Jo ennen käsillä olevaa kriisiä maamme ongelmaksi oli muodostunut huono tuottavuuskehitys. Myös tarve rakennemuutoksille on hyvin tunnistettu. Jälleenrakennuksessa on panostettava osaamiseen, teknologian kehittämiseen, työn uudelleen organisointiin sekä uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen, Paltan elinkeinopolitiikan asiantuntija Jari Konttinen kirjoittaa.

Helmikuussa julkaistu professori Matti Pohjolan tutkimus nosti esille, että Suomen kansantalouden suurin ongelma on kilpailijamaita alempi työn tuottavuus. Suomi ei kulje nyt samalla tavoin uuden teknologian hyödyntämisen ja talouden rakennemuutoksen eturintamassa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Selvää on, että kriisin jälkihoitona Suomi tarvitsee jälleenrakennusohjelman. Palta on esittänyt, että jälleenrakennuksen tavoitteena tulee olla työn tuottavuuden nostaminen ja rakennemuutoksen vauhdittaminen palvelutaloudeksi. Näin monipuolistettaisiin Suomen elinkeinorakennetta ja vauhditettaisiin talouskasvua kestävästi. Politiikan on tuettava investointeja erityisesti henkisiin omaisuustuotteisiin ja digitalisaatioon.

Klassinen sanonta kuuluu, ettei tuottavuutta voi parantaa päätösperustaisesti. Sen sijaan me voimme panostaa osaamiseen, teknologian kehittämiseen ja hyödyntämiseen, työn uudelleen organisointiin sekä uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen, joista saamme paremman maksun entistä pienemmällä pääoma- tai työvoimakustannuksella. Tuottavuusloikka tehdään yrityksissä, mutta valtio voi tarjota tähän erilaisia kannusteita ja mahdollisuuksia.

Tuottavuusloikka tehdään yrityksissä, mutta valtio voi tarjota tähän erilaisia kannusteita ja mahdollisuuksia.

Elinkeinorakenteemme monipuolistamiseksi ja palvelualojen heikon tuottavuuskehityksen parantamiseksi on turvauduttava digitaalisten ratkaisujen voimaan. Martti Hetemäen vetämä exit- ja jälleenrakennustyöryhmä esittikin raportissaan, että ”digitalisaation täysimääräisten hyötyjen saavuttamiseksi on perusteltua syventää koordinaatiota digipolitiikassa ja varmistaa digitalisaatiokysymyksissä hallinnonalojen rajat ylittävä yhteistyö”.

Asia voi äkkiseltään kuulostaa hallinnolliselta näpertelyltä näin kriisin keskellä, mutta on äärimmäisen keskeistä valtioneuvostolle, mikäli haluamme nopeuttaa digitalisaatiota ja tiedon tehokkaampaa hyödyntämistä. Palta on jo pitkään haikaillut erillisen digiministerin tai valtiosihteerin perään, jolla olisi digi- ja tietopolitiikan koordinointi hallussa ja joka määrätietoisesti veisi eteenpäin kansallisia hankkeita, kuten esimerkiksi sähköisen kuitin eli eKuitin käyttöönottoa.

Elämme nyt myös suuren digiloikan aikaa kriisin keskellä. Osa uusista toimintatavoista jää pysyvästi käyttöön, missä piilee myös mahdollinen tuottavuusloikka. Tässä yhteydessä pitää myös katsoa työelämää ja työlainsäädäntöä uudesta vinkkelistä. Johtamistapoja joudutaan miettimään uudella tavalla, mutta samalla on arvioitava se, miten aikaan ja paikkaan sitomaton työ mahdollistetaan vielä joustavammin esimerkiksi työaikalainsäädännössä.

On syytä katsoa tarkemmin, mihin ja miten tutkimus-, -kehittämis- ja innovaatiotoiminnan julkisia panostuksia lisätään jatkossa.

Lisäksi on syytä katsoa tarkemmin, mihin ja miten tutkimus-, -kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) julkisia panostuksia lisätään jatkossa. Tarvitsemme toimenpideohjelman, jossa TKI-toiminnan rahoitusta ja toimenpiteitä ohjataan erityisesti elinkeinorakenteen monipuolistamiseen sekä tuottavuuskehityksen parantamiseen palvelualoilla. Toimenpiteissä ja rahoituksessa tulisi huomioida erityisesti koronakriisistä pahiten kärsineiden toimialojen tarpeet sekä ajantasaiset arviot koti- ja maailmanmarkkinoiden muuttuneesta kysynnästä ja kehityksestä.

Yksityiset palvelualat ovat lisänneet tutkimus- ja kehittämistoimintaa viime vuosien aikana ja kasvu on painottunut vahvasti informaatio- ja viestintäsektorille, eli tietointensiivisiin palveluihin. Haasteena on, miten kehittämistoimintaa harjoittavaa palveluyritysten joukkoa lavennetaan.

Usein palveluyrityksen kehittämistoiminta ei kuitenkaan mene ’tutkimus- ja kehittämistoiminnan’ -määritelmän sisälle tai sitä ei edes tunnisteta erillisenä toimintana palveluyrityksessä. Tällöin on myös tarkasteltava kokonaan uusia instrumentteja kehitystoiminnan vauhdittamiseksi. Olemmekin esittäneet, että Suomessa otettaisiin käyttöön tutkimus- ja kehittämistoiminnan verokannustin, joka mahdollistaisi myös lisävähennykset koskien ICT-investointeja ja uusien digitaalisten palveluiden kehittämistä.

Kirjoittaja on Paltan elinkeinopolitiikan asiantuntija. 

Pysy ajan tasalla palvelualoja ja työmarkkinoita koskevista aiheista, seuraa meitä sosiaalisen median kanavissamme TwitterissäLinkedInissä, Instagramissa ja Facebookissa sekä liity neljä kertaa vuodessa ilmestyvän uutiskirjeen tilaajaksi