Työmarkkinaneuvottelut ovat puheenaihe, jota seurataan tiiviisti seuraavan puolen vuoden ajan. Neuvottelukierroksesta puhuttaessa toistuvat usein samat termit. Tunnetko käsitteet termien takana?

Pyysimme pitkän linjan työmarkkinakonkariamme Timo Höykinpuroa avaamaan joitakin keskeisiä termejä. Ole hyvä; hieman historian havinaa, kiperien käänteiden sanoittamista ja keskeisiä käsitteitä.

  1. Liittokierros

Liittokohtainen työehtosopimuskierros, joka käydään ilman keskusjärjestöjen sopimaa tupo-raamia. Tällöin kuitenkin liittokierroksen ensimmäisellä sopimuksella (ns. päänavaajasopimus) on suuri merkitys seuraavien sopimusten ohjenuorana.

  1. Vientivetoinen malli

Edellisellä neuvottelukierroksella vakiintunut malli, jossa keskeisten vientialojen sopima työehtosopimusten kustannustaso muodostaa myös muiden alojen solmimien työehtosopimusten enimmäiskustannustason. Tällainen malli on ollut käytössä Ruotsissa vuodesta 1997. Lue lisää viennin merkityksestä työmarkkinakierrokselle.

  1. Kustannusvaikutus

Työehtosopimusta neuvoteltaessa on tärkeää laskea sekä sopimuksen palkkoja korottava vaikutus että mahdollisten tekstimuutosten kustannusvaikutus. Myös palkankorotusten ajankohdalla on suuri merkitys työehtosopimuskauden kustannusvaikutukseen ja tulevien vuosien ns. palkkaperintöön.

Työehtosopimusratkaisun todellisesta kustannusvaikutuksesta väitteleminen on työmarkkinoilla arkipäivää.

  1. Roikkosopimus

Työehtosopimus, jossa alan omat palkankorotukset kytketään ns. verrokkialojen korotuksiin. Verrokkialoja ovat usein vientialojen sopimukset.

  1. Yleissitova työehtosopimus

Kun työehtosopimus on yleissitova, tulee kaikkien sopimusalalla olevien työnantajien noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä. Järjestäytymättömän yrityksen tulee noudattaa yrityksen toimialaa koskevaa työehtosopimusta, joka on valtakunnallinen ja joka voidaan katsoa alaa edustavaksi.

  1. Normaalisitova työehtosopimus

Yritys kuuluessaan työnantajaliittoon on tavallisesti liiton sääntöjen perusteella velvollinen noudattamaan liiton tekemää työehtosopimusta, oli sopimus yleissitova tai ei.

  1. Kilpailevat työehtosopimukset

Kyse on esimerkiksi tilanteesta, jossa eri työnantajaliitot ovat solmineet työehtosopimukset, joiden soveltamisalat ovat kokonaan tai osaksi identtiset. Toinen sopimus voi olla yleissitova tai kumpikaan ei sitä ole. Kuuluessaan sopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon noudattaa yritys ao. liiton tekemää työehtosopimusta.

  1. Järjestöehto

Joskus työehtosopimuksen soveltamisala on sovittu niin, että se koskee x työnantajaliittoon kuuluvien yritysten palveluksessa olevien y työntekijäliittoon kuuluvien työntekijöiden työehtoja. Käytännössä yritykset kuitenkin joutuvat noudattamaan jo lainsäädännön perusteella samoja minimiehtoja myös yrityksen muihinkin työntekijöihin.

  1. Perälauta

Työehtosopimusslangissa perälaudalla tarkoitetaan sitä, että toimitaan tietyllä tavalla, jos paikallisesti ei muusta ole sovittu. Perälauta voi olla esimerkiksi: Palkankorotuksen suuruudesta ja sen ajankohdasta sovitaan paikallisesti. Jos muusta ei ole sovittu, toteutetaan korotus x päivästä lukien y prosentin suuruisena.

  1. Ilmatila

Työehtosopimuksissa ilmatilalla tarkoitetaan sitä euromääräistä ”tilaa”, joka on työehtosopimuksen vähimmäistaulukkopalkkojen ja käytännön palkkojen välillä. Sen määrä vaihtelee aloittain ja yrityksittäin suurestikin. Neuvotteluissa ammattiliitto voi vaatia alan vähimmäispalkkoihin suurempaa korotusta kuin varsinainen yleiskorotus. Perusteena käytetään usein juuri tuota ilmatilaa; puhutaan ilmatilan ”leikkauksesta”.

Käytännössä korkeammat taulukkokorotukset johtavat kaikkien palkkojen yleiskorotusta suurempaan kehitykseen. Työmarkkinakielellä ilmiötä kutsutaan läpilyönniksi.

  1. Ansiotasovertailu

Neuvottelutilanteen kuumetessa käydään julkisuudessa usein kiivastakin väittelyä asianomaisen toimialan palkkatasosta. Ammattiliitot käyttävät usein perusteluina alan vähimmäistaulukkopalkkoja. Työnantajapuoli taas nostaa esiin alan keskiansioita, joissa on mukana myös käytännön palkat sekä säännöllisesti maksettavat lisät, luontoisedut jne.

  1. Tupo

Keskusjärjestöjen sopima ja usein valtiovallan tukema tulopoliittinen ratkaisu. Ensimmäinen laaja tulopoliittinen kokonaisratkaisu tehtiin vuonna 1969. Siinä sovittiin palkkojen ohessa myös mm. hinta- ja vuokrasäännöstelystä sekä maataloustuloratkaisusta. Ensimmäisessä tupossa sovittiin myös ay-jäsenmaksujen työantajaperinnästä ja maksujen verovapaudesta.

Useat työ- ja sosiaalilainsäädännön säännökset pohjautuvat alun perin tupoissa sovittuihin periaatteisiin. Samoin esim. luottamusmiessopimusten monet määräykset.

Tavallisesti tupot tulivat voimaan vasta kun kattava määrä ammattiliittoja oli tupon hyväksynyt yhdessä työnantajaliiton kanssa.

 

Timo Höykinpuro

Johtava asiantuntija

OTK