Nyt vappuna voimme taputtaa itseämme selkään kunnianosoituksena kaikenlaiselle uuden oppimiselle. Itseluottamuksen kasvattaminen, osaamisemme tunnistaminen ja tunnustaminen sekä usko parempaan tulevaisuuteen kantavat meitä jatkossakin pitkälle, kirjoittaa elinkeinopolitiikan asiantuntija Tuomas Ylitalo.
”Isä ja äiti on minusta ylpeitä” ja ”kato minä osaan!” ovat olleet perheessämme tänä keväänä hymyn huulillemme nostattavia riemunkiljahduksia 2-vuotiaan tyttäremme suusta. Oppimisen ilo säteilee ympärilleen paljon hyvää.
Myös me kaikki muut olemme oppineet viime kuukausina jotakin uutta – vähintään itsestämme. Tällaista lapsen spontaania uuden oppimisen, onnistumisen ja terveen itseluottamuksen tunnetta toivon aivan jokaiselle meistä. Nämä kantavat meitä pitkälle pieninäkin annoksina nautittuna.
Oppimisen ilo säteilee ympärilleen paljon hyvää.
Vappu ja koulutodistusten jako ovat ovella, joten on aika kiittää ja kilistellä. Kiitos oppimisesta tässä uudessa normaalissa kuuluu muun muassa yhteiskunnallemme, joka on pystynyt sopeutumaan näihin korona-ajan poikkeusoloihin kohtuullisen hyvin.
Sekin on toki myönnettävä, että epäkohdatkin ovat tulleet voimakkaasti esiin. Näitä erilaisia kokemuksia tulee nyt hyödyntää yhä paremman tulevaisuuden varmistamiseksi, ja havaittuja epäkohtia on pyrittävä korjaamaan pikimmiten.
Tulevaisuus näyttää onneksi jo valoisammalta. Uusi normaali siintää edessämme osin jo koettuna ja tuttuna. Osaamiseen liittyvä koronakyselymme osoitti, ettei paluuta vanhaan ole. Siitä on syytä iloita, että palvelualoilla riittää jatkossakin mitä monipuolisimpia tehtäviä. Monia palvelutoimialoja uhkaa jopa vakava osaajapula. Toivoa työllisyysasteen nostamisesta, työllistymisestä ja työssä pysymisestä siis on.
On myös ilo havaita, kuinka korona-aikana on syntynyt paljon uusiakin tehtäviä palvelualoille. Jos vaalimme jatkossakin korkeaa perusosaamista, kykymme mukautua uusiin tehtäviin säilyy edelleen korkealla tasolla. Parhaimmassa tapauksessa pystymme itse toimimaan osaamisemme kysynnän vetureina globaalissa kilvassa.
Koronavuosi on ollut monella tavalla myös raskas, eikä kaikkia seuraamuksia osata vielä edes arvioida. Korona yllätti yhteiskuntamme housut kintuissa ja paljasti epäkohtia, joihin on nyt viimeistään tartuttava. Näiden ratkaisemiselta ei pääse piiloon. Juuri päättynyt kehysriihi tosin antaa vielä odottaa toimenpiteitä, jotka antaisivat jatkuvan oppimisen ja työllisyyden edistämiseen lisäpontta. Pelkät tavoitteet tulee nyt lunastaa aitoina työllisyyttä edistävinä toimina. Olen kuitenkin luottavainen sen suhteen, että päättäjät osaavat tulevaisuudessa myös korjata rikkinäiseksi osoittautuneita epäkohtia.
Luota itseesi ja osaamiseesi!
Kaksi vuotta sitten kirjoitin, kuinka juuri vappuisin jokainen saa olla aidosti ja rehellisesti ylpeä omasta koulutustaustastaan ja osaamisestaan. Vappu päättää raskaan talvikauden ja aloittaa keveän kesäkauden. Vapussa on jotakin sellaista, joka luo toivon ja yhtenäisyyden tunnetta.
Opiskelija tai elinikäinen oppija, jos mietit, mihin suunnata katseita työllistymisen suhteen, kehotan sinua tutustumaan siihen, millaisia tulevaisuuden osaamistarpeita palveluyritykset nostavat esille. Se on varmaa, että monipuoliset digitaidot ja analyyttinen osaaminen, työelämätaidot sekä itsensä johtamisen ja itsensä kehittämisen taidot tarjoavat kiinnostavan osaamispohjan, jonka päälle pystyy luottavaisin mielin rakentamaan työuraa.
Osaamisen tunnistaminen, tunnustaminen ja sanoittaminen voi olla myös välillä vaikeaa. Tähänkin on onneksi jo ratkaisuja ja toivon, että digitaaliset ratkaisut helpottavat monen elämää ja itseluottamuksen kasvattamista jatkossa entisestään. Tärkeintä on, että osaamisista saa luotua itselleen käyntikortin, jota täydennetään ajan kuluessa.
Nykypäivänä ei riitä enää, että omistaa vappuna tietyn värisen lakin. Ansioksi ei välttämättä katsota edes sitä, että valkoinen lakki on saattanut jo muuttua kokemuksen karttumisen myötä keltaiseksi. Konkreettinen osaaminen merkitsee yhä enemmän. Osaamisen tunnistamiseen tarvitaankin uusia digitaalisia työkaluja.
Työllisyyden ja jatkuvan oppimisen palvelurakenteen tulee tarjota kaikille työkykyisille uskoa työllistymismahdollisuuksiin.
Näistä edellä esitetyistä johtuen, tulee tulevaisuuden työllisyyden ja jatkuvan oppimisen palvelurakenteen tarjota kaikille työkykyisille uskoa työllistymismahdollisuuksiin. Palvelujärjestelmän tulee toimia kannustavasti, oli kyse sitten työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista, vastavalmistuneista, työssä olevista, keski-ikäisistä lopputilin saaneista tai jo eläkkeellä olevista työkykyisistä. Tällaisen palvelurakenteen pitää tukeutua vahvaan digitaaliseen tietopohjaan, joka hyödyntää meidän osaamiseemme liittyvää dataa.
Tarvitsemme kaiken mahdollisen lisätyövoiman säilyttääksemme yhteisen hyvinvointiyhteiskuntamme palvelutason.
Korona-aika on osoittanut, että emme mahdu oppimisen suhteen enää samaan muottiin, eikä siihen pidä yrittääkään meitä tunkea. Koulutusjärjestelmän, työllisyyspalveluiden, koulutustarjonnan ja opetushenkilöstön on taivuttava näiden kokemusten myötä yhä joustavimpiin tapoihin toimia. Yhteiskunnan tulee tarjota työkaluja motivaation ja itseluottamuksen kohottamiseen.
Uskon parempaan tulevaisuuteen, kuten varmasti useimmat meistä. Uskon kykyihimme ja potentiaaliimme. Osaamista tähän pääsemiseksi meiltä ei puutu.
Leuat koholle ja keuhkot täyteen ilmaa – kohottakaamme malja itseluottamukselle, oppimiselle ja paremmalle tulevaisuudelle!
Mitä erinomaisinta, turvallisinta ja aurinkoisinta vappua kaikille!
