Lausunto matkailijaverosta

Valtiovarainministeriölle
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/35084/2025-VM-157

Palvelualojen työnantajat Palta ry kiittää valtiovarainministeriötä mahdollisuudesta lausua matkailijaveroa koskevasta hallituksen esityksestä. Hallitus päätti puoliväliriihessä selvittää alueellisen matkailijaveron eli matkailijamaksun käyttöönottoa. Matkailijavero olisi lyhytaikaisen majoittumisen yhteydessä maksettava 2-5 %:n (majoituksen arvonlisäverottomasta hinnasta) vero. Veron soveltamisala kattaisi kaiken tilapäisen ja vastikkeellisen majoittamisen riippumatta majoitusmuodosta tai toiminnan laajuudesta (mm. hotellit, mökit, lyhytvuokraus, leirintäalueet, vierasvenesatamat). Verovelvollinen olisi majoittaja ja Verohallinto keräisi veron oma-aloitteisten verojen menettelyllä.

Palta ry suhtautuu kielteisesti matkailuun kohdistuvan verorasituksen kasvattamiseen ja ehdotetun matkailijaveron käyttöönottoon.

Matkailijavero kohdistuu suoraan matkailu- ja majoitustoimialaan, mutta välillisesti myös esimerkiksi henkilökuljetusyrityksiin (lento-, meri-, maa- ja raideliikenne), sekä tapahtuma- ja ravintola-aloihin.

Palta pitää huomionarvoisena, että esityksen vaikutusarvio tunnistaa useita sellaisia haitallisia vaikutuksia, jotka on tuotu esiin jo valmistelun aikaisemmissa vaiheissa, mm. Paltan aiemmassa lausunnossa. Esityksessä mainitaan muun muassa, että matkailijavero voi vääristää niin yritysten kuin kuntien välistä kilpailua. Myös hallinnollinen taakka yrityksille sekä veroviranomaiselle on tunnistettu. Palta katsoo, että nämä vaikutukset ovat todellisia ja niiden merkitystä on arvioitava erityisen huolellisesti ennen uuden veromuodon käyttöönottoa.

Luonnoksen arvioiden mukaan matkailijaveron tuotto jäänee varsin pieneksi, tai kunta voi arvioida, että mainehaitta on suurempi eikä ota veroa käyttöön. Tavoite ei ole myöskään ohjata matkailijamääriä kunnasta toiseen. Jääkin epäselväksi, miksi uutta veroa tarvitaan ja mitä ongelmaa sillä pyritään ratkaisemaan. Verojärjestelmän tulisi olla selkeä, ennustettava ja tasapuolinen. Pistemäisiä, vain tiettyihin aloihin kohdistuvia veroja tulee välttää.

Uuden veron kerääminen aiheuttaa kuluja yrityksille ja viranomaisille: järjestelmämuutoksia ja -hankintoja, koulutusta, siirtymisvaiheessa manuaalista työtä. Esityksen mukaan verovelvollisia voisivat olla hotellien ja mökkiyritysten lisäksi myös yksityiset vuokranantajat sekä alustojen kautta majoitustoimintaa harjoittavat henkilöt. Tämä kasvattaa verovelvollisten määrää huomattavasti ja vaikeuttaa verovalvontaa. Koska verovelvollisia olisivat hyvin pienetkin yritykset sekä yksityishenkilöt, tulisi veroseuraamuksista pidättäytyä veroilmoituksen toimittamisen ja/tai veron maksun viivästymisen tapauksessa ensimmäisen kolmen vuoden ajalta (2028-2030).

Palta arvioi, että käytännössä merkittävä osa hallinnollisesta työstä kohdistuisi kuitenkin yrityksille. Erityisesti usean kunnan alueella toimiville yrityksille kuntakohtaiset veroprosentit ja veron mahdollinen käyttöönotto eri aikoina aiheuttaisivat ylimääräisiä järjestelmä-, raportointi- ja hallintokustannuksia.

Veron tuotto-odotukset ovat valtakunnallisesti suhteellisen rajalliset, mutta hallinnollinen taakka kohdistuu laajasti koko toimialaan. Tästä syystä veron kustannus-hyötysuhde vaikuttaa heikolta.

Kansainvälisesti matkailijaveroja perustellaan usein sillä, että niiden tuotot käytetään matkailuinfrastruktuurin ylläpitämiseen, matkailun kestävyyteen tai matkailupalveluiden kehittämiseen. Esityksessä verotuottojen käyttöä ei kuitenkaan sidota millään tavalla matkailuun, eikä Suomen verojärjestelmään kuulu verojen korvamerkitseminen.

Näin ollen matkailuyritykset ja matkailijat maksaisivat veroa ilman varmuutta siitä, että verosta saatavat tulot palautuvat matkailun kehittämiseen tai matkailusta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Palta katsoo, että tämä heikentää veron hyväksyttävyyttä sekä elinkeinon että matkailijoiden näkökulmasta.

Jos valmistelua kuitenkin jatketaan, pidämme ehdottoman tärkeänä edellytyksenä sitä, että vero on vapaaehtoinen kunnille. Kunnille jätetty harkintavalta on perustellumpi ratkaisu kuin valtakunnallisesti pakollinen vero. Kunta voisi itse valita haluaako kerätä verotuottoja kunnalle vai valita matkailijoiden houkuttelun jättämällä matkailijaveron keräämättä. Samalla toki syntyy riski kuntien välisen kilpailuasetelman vääristymisestä sekä yritysten toimintaympäristön pirstaloitumisesta.

Palta katsoo, että matkailun kilpailukyvyn vahvistaminen, investointien lisääminen sekä matkailun kasvun tukeminen ovat tehokkaampia keinoja kuntien elinvoiman vahvistamiseksi kuin uuden toimialakohtaisen veron käyttöönotto.