Vihreää siirtymää koskevissa puheenvuoroissa korostuvat usein suuret investoinnit ja uusien työpaikkojen synty. Tämä voi olla joskus perusteltua mutta se voi olla myös vaarallista, jos se johtaa vääriin mielikuviin, huonoon valmistautumiseen, ja myöhemmin pettymyksiin, kirjoittaa Palvelualojen työnantajat Paltan pääekonomisti Martti Pykäri blogissaan.
Brittien suurin terästehdas päätti toimintansa sähköistämisestä valtion 500 miljoonan punnan avustuksella. Samalla työvoimatarve vähenee 3000 hengellä. Kaikki eivät ole tyytyväisiä, vaikka viranomaiset ovatkin selittäneet näin pelastaneensa loput 5000 työpaikkaa.
Kun suuri saksalainen työntekijäjärjestö IG Metall on esittänyt nelipäivästä työviikkoa palkkoja alentamatta, vaatimuksen taustalla ovat olleet arviot Saksan teräs- ja autoteollisuuden vähenevistä työvoimatarpeista.
Vihreä siirtymä ei tutkimusten mukaan merkittävästi muuta työllisyyden kokonaistasoa, mutta työllisyyden rakenne muuttuu. Uusien työpaikkojen sijainti ja vaadittava osaaminen voivat erota siitä mihin on totuttu.
Työllisyyden taso ei muutu, mutta rakenne muuttuu
IMF:n mallinnukset osoittavat, että kehittyneissä talouksissa vihreä siirtymä vaatii työmarkkinoilla noin 1 prosentin siirtymän vuosikymmentä kohden. Vertailun vuoksi, siirtymä teollisuudesta palvelualoille on ollut noin 4 prosenttia vuosikymmenessä.
Työllisyydenkin näkökulmasta vihreässä siirtymässä on ensisijaisesti kyse nimenomaan siirtymästä.
IMF on simuloinut siirtymän vaikutuksia mallissa, joka päätyy nettonollapäästöihin vuoteen 2050 mennessä. Suomen tiukemmat hiilineutraaliustavoitteet tarkoittavat, että siirtymä on meillä nopeampaa.
Ruskea sektori ja uudet palvelut
Siirtymän alkuvaiheessa kysyntä kasvaa monilla saastuttavilla aloilla. Tuulimyllyjä ei vielä rakenneta vihreästä teräksestä eikä infraa hiilinegatiivisesta betonista.
Vihreä siirtymä ei kuitenkaan sisällä ajatusta, että tulevaisuudessa tavaroiden tai raaka-aineiden kulutus ja tuotanto yleisesti kasvaisivat. Pikemminkin päinvastoin. Resurssitehokkuus ja erilaiset kiertotalouden ratkaisut ovat olennainen osa päästöjen vähentämistä. Pidemmällä aikavälillä esimerkiksi fossiilisen energian tuotanto ja alan työvoimatarve vähenevät.
Alan kirjallisuudessa päästöintensiivisiin aloihin viitataan yleisesti ruskeana sektorina. Osa ruskeista aloista ja niiden työpaikoista korvautuu vihreämmillä. Esimerkiksi fossiilisen energian tuotanto korvaantuu uusiutuvalla energialla. Toiset ruskeat alat muuttuvat sisäisesti. Esimerkiksi metalliteollisuus tai logistiikka siirtyvät puhtaampaan teknologiaan. Työpaikat eivät sinänsä katoa, mutta niissä vaadittava osaaminen saattaa muuttua. Joiltain vaaditaan siirtymistä uuteen ammattiin, joiltain siirtymistä kokonaan uudelle alalle.
Vaikka päästöintensiivisiä ruskean sektorin töitä tulee katoamaan, kokonaistyöllisyyttä on vihreässä siirtymässä mahdollista kasvattaa uusien vihreiden alojen kasvun ja talouden palveluvaltaistumisen myötä.
Esimerkiksi tuulivoimainvestointien luomista työpaikoista arviolta 83 prosenttia syntyy asennukseen, huoltoon ja muihin palveluihin ja vain 17 prosenttia valmistavaan teollisuuteen. USA:n nopeimmin kasvavien ammattien listalta löytyykin sekä tuuliturbiiniteknikko että aurinkopaneeleiden asentaja.
Paikallisen tason vaikutukset voivat olla dramaattisempia
Vaikka isossa kuvassa työvoiman kysyntä jopa kasvaisi, ei ole sanottua, että uudet korvaavat työpaikat syntyvät samaan maahan, tai maan sisällä samalle alueelle, mistä vanhat tuhoutuvat.
Kaupunkiseudut ja erityisesti pääkaupungit ovat tutkimusten mukaan vihreän siirtymän eturintamassa. Uudet vihreät työpaikat vaativat korkeampaa osaamista, tarjoavat parempaa palkkaa ja syntyvät voittopuolisesti kaupunkeihin.
Harvemmin asutuilla alueilla ja pikkupaikkakunnilla suurempi osuus työpaikoista on päästöintensiivisillä ruskeilla sektoreilla ja siten myös vaarassa tulla korvatuiksi. Alueilla, joissa yksittäisen työnantajan merkitys on suuri, myös riski negatiivisista kerrannaisvaikutuksista on korkeampi.
Vihreän siirtymän onnistunut toteuttaminen edellyttääkin esimerkiksi IMF:n mukaan työvoiman liikkuvuutta edistävää politiikkaa. Alueiden ja sektoreiden välinen liikkuuvuus sekä työvoiman kohtaanto lopulta määrittävät sen, kuinka siirtymä kokonaistyöllisyyteen vaikuttaa.
Voidaankin hyvin ajatella, että Suomen taloudellinen menestys riippuu jatkossa aivan samoista tekijöistä kuin tähänkin asti. Tarvitsemme toimivat työmarkkinat, joilla on osaavaa työvoimaa, kaupallisesti menestyviä ideoita ja osuuksia kasvavilta markkinoilta. Mikään ei siis muutu.
