Hallituksen kyvyttömyys vastata muuttuneeseen tilanteeseen heijastuu tällä viikolla käydyn budjettiriihen tuloksiin. Suomen uudistamista tukevat linjaukset loistavat poissaolollaan ja esitys on valitettavan säilyttävä, jopa menneeseen tukeutuva, ennätyksellisestä alijäämästä huolimatta.
Suomelle pitää saada uusi suunta. Vanhat keinot eivät enää riitä. Koronakriisi on jälleen kerran osoittamassa, kuinka haavoittuva ja suhdanteille altis nykyinen elinkeinorakenteemme on.
Suomelle pitää saada uusi suunta. Vanhat keinot eivät enää riitä. Koronakriisi on jälleen kerran osoittamassa, kuinka haavoittuva ja suhdanteille altis nykyinen elinkeinorakenteemme on.
Vertaamme usein maatamme Ruotsiin. Talouden osalta siihen on vahvoja perusteita – olemmehan molemmat pohjoisen Euroopan pieniä avoimen talouden maita.
Ruotsin kasvu on finanssikriisin jälkeen vuodesta 2008 ollut huimaa. BKT:mme olisi Ruotsin kasvuluvuilla nyt noin 35 miljardia euroa korkeampi. Suomessa me joudumme valitettavasti puhumaan samasta ajanjaksosta menetettynä vuosikymmenenä. Bruttokansantuotteen kasvua saimme aikaan koko vuosikymmenen aikana 3 prosenttia kun Ruotsissa sitä syntyi reilut 20 prosenttia.
Näin käy, kun tuijotetaan liiaksi peräpeiliin, eikä elinkeinorakennetta uudistaviin ja monipuolistaviin hankkeisiin ole lähdetty. Samalla työn tuottavuus on jäänyt pahasti keskeisistä kilpailijamaistamme, kuten HS:n pääkirjoituskin tällä viikolla totesi.
Vaikka hallitus harmillisesti ei budjettiriihessä tehnyt avauksia uuden kasvun aikaansaamiseksi ja elinkeinorakenteen monipuolistamiseksi, niin muitakin tilaisuuksia toki tulee. Ensimmäinen niistä on EU:n elpymisrahojen käyttö.
Mitä keskeiset kilpailijamme, erityisesti edellä mainittu Ruotsi, ovat sitten tehneet oikein? Oheinen kuva osoittaa, että naapurimaamme nopeampi kasvu on lähes kokonaan syntynyt yksityisissä palveluissa. Tämän taustalla taas on tuottavuuden kasvu, joka perustuu Suomeen verrattuna lähes kaksinkertaisiin investointeihin henkisiin omaisuustuotteisiin eli tutkimukseen, kehitykseen, ohjelmistoihin ja tietokantoihin, sekä ICT:ehen.
Vaikka hallitus harmillisesti ei budjettiriihessä tehnyt avauksia uuden kasvun aikaansaamiseksi ja elinkeinorakenteen monipuolistamiseksi, niin muitakin tilaisuuksia toki tulee. Ensimmäinen niistä on EU:n elpymisrahojen käyttö. Toinen paikka reivata maatamme nousuun on kevään kehysriihi ja hallitusohjelman puolivälintarkastelu. Kumpaakaan näistä ei ole enää varaa jättää käyttämättä.
Elpymisrahojen osalta hallitus linjasi jo riihessä painopisteitä ja allokaatiota niiden välillä. Painopisteiden sisällä on jatkossa keskityttävä aidosti uudistaviin, kokoluokaltaan mittaviin ja vaikuttaviin hankkeisiin. Valintoja on uskallettava tehdä. Tuen pirstaloituminen pieniin, vaikuttavuudeltaan olemattomiin hankkeisiin on estettävä.
Tuottavuuden nousu sekä elinkeinorakenteemme uudistaminen ja monipuolistaminen tulee olla tuen jakamisen ykkösprioriteetti. Tukea tulee hyödyntää nostamaan Suomen investointitaso henkisiin omaisuustuotteisiin ja ICT:ehen lähemmäs naapurimaamme tasolle. Vienninedistämistoimia on ohjattava paremmin tukemaan korkean kotimaisen arvonlisän palveluvientiä ja infrainvestoinneissa on siltarumpujen sijaan löydettävä kestävää kasvua tukevat, mittaluokaltaan merkittävät hankkeet.
Kirjoittaja on Paltan elinkeinopolitiikan johtaja.
Pysy ajan tasalla palvelualoja ja työmarkkinoita koskevista aiheista, seuraa meitä sosiaalisen median kanavissamme Twitterissä, LinkedInissä, Instagramissa ja Facebookissa sekä liity neljä kertaa vuodessa ilmestyvän uutiskirjeen tilaajaksi.
