemian jälkeen nousee, on herättänyt vilkasta keskustelua ja spekulointia. Varmuudella asiaa ei tiedä kukaan. Keskuspankkien ennusteissa lähivuosien hintapaineet ovat kuitenkin edelleen maltillisia – mutta nojaavat palveluiden hintojen nousuun.
Linkkejä aiheesta:
- EKP: Consumption patterns and inflation measurement issues during the COVID-19 pandemic, What is behind the change in the gap between services price inflation and goods price inflation?, Consumption patterns and inflation measurement issues during the COVID-19 pandemic
Pysy ajan tasalla palvelualoja ja työmarkkinoita koskevista aiheista, seuraa meitä sosiaalisen median kanavissamme Twitterissä, LinkedInissä, Instagramissa ja Facebookissa sekä liity uutiskirjeemme tilaajaksi.
