Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle alustatyölaiksi

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/32290/2024

Yleiset huomiot

Palta kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Ehdotetulla alustatyölailla pantaisiin kansallisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/2831 työehtojen ja työolojen parantamisesta alustatyössä.

Palta pitää hyvänä asiana, että alustatyödirektiivin kansallisen täytäntöönpanon lähtökohtana on hallitusohjelman mukaisesti niin sanottu vähimmäisimplementoinnin periaate. Periaatteesta on kuitenkin poikettu HE-luonnoksessa useassa kohdassa ja poikkeamat tulee korjata jatkovalmistelun yhteydessä. Direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittävä ”Suomi-lisä” aiheuttaisi yrityksille palvelualoilla tarpeetonta hallinnollista työtä ja ylimääräisiä kustannuksia sekä hidastaisi uusien innovaatioiden syntymistä.

Vaikka direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrä Suomessa on toistaiseksi vähäinen, tunnistamme palvelualoilla alustatyön kasvupotentiaalin. Esimerkiksi toimialoilla, joilla työvoiman tarve on usein vaihtelevaa, ajallisesti pirstaleista ja asiakaskysynnästä riippuvaa, alustat voivat tehostaa työn ja tekijöiden kohtaantoa sekä mahdollistaa uudenlaisia palvelu- ja liiketoimintamalleja. Potentiaalin toteutuminen edellyttää kuitenkin selkeää ja joustavaa sääntelyä. Sääntelyn tulee rajautua vain alustatyödirektiivin edellyttämään vähimmäistasoon siten, ettei se tarpeettomasti rajoita teknologian hyödyntämistä, joustavia työn teettämisen tapoja ja uusien liiketoimintamallien kehittämistä palvelualoilla.

Yleisesti ottaen emme pidä kannatettavana kehityssuuntana sitä, että työlainsäädäntöön luodaan erillistä sääntelyä tietyille työn teettämisen tavoille. Olemassa olevalla sääntelyllä on mahdollista ratkaista myös alustatyöhön liittyvät työoikeudelliset kysymykset. Työn teettämisen tavat tulevat myös tulevaisuudessa kehittymään ja monimuotoistumaan. Jos jokaista uutta työn teettämisen tapaa varten luodaan aina erillistä sääntelyä, johtaa se työlainsäädännön asteittaiseen pirstaloitumiseen ja soveltamisen vaikeutumiseen. Lähtökohtana tulisi olla myös uusien työn teettämisen tapojen arviointi olemassa olevan sääntelyn perusteella ja erityissääntelyä tulisi tehdä vain siinä tilanteessa, jossa sille on osoitettavissa välttämätön tarve.

Soveltamisala ja määritelmät

Ehdotetun alustatyölain 2 §:n 1 kohdan mukaan alustatyöllä tarkoitetaan automatisoidun seuranta- tai päätöksentekojärjestelmän kautta organisoitua työtä, jota tehdään alustayrityksen tai välittäjän ja luonnollisen henkilön tai hänen omistamansa yrityksen välisen sopimussuhteen perusteella. Määritelmään tulisi lisätä direktiivin mukaisesti digitaalinen alusta, jonka kautta työ on organisoitu, koska määritelmä ylittää tällä hetkellä direktiivin edellyttämän vähimmäistason.

Nykytila ja vaikutusten arviointi

–

Työsuhdeolettama

Pidämme tärkeänä, että työsuhdeolettama pannaan kansallisesti täytäntöön vain direktiivin vähimmäistason edellyttämässä laajuudessa. Ehdotetun 3 §:n mukainen työsuhdeolettama vastaa näkemyksemme mukaan pitkälle direktiivin tarkoitusta ja tavoitteita. Ehdotetun pykälän säännöskohtaisiin perusteluihin tulee kuitenkin vielä täsmentää, ettei yksittäinen johtoa ja valvontaa osoittava tosiseikka laukaise olettamaa, vaan johdon ja valvonnan arviointi tehdään kontekstisidonnaisesti. Kaikkea alustatyötä ei tule olettaa automaattisesti työsuhteiseksi, vaan johdon ja valvonnan arvioinnin tulee perustua tapauskohtaiseen kokonaisarvioon.

Olettama ei saa myöskään johtaa siihen, että jos samassa alustayrityksessä tehdään alustatyötä sekä työsuhteessa että toimeksiantosuhteessa, olettama syntyisi automaattisesti kaiken yrityksessä tehtävän alustatyön osalta, vaikka kyse olisi toimeksiantosuhteessa olevien osalta aidosta yritystoiminnasta.

Välittäjät

Ehdotettu sääntely välittäjistä, välittämistilanteista ja alustatyötä tekevien henkilöiden suojasta vastaa näkemyksemme mukaan direktiivin asettamia vähimmäisvaatimuksia.

Alustatyötä tekevän tunnistaminen ja työnteon ehdoista varmistuminen (5 §)

Ehdotetun 5 §:n 2 mom. mukaan alustayrityksen olisi kohtuullisin toimenpitein varmistuttava siitä, että alustan kautta työtä tekevään ei sovelleta hyvän tavan vastaisia tai muutoin kohtuuttomia sopimusehtoja. Palta pitää tärkeänä, etteivät alustayrityksen valvontavelvoitteet muodostu kohtuuttomiksi. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan säännöstä sovellettaisiin ammattiasemasta riippumatta. Säännöskohtaisissa perusteluissa mainittuja esimerkkiä sopimusehtojen ennakkotarkastuksesta voi pitää varsin pitkälle menevänä ja aikaa vievänä velvoitteena etenkin niissä tilanteissa, joissa kyse ei ole työsuhteesta. Tämän vuoksi säännöskohtaisiin perusteluihin tulee kirjata, että muun ohella työn suorittajan ja työn tarjoajan oikeussuhteen luonne vaikuttaa kohtuullisia toimenpiteitä koskevan käsitteen arviointiin.

Momentin säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että säännös olisi erityissääntelyä suhteessa työsopimuslain 10 luvun 2 §:ään ja oikeustoimilain 36 §:ään, jotka mahdollistavat sopimusehdon sovittelun tai huomiotta jättämisen, jos kyseisen ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta. Alustatyödirektiivi ei edellytä, että alustatyön kontekstiin luotaisiin erillinen sopimusehtojen kohtuuttomuuden käsite, minkä vuoksi emme pidä tätä kannatettavana. Jos jatkovalmistelussa tästä huolimatta esitettyyn ratkaisuun päädytään, momentin säännöskohtaisiin perusteluihin tulisi täsmentää, mitä hyvän tavan vastaisilla tai muutoin kohtuuttomilla ehdoilla tarkoitetaan alustatyön kontekstissa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin välittäjän ja sijaista käyttävän tiedonantovelvoitteista alustayritykselle. Palta pitää erittäin tärkeänä, että siltä osin kuin alustayritykselle asetetaan valvontavelvoitteita, sillä on tosiasiallinen mahdollisuus saada velvoitteidensa toteuttamiseksi tarvittavat tiedot oikean sisältöisinä ja oikea-aikaisesti. Jatkovalmistelussa välittäjän ja sijaista käyttävän tiedonantovelvoitteita tulisi tältä osin vahvistaa.

Algoritmijohtaminen (6-19 §)

Ehdotetussa 13 §:ssä säädettäisiin ilmoituksesta, joka koskee sopimussuhteeseen liittyviä automatisoidusti tehtyjä muutoksia sekä 14 §:ssä alustayrityksen velvollisuudesta oikaista oikeuksia loukkaava päätös. Ehdotuksessa ja direktiivissä tunnistetaan direktiivin asettamien velvoitteiden suhde kansallisiin työsuhteen päättämistä koskeviin säännöksiin. Pykälän 13 säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että työsuhteen päättämisen perusteista ja päättämistä koskevista menettelytavoista säädetään työsopimuslaissa. Vastaavasti alustatyödirektiivin 11 artiklassa mainitaan, että artikla ei vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön, työehtosopimuksiin ja käytäntöön perustuvien kurinpito- ja irtisanomismenettelyjen soveltamiseen. Vaikka direktiivistä johtuvien velvoitteiden ei pitäisi vaikuttaa kansallisiin työsuhteen päättämisperusteita ja -menettelyitä koskeviin säännöksiin, on niillä vahvoja liittymäpintoja toisiinsa. Palta ymmärtää algoritmijohtamiseen liittyvät haasteet työntekijän suojelun näkökulmasta, mutta sääntelyn toimivuuden varmistamiseksi yhtymäkohdat tulisi tunnistaa tarkemmin esityksessä.

Jatkovalmistelussa säännöskohtaisiin perusteluihin tulee avata, miltä osin ehdotetuista pykälistä ja voimassa olevista työsuhteen päättämistä koskevista säännöksistä johtuvat velvoitteet voivat sijoittua ajallisesti päällekkäin ja miten ne voivat vaikuttaa toisiinsa. Lisäksi säännöskohtaisiin perusteluihin tulee lisätä maininta siitä, että työnantaja voi antaa ehdotetun ilmoituksen perusteet ja arviointia koskevan vastauksen siinä laajuudessa, etteivät ne vaaranna työsuhteen päättämisperusteen selvittämistä ja päättämismenettelyä. Työnantaja saattaa esimerkiksi vielä selvittää työsuhteen päättämisperusteen olemassaoloa ja samanaikaisesti on tehty päätös työntekijän käyttäjätilin tilapäisestä sulkemisesta tai rajoittamisesta.

Palta painottaa, että uusien ilmoitusvelvollisuuksien säätäminen lisää yritysten hallinnollista taakkaa ja sitä tulisi välttää. Siltä osin kuin direktiivi asettaa uusia ilmoitusvelvoitteita yrityksille, vaaditut tiedot tulisi voida antaa tilanteesta riippuen jo tällä hetkellä työlainsäädännössä säädettyjen ilmoitusten yhteydessä.

Ehdotetun 13 §:n 3 momentissa säädettäisiin päätöksen arvioinnista. Velvoite on ongelmallinen työsopimuksen päättämisen osalta. Momentti jättää tulkinnanvaraiseksi, voisiko säännös johtaa siihen, että jos työnantaja on esimerkiksi irtisanonut työntekijän, vapauttanut hänet työntekovelvoitteesta ja samassa yhteydessä käyttäjätili on suljettu, työnantajan olisi vielä irtisanomispäätöksen tehtyään velvollinen työntekijän pyynnöstä arvioimaan uudestaan tekemänsä päätös. Lähestymistapa ei sovi vakiintuneeseen työoikeudelliseen ajatteluun eikä työnantaja pysty yksipuolisesti peruuttamaan tekemäänsä irtisanomista.

Ehdotetussa 14 §:ssä säädettäisiin oikeuksia loukkaavan päätöksen oikaisusta viimeistään kahden viikon kuluessa päätöksen tekemisestä. Lisäksi määrättäisiin, että jos oikaisu ei olisi mahdollinen, alustayrityksen olisi korvattava aiheutunut vahinko. Toteamme ensinnäkin, että 13 §:ssä mainitut tilanteet saattavat olla seurausta työntekijän moitittavasta menettelystä, jolloin direktiivin edellyttämä kahden viikon määräaika päätöksen oikaisulle on liian lyhyt aika epäselvyyksien selvittämiselle. Näin on varsinkin tilanteessa, jossa asiaan liittyy tulkintaerimielisyyksiä.

Säännöskohtaisiin perusteluihin tulee lisätä selvyyden vuoksi maininta siitä, ettei kahden viikon määräaikaa sovelleta niissä tilanteissa, joissa vahinko tulee korvattavaksi sen vuoksi, ettei päätöksen oikaiseminen ole mahdollista. Jos esimerkiksi käyttäjätili olisi suljettu irtisanomisen yhteydessä ja jälkikäteen todettaisiin, että irtisanomiselle ei ollut perusteita, oikaisu ei olisi enää mahdollinen ja vahinko tulisi korvata. Kaksi viikkoa olisi kuitenkin täysin riittämätön aika irtisanomisperusteiden lainmukaisuuden selvittämiselle.

Ehdotuksen mukaan alustatyöntekijälle aiheutuneen vahingon korvaamiseen sovellettaisiin työsopimuslain 12 luvun säännöksiä. Toisaalta alustatyödirektiivin mukaan velvoitteiden ei pitäisi vaikuttaa kansallisten kurinpito- ja irtisanomismenettelyjen soveltamiseen. Ehdotus jättää tulkinnanvaraiseksi, voiko vahinko direktiivissä sanotusta huolimatta tulla korvattavaksi esimerkiksi työsuhteen päättämistilanteessa työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti.

Alustatyödirektiivi ei edellytä panemaan kansallisesti täytäntöön yrittäjäasemassa olevien alustatyötä tekevien henkilöiden edustajaa koskevaa sääntelyä, jos kyseisestä edustusjärjestelmästä ei ole kansallista sääntelyä tai käytäntöä. Suomessa kyseistä sääntelyä tai käytäntöä ei ole. Tämän vuoksi ehdotettu 19 § ylittää direktiivin vähimmäisvaatimukset ja pykälä tulisi jatkovalmistelussa poistaa kokonaan. Vastaavasti kaikki direktiivin kohdat, joissa puhutaan yrittäjäasemassa olevien henkilöiden edustajasta, tulisi jättää huomioimatta direktiivin täytäntöönpanossa.

Läpinäkyvyys, oikeussuojakeinot ja valvonta (20-33 §)

Ehdotetun 21 §:n 4 mom. mukaan välittäjän on toimitettava alustayritykselle pyynnöstä
pykälässä tarkoitetut tiedot. Tietojen toimittamisvelvoitetta tulisi vahvistaa siten, että alustayrityksellä olisi käytettävissään oikeat ja ajantasaiset tiedot velvoitteidensa täyttämiseksi.

Alustatyödirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työtä välittävät digitaaliset alustat mahdollistavat alustatyötä tekevien henkilöiden keskeisen yksityisen ja suojatun viestinnän sekä yhteydenpidon edustajiinsa, ilman että alustat näkevät tai seuraavat näitä keskusteluita, noudattaen samalla asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia velvoitteita. Direktiivi ei edellytä, että alustayrityksen tai välittäjän tulisi mahdollistaa yksilöllinen yhteydenpito edustajien kanssa. Se ei myöskään edellytä alustayritystä toteuttamaan kanavaa oman digitaalisen infrastruktuurinsa kautta tai järjestämään kanavan moderointia riippumattoman kolmannen osapuolen toimesta. Ehdotettu 22 § ylittää direktiivin asettamat vähimmäisvaatimukset näiltä osin ja poikkeamat tulisi korjata jatkovalmistelun yhteydessä.

Paltan näkemyksen mukaan ehdotuksen 29 §:n mukaiset seuraamusmaksut ylittävät direktiivin asettamat vähimmäisvaatimukset ja ovat ylimitoitettuja. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaiset seuraamusmaksut liittyvät tarkkailu- ja arviointivelvoitteita sekä selvityksen antamista koskeviin laiminlyönteihin. Tällä hetkellä kansallisessa lainsäädännössä vastaavanlaisia seuraamusmaksuja on liitetty selkeiden laista johtuvien ilmoitusvelvoitteiden laiminlyönteihin, esimerkiksi lähetettyä työntekijää koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin. Laiminlyönnit, joista nyt esityksessä ehdotetaan seuraamusmaksua, eivät ole selkeitä ja yksiselitteisiä. Ehdotus ei sisällä yksiselitteisiä määräyksiä esimerkiksi siitä, millä tavalla päätösten vaikutusten arviointi tulee toteuttaa. Seuraamusmaksu ei sovellu tilanteeseen, jossa on tulkinnanvaraista, onko laista johtuvaa velvoitetta noudatettu.

Seuraamusmaksun enimmäismäärä tulisi lisäksi laskea 10 000 euroon, jolloin se olisi samassa linjassa muun muassa lähetettyjä työntekijöitä koskevan sääntelyn kanssa.

Ehdotuksen 30 §:ssä säädettäisiin hyvityksestä vastatoimen kiellon rikkomisesta. Direktiivi ei edellytä säätämään hyvityksestä vastatoimen kiellon rikkomistilanteisiin ja ehdotus ylittää direktiivin asettamat vähimmäisvaatimukset. Esitystä tulisi muuttaa siten, että seuraamuksena kiellon rikkomistilanteissa olisi vahingonkorvaus, jos vahinkoa olisi tapahtunut. Esimerkiksi työntekijöiden lähettämistä koskevassa laissa vastaavan kiellon rikkomisesta aiheutuva seuraamus on vahingonkorvaus.

Esitysluonnos muilta osin / muut huomiot

Palta tiedostaa EU-sääntelyn vaikeaselkoisuudesta aiheutuvan haasteen kirjoittaa selkeää sääntelyä, mutta kannustaa jatkovalmistelussa kiinnittämään vielä huomiota pykälien ja säännöskohtaisten perustelujen selkeyteen ja yksinkertaistamiseen erityisesti algoritmijohtamisen osalta. Selkeydellä on keskeinen merkitys alustatyön osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumisen kannalta.

Lausuntopalvelu.fi