Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle alustatyölaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi

Eduskunnan Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle
(HE 328/2026 vp)

Palvelualojen työnantajat Palta ry lausuu hallituksen esityksestä eduskunnalle alustatyölaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi kunnioittavasti seuraavaa:

Alustatyölailla pantaisiin kansallisesti täytäntöön alustatyödirektiivi ((EU) 2024/2831). Palta pitää hyvänä asiana, että alustatyödirektiivin kansallisen täytäntöönpanon lähtökohtana on vähimmäisimplementoinnin periaate. Periaatteesta on hallituksen esityksessä kuitenkin poikettu joiltakin osin, mikä ei ole kannatettavaa. Direktiivin asettamat vähimmäisvaatimukset ovat jo itsessään yksityiskohtaisia ja pitkälle meneviä. Direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittävä ”Suomi-lisä” aiheuttaisi alustayrityksille palvelualoilla tarpeetonta hallinnollista työtä ja ylimääräisiä kustannuksia sekä hidastaisi uusien innovaatioiden syntymistä.

Vaikka direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrä Suomessa on toistaiseksi vähäinen, tunnistamme palvelualoilla alustatyön kasvupotentiaalin. Potentiaalin toteutuminen kuitenkin edellyttää selkeää ja joustavaa sääntelyä. Sääntelyn tulee rajautua vain alustatyödirektiivin edellyttämään vähimmäistasoon siten, ettei se tarpeettomasti rajoita teknologian hyödyntämistä, joustavia työn teettämisen tapoja ja uusien liiketoimintamallien kehittämistä palvelualoilla.

Yleisesti ottaen emme pidä kannatettavana kehityssuuntana sitä, että työlainsäädäntöön luodaan erillistä sääntelyä tietyille työn teettämisen tavoille. Erityissääntelyn luominen johtaa työlainsäädännön asteittaiseen pirstaloitumiseen ja soveltamisen vaikeutumiseen. Työn teettämisen tavat tulevat myös tulevaisuudessa kehittymään ja monimuotoistumaan, minkä vuoksi lähtökohtana tulisi olla myös uusien työn teettämisen tapojen arviointi olemassa olevan sääntelyn perusteella.

Palta pitää tärkeänä, että työsuhdeolettama pannaan kansallisesti täytäntöön vain direktiivin vähimmäistason edellyttämässä laajuudessa. Esityksen 3 §:n mukainen työsuhdeolettama näkemyksemme mukaan täyttää direktiivin asettamat vaatimukset.

Hallituksen esityksen mukaan työsopimuksen olemassaolo ratkeaisi jatkossakin työsopimuslain 1 luvun 1 §:n perusteella. Olettamalla ei vaikutettaisi työsopimuksen tai työsuhteen määritelmään, vaan siihen, kenen asiana on osoittaa vaatimuksensa tueksi selvitystä tai näyttöä. Pidämme valittua ratkaisua oikeana, koska olemassa olevalla sääntelyllä on mahdollista ratkaista myös alustatyöhön liittyvät työoikeudelliset kysymykset.

On kuitenkin tärkeää, ettei kynnystä olettaman syntymiseen aseteta laissa liian matalalle. Muutoin olettama syntyisi myös tilanteissa, joissa työsopimuslaissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttyminen olisi epätodennäköistä. Tämä johtaisi tarpeettomiin oikeudellisiin menettelyihin ja niistä aiheutuviin kustannuksiin.

Palta pitää myönteisenä asiana sitä, että säännöskohtaisissa perusteluissa nimenomaisesti todetaan, etteivät yksittäiset johtoa ja valvontaa osoittavat seikat sellaisenaan synnytä olettamaa, vaan olettaman syntymisen tulee perustua tapauskohtaisen johtoa ja valvontaa osoittavan tosiseikaston arviointiin kokonaisuudessaan. Käytännön tilanteiden vaihtelevuuden takia arvioinnin tulee olla kontekstisidonnaista.

Hallituksen esityksessä esitetyt 27, 28 ja 29 §:n mukaiset seuraamukset ovat näkemyksemme mukaan ylimitoitettuja ja ylittävät merkittävästi direktiivin asettamat vähimmäisvaatimukset.

Esityksen 27 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi tietosuojaa koskevien velvoitteiden rikkomista koskevasta seuraamusmaksusta. Katsomme, että seuraamuskollegion mahdollisuus määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu tulee direktiivin mukaisesti rajata koskemaan vain alustatyötä tekevien henkilöiden henkilötietojen suojaamista koskevia seikkoja ehdotettujen 12–14 §:ssä säädettyjen menettelyjen osalta.

Direktiivi ei velvoita nimenomaisesti säätämään ehdotetun 28 §:n mukaisesta seuraamusmaksusta, joka koskee ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Esityksen mukaan seuraamusmaksun yläraja olisi 30 000 euroa. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että jos lähettävä yritys laiminlyö lähetettyä työntekijää koskevan ilmoitusvelvollisuutensa, laiminlyöntimaksun suuruus on enintään 10 000 euroa. Vastaavasti laiminlyöntimaksun suuruus on enintään 10 000 euroa, jos työnantaja laiminlyö velvollisuutensa toimittaa paikallinen sopimus työsuojeluviranomaiselle. Ehdotettu seuraamusmaksu poikkeaisi näin ollen suuruudeltaan merkittävästi siitä, mitä vastaavanlaisista rikkomuksista voidaan määrätä seuraamuksena voimassa olevan työlainsäädännön perusteella. Alustayrityksiä kohdeltaisiin huomattavasti ankarammin kuin muita yrityksiä vastaavanlaisten rikkomusten osalta.

Näkemyksemme mukaan ehdotettu 28 §:n mukainen seuraamusmaksu tulee poistaa. Mikäli näin ei vastoin näkemystämme tehdä, tulee seuraamusmaksun yläraja laskea enintään 10 000 euroon, jolloin se olisi samassa linjassa muun työoikeudellisen sääntelyn kanssa. Lisäksi lähtökohtana tulee olla, että seuraamusmaksu on viimesijainen keino muihin työsuojeluviranomaisen valvontakeinoihin nähden.

Alustatyödirektiivi ei näkemyksemme mukaan edellytä säätämään esityksen 29 §:n mukaisesta hyvityksestä vastatoimen kiellon rikkomistilanteisiin. Seuraamuksena kiellon rikkomistilanteissa tulisi hyvityksen sijasta olla vahingonkorvaus, jos vahinkoa on aiheutunut. Myös esimerkiksi työntekijöiden lähettämistä koskevassa laissa vastaavan kiellon rikkomisesta aiheutuva seuraamus on vahingonkorvaus.