Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/1045/2025
Yleiset huomiot
Palvelualojen työnantajat Palta ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Esityksen tavoitteena on selkeyttää ja yhdenmukaistaa työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain vanhentumis- ja kanneaikoja koskevaa sääntelyä ja poistaa työtuomioistuimen ja korkeimman oikeuden tulkintaeroista johtuva oikeudellinen epävarmuus. Palta pitää tavoitetta kannatettavana.
Vaikka ehdotetut muutokset johtaisivat joidenkin työoikeudellisten saatavien osalta vanhentumisajan pidentymiseen ja joidenkin osalta lyhentymiseen, pidämme valittua sääntelyratkaisua tasapainoisena kokonaisuutena. Jatkossa kaikkien työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneajat olisivat yhdenmukaiset ja sovellettavan lain valinta selvä.
Esitetyt muutokset parantaisivat palvelualoilla yritysten riskienhallintaa ja lisäisivät oikeusvarmuutta sekä ennakoitavuutta. Työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumisen kannalta on olennaista, että molemmat osapuolet tietävät, minkälaisia kanne- ja vanhentumisaikoja saataviin liittyy.
Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi
Palta pitää työsopimuslain vanhentumisajan lyhentämistä viidestä kolmeen vuoteen työsuhteen kestäessä kannatettavana. Ehdotettu kolmen vuoden vanhentumisaika koskisi kaikkia työntekijän palkkasaatavia riippumatta siitä, perustuisivatko ne työsopimukseen, työehtosopimukseen vai työsopimuslain mukaiseen vähimmäispalkkaan. Muutos selkeyttäisi tällä hetkellä olemassa olevaa epävarmaa oikeustilaa merkittävästi. Sekä työnantajan että työntekijän etuna on, että saataviin liittyvät epäselvyydet selvitetään mahdollisimman lähellä niiden syntyhetkeä. Lyhyempi vanhentumisaika vähentäisi myös todisteluun liittyviä ongelmia.
Työaikalakiin ehdotetun uuden 40 §:n 6 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että työehtosopimukseen ja työsopimukseen perustuvien saatavien vanhentumis- tai kanneaika määräytyisi työsopimuslain mukaisesti riippumatta siitä, onko niillä liitännäisyyttä työaikalakiin vai ei. Edellä sanottu tulisi todeta selvyyden vuoksi myös työsopimuslain 13 luvun 9 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
Myös ilmeisen tulkinnanvaraisia työehtosopimusmääräyksiä koskeva vanhentumisaika muutettaisiin kolmen vuoden kanneajaksi, joka alkaisi kulumaan työsuhteen päättymisestä. Ehdotettu muutos on kannatettava ja selkeyttäisi nykytilaa.
Jatkovalmistelussa on syytä vielä arvioida, tulisiko työsopimuslain 13 luvun 9 §:ään ehdotettu uusi 4 momentti siirtää 1 momenttiin tai muuttaa se pykälän 2 momentiksi, koska ehdotettu 4 momentti koskee 1 momentin mukaisia saatavia työsuhteen kestäessä.
HE-luonnoksen mukaan työaika- ja vuosilomalain kanneajat muutettaisiin katkaistavissa oleviksi vanhentumisajoiksi työsuhteen kestäessä. Saatavat raukeaisivat työsuhteen kestäessä viimeistään 10 vuoden kuluessa, ellei kannetta olisi tätä ennen nostettu. Saatavien lopullinen vanhentuminen voisi siten pidentyä nykyisestä kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Myös työsopimuslaissa säädettäisiin vastaavasta lopullisesta 10 vuoden vanhentumisajasta. Näin pitkää saatavien voimassaoloaikaa voi näkemyksemme mukaan pitää kuitenkin tosielämässä varsin teoreettisena, koska työntekijän tulisi katkaista vanhentuminen aina ennen kolmen vuoden vanhentumisajan päättymistä ja odottaa vuosia kanteen nostamista.
Katkaisutoimi
HE-luonnoksen säännöskohtaisten perusteluiden mukaan työsuhteen aikana saatavan vanhentuminen voitaisiin katkaista vapaamuotoisella katkaisutoimella. HE-luonnoksessa todetaan, että vanhentuminen katkeaa vain, jos velka on riittävästi yksilöity. HE-luonnokseen tulisi jatkovalmistelussa täsmentää, mitä velan riittävällä yksilöinnillä tarkoitetaan työoikeuden kontekstissa. Tarkemman määrittelyn puuttuminen voi aiheuttaa ongelmia etenkin niissä tilanteissa, joissa työaika- tai vuosilomakirjanpitoa koskeva säilytysvelvollisuus on jo päättynyt.
Säilytysvelvollisuus
Työaika- ja vuosilomalaissa säädettäisiin ehdotuksen mukaan kolmen vuoden vähimmäisajasta, jonka aikaa työnantajan tulisi säilyttää työaika- ja vuosilomakirjanpitoa. Vaikka säilytysvelvollisuutta koskeva vähimmäisaika pidentyisi, muutos myös selkeyttäisi määräajan laskemista, koska se alkaisi kulumaan ehdotuksen mukaan kalenterivuoden päättymisestä. Ehdotus jättää kuitenkin epäselväksi, missä tilanteissa työnantajalla olisi velvollisuus säilyttää kirjanpitoa vähimmäisaikaa pidempään ja kuinka pitkään.
Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee tällä hetkellä hallituksen esitystä eduskunnalle työaikalain ja eräiden muiden lakien muuttamiseksi. Esityksellä tehostettaisiin työnantajan hallinnollisten velvoitteiden noudattamista muun muassa työaika- ja vuosilomakirjanpidon osalta laiminlyöntimaksulla. Esitysten yhteisvaikutuksen vuoksi on erittäin tärkeää, että työnantaja tietää täsmällisesti, kuinka kauan sen tulee säilyttää työaika- ja vuosilomakirjanpitoa, koska jatkossa velvollisuuden laiminlyönnistä voisi seurata muiden seuraamusten ohella uusi laiminlyöntimaksu.
Työaikalain 30 §:ään ehdotetun muutoksen johdosta työnantajan olisi säilytettävä työvuoroluettelo vähintään kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jota se on koskenut […]. Palta kiinnittää huomiota siihen, että työvuoroluettelo saatetaan laatia vuodenvaihteen yli, jolloin pykälä jättää tulkinnanvaraiseksi, kumman kalenterivuoden päättymisestä määräaika lasketaan.
Vuosilomalain 29 §:n 3 momentin sanamuotoa tulisi muuttaa selkeämmäksi siten, että vuosilomakirjanpito olisi säilytettävä vähintään kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma olisi tullut antaa tai lomakorvaus maksaa, tai työsuhteen päätyttyä 34 §:n 2 momentissa säädetyn kanneajan päättymiseen asti. Vastaavat muutokset tulisi tehdä myös 34 §:ään.
Vaikutusarvioinnit
Vaikutusarvioinneissa keskitytään pääasiassa vain arvioimaan, miltä osin ehdotetut muutokset pidentäisivät ja lyhentäisivät tällä hetkellä voimassa olevia kanne- ja vanhentumisaikoja. Ehdotetuilla muutoksilla on laajempiakin vaikutuksia. Vaikutusarvioinneissa tulisi arvioida, miltä osin muutokset vaikuttaisivat työnantajiin, jotka ovat tai eivät ole järjestäytyneitä. Lisäksi vaikutusarviointeihin tulisi lisätä arviot muutosten vaikutuksista tilanteissa, joissa asia käsitellään yleisessä tuomioistuimessa tai työtuomioistuimessa.
Virkasuhteisiin sovellettava vanhentumis- ja kanneaika
–
Siirtymäsäännökset
Siirtymäsäännökset ovat ehdotuksen kannalta olennaisia, koska kanne- ja vanhentumisajat ovat useamman vuoden pituisia. Siirtymäsäännökset tulee tämän vuoksi pitää mahdollisimman yksinkertaisina. Työaika- ja vuosilomalakiin ehdotetut siirtymäsäännökset ovat kirjoitettu selkeästi, mutta työsopimuslakiin ehdotettuja siirtymäsäännöksiä olisi syytä jatkovalmistelussa vielä selventää ja niitä koskeviin perusteluihin tulisi lisätä esimerkkejä.
Työsopimuslakiin ehdotetun siirtymäsäännöksen 4 momentissa säädetään siirtymäsäännöksistä ilmeisen tulkinnanvaraisten työehtosopimusmääräysten osalta. Momentti jättää kuitenkin avoimeksi, mitä lakia sovelletaan sen jälkeen, kun katkaisutoimi on tehty vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Muut mahdolliset huomiot
–
Lisätiedot
Anette Laiho
Asiantuntija, Lentoliikenneala, Palta-YTN ylempien toimihenkilöiden runkosopimus
Työmarkkinat