Alustatalous kurjistaa työelämää. Alustatalous luo uusia työpaikkoja. Äidit töihin. Äidit kotiin. Isät kotiin. Kuka tekee työt? Aktiivimalli kurjistaa elämää. Aktiivimallin avulla työllistyin. Työllisyysasteen nousu on hallituksen ansiota. Hallitus kurjistaa maan. Työnantajat ovat ahneita. Työnantajat ovat laiskoja. Työntekijät ovat ahneita. Työntekijät ovat laiskoja. Lista jatkuu loputtomiin.

Työmarkkinakeskustelu tuntuu näin neuvottelukierroksen kynnyksellä vastakkainasettelulta, ikään kuin vain ääripäät kelpaisivat osapuolille. Twitteriä seuraamalla voi saada kuvan, että me työmarkkinatoimijat olemme ärhenteleviä ja diplomatiakyvyttömiä. Hyviä uutisia: näin ei kuitenkaan onneksi ole. Kaikki ei ole DJ Ibusalin sanoin pilalla.

Ajoittain kovasanainenkin huutelu kuuluu syystä tai toisesta perinteikkäästi työmarkkinakierroksiin. Itse neuvottelupöydissä keskustelu on kuitenkin useimmiten rakentavaa ja yhteisiin asioihin keskittyvää. Silti ratkaisujen löytäminen on ajoittain kiven alla ja useat neuvottelut venyvät kalkkiviivoille. Riitojakin voi syntyä, jos keskitytään vain omiin vaatimuksiin ja voittamiseen toisen kuuntelun ja ymmärtämisen sijaan.

Kunpa osaisimme keskittyä keinoihin, jotka tähtäävät yhteisesti todettujen päämäärien saavuttamiseen. Auttaisikohan meitä neuvottelijoita, jos työehtosopimusneuvotteluiden tavoitteet olisi puolin ja toisin kirjoitettu vain päämäärittäin, eikä tekstitavoitteittain?

Sen sijaan, että esitämme neuvotteluissa suurjuhlapyhiltä maksettavan kolminkertaisen palkan tiputtamista kaksinkertaiseksi, voisimme esittää tavoitteeksi palkkaerojen tasaamisen eri työvuoroja tekevien välillä. Tai sen sijaan, että esittäisimme ikälisiin perustuvan palkkauksen poistamista, pyrkisimme tilanteeseen, jossa palkka maksetaan työntekijän suoritukseen perustuen? Monessa tilanteessa yhteinen maali olisi löydettävissä. Aina metsää ei vain näe puilta.

Jeesustelut sikseen. Supersankareillakin on usein samanlainen hyvää tarkoittava päämäärä, vaikka apuvälineet ja keinot ovat erilaisia. Toivon meille työmarkkinaosapuolille kykyä unohtaa ääripäät ja jaksamista keskittyä yhteisiin päämääriin.

Työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaamiseen. Mahdollisuuksiin tarjota työtä aiempaa useammalle. Toimeentulon turvaamiseen. Pidempiin ja parempiin työuriin. Perheen ja työelämän yhteensovittamiseen. Yritystoiminnan säilymiseen Suomessa. Suomen kilpailukyvyn paranemiseen. Hyvään, turvalliseen työelämään.

 

Kirjoittaja on Palvelualojen työnantajat Paltan neuvottelujohtaja.

Hanne Salonen

Neuvottelujohtaja

VT

Hanne Salonen

Neuvottelujohtaja