Tekoälyn tehokas käyttö verotuksessa ja yritystoiminnassa – miten Suomi pysyy kehityksessä mukana?

Yritykset ja julkinen sektori tavoittelevat tehokkuutta ja säästöjä tekoälyn avulla myös veroasioissa. Kehityssuunta on kannatettava, mutta dataa ei saa käyttää huolimattomasti, vaan veronmaksajan oikeudet, tietosuoja ja toiminnan läpinäkyvyys tulee aina turvata.

Jotta tekoälyä ja uusia toimintamalleja pystytään kehittämään, tulee tekoälyinvestointeja tukea myös verokannusteilla. Tällä hetkellä tekoälyä, ohjelmistoja ja palveluita ei kuitenkaan riittävästi tunnisteta T&K-toiminnaksi, joten investoinnit uhkaavat jäädä tutkimus- ja kehittämistoiminnan verovähennysten ulkopuolelle.

Tekoälyn käyttö verotuksessa on noussut viime vuosina keskeiseksi keskustelunaiheeksi niin yrityskentässä kuin julkisella sektorilla. Veroraportointi on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana eksponentiaalisesti esimerkiksi vähimmäisverolainsäädännön takia. Vuonna 2030 voimaan tulevan EU:n ViDA-direktiivin myötä (VAT in the Digital Age) arvonlisäveroraportointi tulee perustumaan EU-standardin mukaiseen laajaan verkkolaskudataan. Näiden datamäärien kartoittaminen ja analysointi ei tule onnistumaan ilman tekoälyyn pohjautuvia työkaluja.

Vuonna 2024 IFA-kongressin paneelissa käsiteltiin aihetta Tax and Technology: Innovative Use Cases from Around the Globe. Olin puhujana paneelissa Euroopan edustajana. Aiheesta voi myös lukea Verotus-lehden numeron 1/2025 artikkelista, jossa listataan muun muassa eri maiden veroviranomaisten tekoälyn käyttötapoja. Tämän vuoden IFA-kongressissa aihetta sivuttaneen EU:n ja OECD:n ajankohtaisia verohankkeita, sekä hallinnollisen taakan keventämistä koskevissa luennoissa.

Yrityksille on tärkeää, että veroviranomaiset ympäri maailmaa hyödyntävät tekoälyä paitsi palvelutason parantamiseksi – esimerkiksi virtuaaliassistenttien ja automatisoitujen päätöksentekoprosessien muodossa – myös ennakkoratkaisuiden ja verotarkastusten nopeuttamiseksi. Tekoälyn hyödyntäminen verotuksessa voi merkittävästi keventää myös yritysten hallinnollista taakkaa ja tuoda säästöjä, lisäksi inhimilliset virheet vähenevät ja veroprosessien oikeellisuus paranee.

EU:n tietosuoja-asetus (GDPR) edellyttää, että verovelvolliselta pyydetään vain tarkkarajaisesti, täsmällisesti ja oikeasuhtaisesti verovalvonnalle välttämättömiä tietoja. Dataa ei voi määrättömästi pyytää lisää, ellei ole tietoa mihin sitä käytetään, tai käytetäänkö edes. ”More data does not mean more taxes”. Veronmaksajan oikeudet, tietosuoja, oikeudenmukaisuus, toiminnan läpinäkyvyys ja vastuullisuus ovat avainasemassa.

Valmisteilla oleva lainsäädäntö sekä viimeaikaiset uutiset Verohallinnon tarpeettoman laajoista tietopyynnöistä aiheuttavat veronmaksajille huolta:

OECD:n Tax Administration 3.0 -projekti edistää veroviranomaisten luotettavaa tekoälyn käyttöä. Yhteistyö maiden, verohallintojen, yritysten ja tekoälytyökalujen tarjoajien välillä on ratkaisevan tärkeää varmistettaessa, että verojärjestelmät ovat yhteensopivia ja kansallisia poikkeamia lainsäädännön voimaansaattamisessa vältetään.

Yritykset kehittävät aktiivisesti tekoälyyn perustuvia ratkaisuja tehostaakseen omaa toimintaansa ja pysyäkseen kilpailukykyisinä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tekoälyä hyödynnetään esimerkiksi prosessien automatisoinnissa, asiakaspalvelun parantamisessa, taloushallinnon optimoinnissa sekä riskienhallinnassa. Kehittämällä omia tekoälyratkaisujaan yritykset voivat mm. analysoida suuria tietomääriä aiempaa tehokkaammin, tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja reagoida markkinamuutoksiin nopeammin.

Tätä toimintaa edistämään on Suomessa käytössä yrityksen oman T&K-toiminnan lisäämiseen kannustava verovähennys. On kuitenkin huolestuttavaa, että OECD:n Frascati-manuaalissa – jota Suomessa käytetään verohallinnon tulkintalähteenä tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrittelyssä – ei ole lainkaan mainintaa tekoälystä. Tämä tarkoittaa, että tekoälyyn liittyvät investoinnit voivat jäädä tutkimus- ja kehittämistoiminnan verotukien ulkopuolelle, vaikka ne olisivat innovatiivisia ja kehityslähtöisiä. Frascati-manuaali on vuodelta 2015 ja täydentävä Oslo-manuaali vuodelta 2018.

Suomessa tulisi laajentaa T&K-toiminnan määritelmää kattamaan paremmin tekoäly-, ohjelmisto- ja palveluinvestoinnit, sekä osallistua aktiivisesti OECD:n alkaneeseen Frascati-oppaan päivitystyöhön. Verotuksessa ja julkisen tuen kohdistamisessa tulisi myös noudattaa OECD:n kehotusta sisällyttää tekoäly T&K-toiminnan määritelmään. Useissa maissa tuetaan tekoälyratkaisuihin investoivia yrityksiä erilaisin verotuin ja/tai tekoäly on sisällytetty T&K-toiminnan määritelmään ja siten se mahtuu T&K-verokannustimien piiriin.

Verottajan T&K verokannustimen tulkintahaasteiden lisäksi yritysten ja julkisen sektorin investointeja tekoälyyn hidastavat myös monet käytännönesteet. Datan saatavuus, laatu ja oikea formaatti ovat usein puutteellisia, ja resurssit – niin rahoitus, osaavat työntekijät kuin aika – ovat monesti rajallisia. Näistä haasteista nousee kuitenkin yksi ylitse muiden: osaajien saatavuus.

Kuka kantaa vastuun uusien tekoälyosaajien kouluttamisesta? Onko yksilön itse hankittava tekoälyosaamista oman asiantuntemuksensa rinnalle, vai pitäisikö koulutus sisällyttää jo oppilaitosten tutkintoihin? Entä onko koulutus työnantajan – julkisen vai yksityisen sektorin – vastuulla? Perustason osaaminen ei enää riitä, kun tekoälyosaajia tarvitaan päätöksentekoon, järjestelmien rakentamiseen ja käyttämiseen, tarkastamiseen ja korjaamiseen sekä uusien osaajien kouluttamiseen.

Tekoälyn hyödyntäminen verotuksessa ja laajemmin yhteiskunnassa edellyttää siis paitsi teknologisia ratkaisuja, myös vahvaa panostusta osaamiseen ja koulutukseen. Vain näin voimme varmistaa, että tekoälystä saadaan kaikki mahdollinen hyöty irti – vastuullisesti ja tehokkaasti. Osaajien houkuttelemiseen ja työnteon palkitsevuuteen voidaan vaikuttaa myös verotuksella, esimerkiksi ansiotuloverotusta ja ylimpiä marginaaliveroasteita alentamalla.