Alkavan neuvottelukierroksen onnistumisen pitäisi olla kaikkien etu. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku: tupojen maailmaan ei ole paluuta, kirjoittaa Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK muutti sääntöjään jo vuosia sitten. Se ei tee enää työehtosopimuksia, vaan vastuu sopimustoiminnasta on nyt yksinomaan toimialaliitoilla. Sääntömuutoksen myötä kilpailukykysopimus sekä sitä edeltäneet työllisyys- ja kasvusopimus ja raamisopimus jäivät viimeisiksi keskitetyiksi ratkaisuiksi.

Vaikka jo edellinen, liittokohtaisesti käyty neuvottelukierros vietiin läpi mallikkaasti ja kansantalouden kannalta järkevästi, haikaillaan joissain piireissä edelleen keskitetyn sopimisen perään. Näyttää siltä, etteivät esimerkiksi jotkut palkansaajajärjestöt tai poliittiset tahot tahdo millään uskoa, etteivät työnantajat enää halua harjoittaa keskitettyä sopimuspolitiikkaa.

Keskitettyjen sopimusten aika on pysyvästi ohi.

Tupon jatkuva torjuminen tuntuu jo turhauttavalta. Aina, kun tupo on työnnetty laatikkoon, se ponnahtaa vieteriukon lailla takaisin otsikoihin. Kanta ei kuitenkaan muutu. EK:n sääntöjä ei muutettu huumorimielessä, vaan keskitettyjen sopimusten aika on pysyvästi ohi.

Aika ajoi tupojen ohi – kansainvälinen kilpailu kiristyy

Toimintaympäristö kehittyy huimaa vauhtia. Yritykset ovat aivan uudenlaisten haasteiden edessä. Tulevaisuudessa lähes jokainen toimiala kohtaa kansainvälisen kilpailun tavalla tai toisella. Myös työ muuttuu ennennäkemättömällä nopeudella. Tässä kehityksessä kilpailukyvystä huolehtiminen ja toimialakohtaisten työehtosopimusten pitäminen ajan tasalla on kaiken a ja o.

Tulevaisuudessa lähes jokainen toimiala kohtaa kansainvälisen kilpailun tavalla tai toisella.

Myös yritysten tilanteissa on suuria eroja jopa toimialojen sisällä. Kaikilla ei mene yhtä hyvin. Lisäksi olosuhteet, joissa toimintaa harjoitetaan, vaihtelevat suuresti. Yritysten erilaisuudesta johtuen sama mantteli ei sovi kaikkien päälle. Tarvitaan joustavuutta ja kykyä räätälöidä ratkaisuja entistä paremmin yritysten tarpeisiin sopiviksi. Ratkaisuna näihin haasteisiin ei ole keskitetty sopimuspolitiikka, jossa kaikkien kaulaan lyödään samanlaiset raamit, vaan yrityskohtaisuuden ja paikallisen sopimisen lisääminen.

Kohti ketterämpiä sopimuksia

Isossa kuvassa keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen ominaispiirre oli, että ne jähmettivät sopimuspolitiikan. Ala- ja yrityskohtaisten erityispiirteiden huomioon ottaminen vaikeutui ja työehtosopimusten sisällöllinen kehittäminen jäi taka-alalle. Lisäksi keskitettyihin ratkaisuihin paketoitiin melkeinpä kaikki elävän elämän eri osa-alueet. Lopputuloksena oli loppumattomalta tuntuva nippu erilaisia hankkeita, joista suuri osa oli kaukana yritysten arjesta. Työehtosopimukset olivat isomman tupo-pelin nappuloita. Yritysten ja niiden henkilöstön asiat jäivät taka-alalle.

On vaikea ymmärtää, miksi keskustelua uusista keskitetyistä ratkaisuista pidetään jatkuvasti yllä. Onko kyse palkansaajakeskusjärjestöjen asemasta tai poliittisesta vallankäytöstä? Vai halutaanko keskusjärjestöjen välistä sopimista käyttää välineenä työehtosopimusten sisältöjen suojaamiseen tai välttämättömien alakohtaisten muutosten estämiseen?

Jotkut varmaan tietävät, mistä tässä on oikein kysymys. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin kaiken viisauden alku, ja fakta on se, ettei EK ole enää mukana keskitetyissä sopimuspöydissä. Tulevaisuudessa fokuksen on selkeästi oltava asiakysymyksissä ja niiden ratkaisussa. Liittokohtaiset neuvottelut sekä yrityskohtaisuuden ja paikallisuuden korostaminen tarjoavat keskitettyjä ratkaisuja paremmat eväät tähän työhön.

Alkavan neuvottelukierroksen onnistumisen pitäisi olla kaikkien etu.

Neuvottelurauhaa kaivataan

Kuten todettua, työnantajat eivät tupopöytiin palaa. Myöskään mitään osakysymyksiä, kuten kilpailukykysopimuksen mukaisen työajanpidennyksen jatkoa, ei tulla ratkomaan keskitetysti. Katse on tiukasti liittokohtaisissa neuvotteluissa ja niihin valmistautumisessa. Seuraavien työehtosopimusten sisältö kaikkine yksityiskohtineen selviää aikanaan näissä neuvotteluissa. Mitään häiriötekijöitä ei nyt tarvita.

Alkavan neuvottelukierroksen onnistumisen pitäisi olla kaikkien etu. Rähinöitä tai lakkojen manaamisia ei kaipaa kukaan. Myös hallitusohjelman täytäntöönpanon ja työllisyystavoitteen toteutumisen näkökulmasta mallikkaasti läpiviety ja kilpailukykyä edistävä sopimuskierros on ehdottoman tärkeää. Erityisen merkityksellistä se on tilanteessa, jossa talousnäkymät ovat iso kysymysmerkki.

Toivon, että liitoille annettaisiin nyt työrauha. Turhat puheet uusista keskitetyistä sopimuksista ja muut puuttumisyritykset eivät ainakaan helpota liittojen työtä. Tupojen maailmaan ei ole paluuta.

Kirjoittaja on Paltan toimitusjohtaja.