25.03.2022 -

Enemmän kuntaa vai enemmän maakuntaa – vai keskityttäisiinkö sittenkin digiin ja yhteistyöhön? 

Tuomas Ylitalo (työkierrossa EK:ssa 31.7.2023 asti)

Asiantuntija, Elinkeinopolitiikka

, , ,

Suomen ensimmäiset aluevaalit on käyty, ja uudet valtuutetut aloittivat tässä kuussa. Hallituskausi alkaa kääntyä loppuaan kohti. Sanna Marinin hallituksen työllisyyspäätökset sekä uudet hyvinvointialueet merkitsevät muutoksia myös työllisyyspalveluihin. Nyt tulee kasvattaa yhteistyötä erityisesti yksityisten palveluntuottajien sekä työnantajayritysten kanssa, elinkeinopolitiikan asiantuntija Tuomas Ylitalo bloggaa.  

Työvoimapalveluiden kuntakokeiluilla ja nyt muodostettavalla tulevalla työllisyyspalveluita koskevalla lainsäädännöllä siirretään vastuuta valtiolta kunnille ja kuntayhtymille. 2024 aloittavan palvelurakenteen lopullinen toimijoiden määrä on vielä suuri arvoitus. Nyt kuntakokeiluihin osallistuu yhteensä 25 kokeilualuetta ja 118 kuntaa. Vertailun vuoksi vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä vain 21 hyvinvointialueelle.  

Tilanne muuttuu sekavaksi, kun työvoimapalveluita tulee alkaa sovittaa sote-palveluiden kanssa yhteen. Osa alueista on onneksi alkanut miettiä tätäkin. Osalla kunnista iso savotta on vielä edessä. 

On selvää, että palvelut tulevat pirstaloitumaan. Vaarana on, että palvelut tulevat eriytymään myös laadullisesti. Pelkona on, että meillä on vuonna 2024 monta julkista toimijaa eri tasoissa ja kerroksissa. Osa kunnista toimii yksin tai parhaan kaverinsa kanssa ja osa joutuu tekemään yhteistyötä kuntayhtyminä, kun järjestämisvastuuvaatimukset eivät täyty. 

Pelkona on, että meillä on vuonna 2024 monta julkista toimijaa eri tasoissa ja kerroksissa.

Työvoimapalveluiden yhteydessä järjestämisvastuun minimirajaa ollaan nyt kuntakohtaisesti asettamassa vähintään 20 000 työlliseen. Teoriassa on siis mahdollista, että saman maakunnan alueella naapurikunnat järjestävät jatkossa palveluita omin päin tämän minimivaatimuksen nippanappa täyttyessä. Edelleen on hyvin epävarmaa, pystyvätkö edes kaikki kriteerit täyttävät kunnat jatkossa hoitamaan työvoimapalvelut vaadittavalla tavalla. Osa haluaisi merkittävästi lisätä ketteryyttä ja ostopalveluita. 

Käsitteistökään ei ole helppolukuista, kun alueita käsitellään ministeriöstä käsin työllisyysalueina, ja henkilöasiakkaiden osalta työssäkäyntialueina 80 kilometrin vaatimuksineen.  

Tulevaisuuden työvoimapalvelut tarvitsevat avukseen yhä vahvemmin yksityisiä palveluntuottajia 

Tässä tilanteessa ei saa unohtaa, että työllisyyden edistäminen ei katso maakuntien tai valtakunnan rajoja. Edestämme löytyy tätä myöden aikamoinen sopimusviidakko jatkossakin. Kunnat kinastelevat pahimmillaan keskenään työ- ja elinvoimasta. Nyt tarvitaan yhteistyötä. 

Tämän vuoksi Suomessa olisikin tukeuduttava yhä tiiviimmin kaikille yhteisen digipalvelualustan kehittämiseen sekä yhä tiiviimpään yhteistyöhön yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Huolissani olen erityisesti niiden lähes 200 kunnan puolesta, jotka jäivät kuntakokeiluvaiheen ulkopuolelle. Näiden tukemiseksi tarvitaan myös erityistoimia, jotta ne ovat valmiita muutokseen. 

Nyt on myös aika pohtia, miten tästä saataisiin toimiva kokonaisuus, jotta yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja työnantajayritysten kanssa saadaan aidosti toimimaan. Tulevaisuuden työvoimapalvelut tarvitsevat avukseen yhä vahvemmin yksityisiä palveluntuottajia. 

Työllisyyden edistäminen ei katso maakuntien tai valtakunnan rajoja.

Kuntien tulisi pohtia tarkkaan, miten palvelut oikeasti on fiksuinta järjestää. Tietojärjestelmähankintoihin liittyen toivon malttia, sillä kansalliseen digitaaliseen palvelualustaan tulee joka tapauksessa sitoutua – rajapintojen kautta ja suoraan. Kokonaisuus, jota ollaan nyt rakentamassa Työmarkkinatorin yhteyteen tulisi huomioida perusteellisesti ainakin pienempien kuntien ja kuntayhtymien piirissä. 

Olemme ehdottaneet jo aiemmin, että tämän kokonaisuuden liimana toimii etenkin digitalisaation ja yksityisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön lisääminen ja hyödyntäminen. Olemme esittäneet muun muassa Väliportaaliksi kutsumamme tietovarannon luomista, johon tallennettaisiin henkilöasiakkaan suostumuksella hänestä perustietoja, jotka olisivat myös laajemmin henkilöstöpalveluyritysten löydettävissä nyt kaavaillun työnhakijaprofiilin kaltaisesta tietovarannosta työn tarjoamiseksi. Tällöin työnhakijan ei tarvitsisi edes välttämättä ehtiä hakemaan yhtäkään työtehtävää, kun hänelle olisi jo tarjottu työtä hänen antamiensa tietojen perusteella. Tästä syntyisi moninkertainen win-tilanne, joka kannattaisi nyt hyödyntää. 

Jatkossa tarvitsemme siis työllisyyspalveluihin yhä yksinkertaisempaa yhteistyötä eri palveluiden välillä – ei siis vain uudenlaista sopimusviidakkoa järjestämis- ja tuottamismenettelyihin. Yhteistyötä tulee kasvattaa erityisesti yksityisten palveluntuottajien sekä työnantajayritysten kanssa. Samalla tarjottavien julkisten palveluiden sisältöjen tulisi huomioida erityisesti työelämän ja alueellisen liikkuvuuden vaateet. Tämä vaatii viranomaisilta uudenlaista verkostoitumista ja kykyä muuntautua tarpeiden mukaan.  

Jotta saavutamme Suomeen tehokkaat julkiset palvelut, halutaanko nyt siis enemmän kuntaa, vai enemmän maakuntaa? Vastaus on ainakin yhdeltä osin selvä: mitä vähemmän julkisia toimijoita on ohjaamassa kokonaiskuvaa, sitä tehokkaampaa myös työllisyyspalveluiden järjestäminen todennäköisesti tulee olemaan. 

Lue myös

Tuomas Ylitalo (työkierrossa EK:ssa 31.7.2023 asti)

Asiantuntija, Elinkeinopolitiikka

Osaaminen ja työllisyys

tuomas.ylitalo@palta.fi

Pysy ajan tasalla palvelualoja ja työmarkkinoita koskevista aiheista, seuraa meitä sosiaalisen median kanavissamme Twitterissä, LinkedInissä ja Instagramissa.

Tältä kirjoittajalta myös