Tämän hallituksen viimeinen budjettiriihi on takana. Samalla on pitkälti linjattu myös suurimmat asiat tämän vaalikauden osalta – eduskunta ja hallitushan ovat sopineet, että kaikki vaalikaudella käsiteltävät asiat annetaan eduskunnalle marraskuun puoliväliin mennessä. Tälle hallituskaudelle on mahtunut monenlaista kriisiä, joista suurimmista mikään ei ole vielä täysin ohi.
Eilen päättynyt budjettiriihi varmisti myös sen, että tämä hallitus ei tule tekemään sellaisia rakenteellisia tai menokurillisia toimia, joilla valtiontaloutta ohjattaisiin edes vähitellen kohti tasapainoa. Hallitus on vältellyt näitä toimia kerta toisensa jälkeen – kriiseistä huolimatta julkisen talouden tasapainoa vahvistavia toimenpiteitä olisi tullut edistää vahvemmin.
Riihen päätösten myötä valtio velkaantuu ensi vuonna reilut kahdeksan miljardia lisää ja koko hallituskauden saldo tulee olemaan yli 40 miljardia. Julkinen talous näyttää pysyvän alijäämäisenä tulevinakin vuosina ja velkasuhde kääntyy VM:n arvion mukaan nousevalle uralle lähitulevaisuudessa. Kyse on todella mittavasta kestävyysvajeesta.
Seuraaville hallituksille jää valtava urakka tehtäväksi. Löytyykö poliittisista puolueista konsensusta ja tahtoa kestävysyvajeen korjaamiseksi? Helppoa se ei ainakaan tule olemaan, kun takana ovat vuodet, jolloin velkaa on kasvatettu todella voimakkaasti ja jo pelkkiin korkomenojen nousuun jouduttiin varaamaan miljardi enemmän ensi vuodelle. Kun vielä maailmantilanne on näinkin arvaamaton kuin viime vuosina on osoittautunut, on helppo ennustaa tästä työstä kuoppaista.
Budjettiriihi olisi ollut tälle hallitukselle viimeinen paikka helpottaa edes hieman tulevien hallitusten työtä. Se olisi ollut myös perusteltua tässä tilanteessa. Kansantaloutemme kasvu on tänä vuonna hyvällä tasolla ja työllisyysaste on korkeammalla kuin vuosikymmeniin. Silti hallitus päätti jatkaa vahvaa velkaelvytystä ja jätti tekemättä rakenteelliset muutokset, joita olisi kipeästi tarvittu. Myös palveluyritysten näkökulmasta julkisen talouden tasapaino ja veropolitiikka ovat merkittävimpiä politiikan osa alueita, selviää yritysten toiveita seuraavalla hallituskaudella kartoittaneesta Paltan jäsenkyselystä.
Työllistymisen esteet ylitettävä
Rakenteellisista muutoksista tärkeimmät olisivat olleet työntekoon kannustamiseen liittyviä. Palvelualoilla, kuten monella muullakin toimialalla, on huutava työvoimapula. Paltan jäsenkyselyjen mukaan pula sopivasta työvoimasta on kasvun este lähes puolella palveluyrityksistä. Tämän kasvun esteen taklaaminen kannattaa. Eritoten kun muistamme, että yksityiset palvelut ovat luoneet valtaosan uusista työpaikoista 2000-luvun aikana, yhteensä yli 330 000 työpaikkaa.
Työvoimapulan ratkomiseksi riihestä olisi tarvittu sekä työnteon kannustavuutta parantavia että työvoiman tarjontaa lisäävä toimenpiteitä. Valitettavasti kumpiakaan ei tullut lähimainkaan riittävästi. Työnteon kannustimien rohkea lisääminen ansiosidonnaisen porrastamisella tai työvoiman tarjonnan lisääminen saatavuusharkinnan purkamisella tai vaikkapa määrärahojen varmistaminen Maahanmuuttoviraston henkilöstön vakinaistamiseen olisivat olleet paikallaan.
Riihen positiivisimmat päätökset taas liittyvät TKI-politiikkaan. Hallitus on ansiokkaasti loppukaudellaan ajanut TKI-politiikkaa, jolla tähdätään neljän prosentin tasoon BKT:stä. Budjettiriihessä peruttiin t&k-rahoituksen leikkaukset ja päätettiin tutkimus- ja kehittämistoiminnan verokannustimesta. Verokannustinta on jatkossa vielä kehitettävä mahdollistamaan paremmin myös digikehitystä koskevat panostukset ja siten tuottavuuskehityksen nopeutumisen.
Riihessä vahvimmin esillä oli energiakriisi. Hallituksen sinänsä perustellut toimet sähkön hinnan nousun kompensoimiseksi olivat kuitenkin palveluyritysten näkökulmasta pettymys. Päätetyt toimet eivät ulotu yrityksiin asti, vaan rajoittuvat kotitalouksiin. Hinnannoususta kärsivät kuitenkin merkittävästi myös yritykset. Lisäksi palveluyritysten sähköverokanta on jo valmiiksi 45 kertaa teollisuutta korkeampaa. Tätä epäsuhtaa tulee korjata seuraavilla hallituskausilla.
Lisäksi seuraavilla hallituskausilla tulee keskittyä Suomen hyvinvoinnin lisäämisen keskeisiin rakennuspalikoihin – muun muassa työvoimapulan ratkaisemiseen ja julkisen talouden tasapainoon.
