Lausunto: Selvitys taloustietojen viranomaisraportoinnin uudistamisesta – keskitetty tiedonvälitys yrityksille ja organisaatioille

Verohallinnolle
Lausuntopyynnön diaarinumero: VH/3261/00.02.01/2024
Momentti 32.01.10 Digitalisaation kehittäminen/
Taloustietojen viranomaisraportointi (VirTa) -uudistus

Palvelualojen työnantajat Palta ry kiittää Verohallintoa mahdollisuudesta lausua taloustietojen viranomaisraportoinnin keskitetyn tiedonvälityksen ehdotuksesta (jatkossa ”VirTa”-selvitys). Nelivuotinen, vuonna 2024 päättyneen Yrityksen digitalous -hankkeen kehitystyö jatkuu viranomaisten toimesta erilaisten hankekokonaisuuksien edistämisellä. Verohallinnolle on annettu vastuulleen viranomaisraportoinnin uudistus sekä keskitetyn tiedonvälityksen jatkotyö.

Palta kannattaa Yrityksen digitalous -hankkeen ja VirTa-selvityksen tavoitetta hallinnollisen taakan keventämistä veroraportoinnissa, myös EU-tasolla.

Palta toteaa, että keskitetyn tiedonvälityksen mallia ei tule edistää ehdotetun muotoisena.
Ehdotettu malli onvarsin keskeneräinen ja jatkovalmisteluun on jätetty lukuisia olennaisia asioita.
Vaikutuksia yrityksille on vaikea arvioida. Palta edellyttääkin kattavampaa ja syvällisempää yritysvaikutusten arviota.
Yritysten hallinnollinen taakka tuskin kevenee:ehdotettu keskitetyn tiedonvälityksen malli ei aidosti toteuta tavoitteeksi asetettuja kriteerejä (kuten yhden luukun ja yhden kerran periaatetta).
Kustannukset ja investointitarpeet keskittyvät yrityksille, mutta hyödyt jäävät epävarmoiksi.
Keskitetty tiedonvälitysmalli edellyttää laajamittaista taloustietojen käsittelyä, joka lisää tietosuoja- ja liikesalaisuusriskejä sekä käyttötarkoitusliikkuman vaaraa.
Hyvin nopean ja merkittävän suuren, pakottavan kokonaisuudistuksen sijaan Palta kehottaa pohtimaan vaihtoehtoisia, vapaaehtoisia ja vaiheistettuja tapoja edistää hallinnollisen taakan keventämistä. Näitä on hahmoteltu kappaleessa 4.
Lisäksi kaikissa muutoksissa tulee turvata riittävä, kansainväliseen aikatauluun sovitettu siirtymäaika.
Kansallinen erillisratkaisu heikentää kilpailukykyä.

Palta ry on mielellään käytettävissä myös selvityksen ja mahdollisen lainsäädännön jatkovalmisteluvaiheissa.

1. Toteutettavuus
1.1 Huomiot keskitetyn tiedonvälityksen toteutettavuudesta
Palta ry pitää selvityksen tavoitetta keventää yritysten hallinnollista taakkaa muun muassa uudistamalla viranomaisraportointia lähtökohtaisesti hyvänä. Selvityksessä tunnistetaan oikein nykytila, jossa yrityksille muodostuu päällekkäistä raportointitarvetta. Kansainvälistä toimintaa harjoittavat yritykset joutuvat lisäksi raportoimaan jokaisessa toimintamaassa eri tavoin ja jokaisen verolajin osalta erikseen.

Palta pitää myönteisenä sitä, että viranomaisraportoinnin kysymyksiä on yritetty tarkastella selvityksessä kokonaisuutena. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla konkreettinen ja yrityslähtöinen eteneminen. Valitettavasti VirTa-ehdotus tuntuu kapsahtavan pitkälti samaan haasteeseen kuin aiempi Yrityksen digitalous -hanke: visiotyötä tehdään kunnianhimoisesti, tähdätään kohti digitalisaation kärkimaan asemaa ja uudistuksen suurimmaksi hyötyjäksi nimetään yritykset. Mutta tarkemmassa tarkastelussa malli rakentuu ensisijaisesti viranomaisten tietotarpeista käsin, konkreettiset ratkaisut, kustannushyötyarviot yrityksille sekä keskeiset reunaehdot jätetään pitkälti jatkovalmisteluun, eikä yritysten esittämällä palautteella näytä olevan tosiasiallista vaikutusta ehdotuksen kehittämistyössä.

Palta ry kiinnittää huomiota siihen, että VirTa-selvityksessä keskeiset yritysten oikeusturvan ja ennakoitavuuden kannalta olennaiset kysymykset jäävät pitkälti jatkovalmistelun varaan. Auki jäävät muun muassa raportoitavan tietosisällön tarkka rajaus, tietojen käyttötarkoitusten täsmällinen määrittely, säilytysajat, rekisterinpitäjän vastuut sekä yritysten oikeudet seurata ja hallita omien tietojensa käyttöä. Taloustiedot sisältävät usein arkaluonteisia henkilötietoja ja liikesalaisuuksia, ja tietojen keskitetty ja laajamittainen hyödyntäminen lisää käyttötarkoitusliukuman ja väärinkäytösten riskiä. Palta korostaa, että näiden kysymysten ratkaiseminen ei ole tekninen yksityiskohta, vaan uudistuksen hyväksyttävyyden ja yritysten luottamuksen kannalta keskeinen edellytys.

Kansainvälisen vertailun perusteella muissa maissa vastaavia uudistuksia on edistetty vaiheittain ja vapaaehtoisuuteen perustuen. Erityisesti vapaaehtoiset keskitetyn tiedonvälityksen mallit, kuten ”yhden luukun” periaatetta toteuttava ns. postitoimistomalli, sekä XBRL-muotoisten raportointiratkaisujen hyödyntäminen ovat saaneet yrityksiltä hyväksyntää. Palta katsoo, että myös Suomessa uudistusta tulisi edistää:

Palastellen ja vaiheittain.
Vapaaehtoisuutta ja
konkreettisia hyötyjä korostaen.
Ensivaiheessa muutokset tulisi toteuttaa viranomaisten kesken. Esimerkiksi tietovirtojen yhteiskäyttöisyydestä ja raportointiaikataulujen yhteensovittamisesta tulisi tehdä kattava rivitason analyysi viranomaisten välillä ja toteuttaa muutoksia vasta sen jälkeen, mikäli ne todetaan mahdolliseksi. Myös käytössä olevan X-Road -teknologiaa hyödyntävän Palveluväylän käytettävyys tulisi analysoida.

Toteutusvaihtoehtojen arviointi

Verohallinto on selvityksessä arvioinut erilaisten toteutusvaihtoehtojen paremmuutta (kappale 4) käyttäen kriteereinä muun muassa yhden luukun periaatetta, yhden kerran periaatetta, kansallista ratkaisua, korkeaa automaatiota, julkisen hallinnon tehokkuutta sekä tietosisällön käytettävyyttä. Palta katsoo, että arviointi on tehty ensisijaisesti viranomaisten tietotarpeet edellä, eikä yrityksille koituvia kustannuksia ja muita vaikutuksia ole huomioitu riittävästi. Kansainvälisessä vertailussa yksikään muu maa ei ole päätynyt ehdotetun kaltaiseen keskitettyyn tiedonvälitysmalliin. Esimerkiksi Virossa käytössä oleva X-Road -malli (ns. postitoimistomalli) perustuu tiedonvälitykseen viranomaisten välillä ilman keskitettyä tietovarastoa. Vastaava DVV:n ylläpitämä kansallinen X-Road –teknologiaan perustuva tiedonsiirtoratkaisu Palveluväylä on Suomessa jo käytössä, mutta sen käyttämistä ei ole VirTa-selvityksessä analysoitu. DVV:n kuvauksen mukaan Palveluväylän tarkoituksena on mahdollistaa turvallinen, vakioitu ja hajautettu tiedonvaihto organisaatioiden tietojärjestelmien välillä ilman keskitettyä tietovarastoa. Tieto säilyy aina alkuperäisen viranomaisen tai organisaation omassa järjestelmässä, ja sitä haetaan tarvittaessa rajapintojen kautta. Palveluväylä on käytössä laajasti viranomaisten välisessä tiedonvaihdossa, ja se on lähtökohtaisesti myös yksityisten toimijoiden hyödynnettävissä.

Palta pyytää jatkovalmistelussa analyysiä voitaisiinko VirTa-hanketta edistää jo olemassa olevaa Palveluväylää hyödyntäen ja mitä muutoksia tämä edellyttäisi. Tällainen ”postitoimisto”-malli voisi selvityksen mukaan toteuttaa yhden luukun periaatetta ja mahdollistaa korkean automaation ilman keskitetyn taloustietorekisterin perustamiseen liittyviä kustannuksia ja tietoturvariskejä.

Ehdotetussa keskitetyn tiedonvälityksen mallissa tietosisällöt olisivat viranomaisten yhteisiä, sisällöllisesti ja rakenteellisesti vakioituja, ja tietoja jaettaisiin eri viranomaisille niiden tiedonsaantioikeuksien mukaisesti. Mallin keskeinen ero vaihtoehtoisiin ratkaisuihin nähden olisi tietojen keskitetty käsittely ja säilytys. Selvityksen mukaan malli täyttäisi asetetut kriteerit, mutta Palta haastaa tämän tulkinnan:

Samoin kuin edellä kuvattu ns. ”postitoimisto”-malli, keskitetty tiedonvälitys voisi toteuttaa yhden luukun ja korkean automaation kriteerit.
Myös julkisen hallinnon toiminnan tehostamiseen on mahdollisuudet, mutta se vaatisi merkittäviä muutoksia lainsäädäntöön ja viranomaisten toimintaan.
Paltan näkemyksen mukaan yhden kerran periaate ei täyty:
- Tilastokeskuksen tietotarpeet poikkeavat merkittävästi Verohallinnon tarpeista sekä tietosisällöltään että aikatauluiltaan. Selvityksen mukaan Tilastokeskus tarvitsee kirjanpitotietojen lisäksi yksityiskohtaisempaa ja ajantasaisempaa tietoa ja tekee siksi omia yrityksiin kohdistuvia tiedonkeruita. Tilastoinnissa käytetyt käsitteet perustuvat osin EU:n tilastoasetuksiin eivätkä vastaa kirjanpidon käsitteistöä, ja tiedonkeruut ovat pääosin otospohjaisia. Mikäli rinnakkaiset tiedonkeruut jatkuvat, uudistus ei toteuta yhden kerran eikä yhden luukun periaatetta.
- Keskitetyssä tiedonvälitysmallissa esiin nousevat myös raportointiaikatauluihin liittyvät ongelmat. Osakeyhtiön tilinpäätös vahvistetaan kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. PRH:n, Verohallinnon ja Tilastokeskus tarvitsevat tilinpäätöstietoja eritahtisesti. Yhden luukun ja yhden kerran periaatteen toteuttaminen edellyttäisi näiden määräaikojen muuttamista muussa lainsäädännössä. Vaikka tilinpäätöstiedot toimitettaisiin keskitettyyn tietovarastoon, vahvistettu tilinpäätös olisi joka tapauksessa toimitettava myöhemmin, jolloin keskitetty varastointi ei tosiasiallisesti vähentäisi raportointivelvoitteita.
Koska malli koskisi vain kahta viranomaista, ei myöskään kansallisen kattavan ratkaisun kriteeri täyty. Ollakseen aidosti hallinnollista taakkaa keventävä ratkaisu, tulisi myös muiden viranomaisten liittyä malliin mukaan. Selvityksessä ei kuitenkaan ole analysoitu muiden viranomaisten tietotarpeita tai raportointiaikatauluja, minkä vuoksi on ennenaikaista ja liioiteltua todeta, että yhden kerran periaate toteutuisi.
Lisäksi tietosisällön käytettävyyttä ei voida arvioida, koska raportoitavan tiedon tarkempi määrittely on jätetty jatkovalmisteluun.
Keskitetyn tiedonvälityksen mallissa olisi lisäksi perustettava uusi viranomaistehtävä keskitetyn tietorekisterin ylläpitämiseksi ja rekisterinpitäjänä toimimiseksi. Tehtävä edellyttäisi eri viranomaisten tietotarpeiden koordinointia ja yhteensovittamista sekä selvityksen mukaan merkittäviä teknisiä määrittely-, toteutus-, käyttöönotto- ja ylläpitokyvykkyyksiä. Palta kiinnittää huomiota siihen, että Verohallinnon määrärahoja on viime vuosina leikattu, ja uuden viranomaistehtävän perustaminen edellyttäisi lisämäärärahoja. Selvityksen perusteella hankkeeseen liittyy kuitenkin niin paljon avoimia kysymyksiä ja epävarmuuksia, ettei uuden viranomaistehtävän perustaminen ja huomattavien määrärahojen kohdentaminen siihen vaikuta perustellulta tässä vaiheessa.

1.2 Mihin keskeisiin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota keskitetyn tiedonvälitysratkaisun jatkovalmistelussa?

Keskitetyn tiedonvälityksen toteutettavuus riippuu useista sellaisista reunaehdoista, joita ei selvityksessä ole ratkaistu, vaan jotka on jätetty jatkovalmisteluun. Ongelmallisinta olisi kokonaisuus, jossa tekninen ratkaisu etenee, mutta verotukselliset, oikeudelliset ja prosessuaaliset reunaehdot ovat avoimia ja kustannukset sekä riskit kohdistuvat yrityksille.

VirTa-raportissa on otettu tavoitteeksi, että Suomessa siirryttäisiin hyvin nopealla aikataululla kattavimpaan malliin. Mitään VirTa-mallia ei tule ottaa käyttöön pakottavalla lainsäädännöllä.
Velvoittava yhteinen tilikartta ja rakenteet eivät ole yleisesti toimivia. Yhteinen kansallinen tilikartta ei palvele kaikkien yritysten omia tietotarpeita, erityisesti konsernirakenteissa ja kansainvälisessä toiminnassa. Velvoittava malli johtaisi rinnakkaisiin järjestelmiin ja lisäisi hallinnollista taakkaa.
Investointitarve ja kustannukset kohdistuvat pääosin yrityksille. Yritysten olisi rakennettava rajapintoja, välitysohjelmistoja ja kontrollimekanismeja sen varmistamiseksi, mitä tietoja viranomaisille välittyy. Nämä tarkoittavat välittömiä investointikustannuksia. Uudistuksen kustannus‑hyötysuhdetta on arvioitava palvelualojen näkökulmasta.
Riskinä on, ettei hallinnollinen työ vähene, vaan jopa kasvaa. Verotukselliset kannanotot eivät poistu teknisellä ratkaisulla, ja tulkinnanvaraiset tilanteet edellyttävät jatkossakin yrityskohtaista harkintaa. Automaattinen tiedonvälitys voi lisäksi lisätä automaattisia selvityspyyntöjä ja johtaa yritysten näkökulmasta jatkuvaan valvontatilaan.
Kirjanpidon ja verotuksen erot, kuten vähennyskelpoisuuteen, jaksotuksiin, arvonlisäverotukseen ja IFRS‑sääntelyyn liittyvät poikkeamat eivät poistu teknisellä ratkaisulla, vaan edellyttäisivät laajoja veropoliittisia ja lainsäädännöllisiä ratkaisuja. Myöskään selvityksessä esitetty reaaliaikaisuustavoite ei vastaa yritysten taloushallinnon todellisuutta, jossa kirjaukset täsmentyvät ja oikaistaan tilikauden aikana, erityisesti palvelualoilla ja kansainvälisissä konserneissa.
Siirtymäajan on oltava riittävän pitkä ja joustava. Erityisesti pienille yrityksille ja pienille ohjelmistotaloille äkillinen muutos voi aiheuttaa suhteettoman kuormituksen.
Raportoitavan tietosisällön rajaus on määriteltävä täsmällisesti. On ratkaistava, mitä tietoja kerätään ja mitä ei kerätä, sekä varmistettava, että tietosisältö rajoittuu yksinomaan viranomaisten lakisääteisiin tiedontarpeisiin. Ilman selkeitä rajauksia on olemassa riski tietosisällön asteittaisesta laajenemisesta.
Palta pyytää myös yksityiskohtaista analyysiä, kuinka paljon Tilastokeskusten tiedonkeruusta voitaisiin tosiasiassa korvata keskitetyn tiedonvälityksen mallilla.

Uusi rekisteri ja rekisterinpitäjyys – tietoturva, liikesalaisuuksien ja henkilötietojen suoja

Palta korostaa, että epäselvyys tietojen säilytysajoista ja vastuista lisää yritysten oikeudellista epävarmuutta sekä huolia tietosuojasta, liikesalaisuuksien suojasta ja tietojen käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Säilytysaikojen tulee perustua yksinomaan viranomaisten lakisääteisiin tiedontarpeisiin, olla ajallisesti rajattuja ja läpinäkyvästi säädettyjä. Selvityksestä jää myös epäselväksi, kuinka kauan tietojen korjaaminen keskitettyyn tiedonvälitysjärjestelmään on mahdollista (ja siirtyykö tieto), vai tuleeko tiedon korjaaminen tehdä suoraan viranomaiselle. Samalla on tarkasteltava virhetilanteita ja vastuuta sekä luottamuksensuojaa ja sanktioita koskevaa sääntelyä.

Palta pitää välttämättömänä, että VirTa-uudistuksessa määritellään selkeästi mikä viranomainen toimii tietojen rekisterinpitäjänä ja vastaa niiden säilyttämisestä. Vaikka Verohallinto nimetään keskitetyn järjestelmän rekisterinpitäjäksi, useassa kohdassa todetaan, että tiedon [muu] hyödyntäjäviranomainen säilyttää tietoja oman tarpeensa mukaisesti. Yrityksillä tulee olla selkeä käsitys siitä, missä roolissa Verohallinto tai muu viranomainen toimii rekisterinpitäjänä ja miten vastuut suhteutuvat muihin tiedon hyödyntäjiin.

On huomioitava, että yritys vastaa henkilötietojen käsittelystä ja säilyttämisestä tietosuoja-asetuksen mukaisesti ja kantaa merkittävän taloudellisen riskin sekä mahdollisista tietosuoja- ja muun pakottavan lainsäädännön loukkauksista ja mainehaitoista. Taloustiedot sisältävät usein suoraan tai välillisesti arkaluonteisia henkilötietoja sekä yritysten hinnoitteluun, kustannusrakenteeseen ja liiketoimintamalleihin liittyviä liikesalaisuuksia. Näiden tietojen laajamittainen ja keskitetty käsittely lisää väärinkäytösten ja käyttötarkoitusliukuman riskiä. Lisäksi on huomioitava myös muu pakottava lainsäädäntö. Esimerkiksi pörssiyhtiöitä koskevat arvopaperimarkkinalain asettamat rajoitteet, jotka rajoittavat tiukasti mahdollisuutta raportoida julkaisemattomia, olennaisia taloustietoja, jotka katsottaisiin sisäpiiritiedoiksi. Sisäpiiritiedon laiton ilmaiseminen ja väärinkäyttö on kiellettyä ja saattaa johtaa rikos- ja hallinnollisiin seuraamuksiin, jopa vankeusrangaistukseen tai hyvin merkittäviin seuraamusmaksuihin (jopa 15 % liikevaihdosta).

Pelkkä viittaus tietojen käyttöön viranomaisten lakisääteisiin tehtäviin ei Paltan näkemyksen mukaan ole riittävä ilman täsmällisiä ja läpinäkyviä rajauksia tietojen käytölle, säilyttämiselle ja luovuttamiselle, sekä viranomaisten vastuun määrittelyä mahdollisten väärinkäytösten tilanteessa. Erityisen haastavaksi muodostuu tilanne, jossa samaa tietoa hyödynnetään laajasti eri viranomaisprosesseissa ja automaattisissa analyyseissä, jolloin yrityksen mahdollisuudet seurata ja hallita tietojensa käyttöä heikkenevät. Luottamuksen edellytyksenä on, että vastuut, rajoitukset ja valvontamekanismit määritellään selkeästi ja että yrityksillä on tosiasiallinen varmuus siitä, ettei keskitetty tiedonvälitys heikennä henkilötietojen suojaa tai liikesalaisuuksien salassapitoa.

Palta pitää keskeisenä, että yritysten oikeusturvan, ennakoitavuuden ja luottamuksen kannalta olennaiset kysymykset eivät voi jäädä “teknisiksi yksityiskohdiksi”. Näiden kysymysten ratkaiseminen on Paltan mukaan uudistuksen hyväksyttävyyden ja yritysten luottamuksen kannalta keskeinen edellytys.

Jatkovalmistelussa on välttämätöntä ratkaista seuraavat tietoturvateemat:

Säilytysajat ja säilytysvastuu: kuinka kauan tietoja säilytetään keskitetysti ja viranomaisten omissa järjestelmissä, ja mikä viranomainen vastaa tietojen säilyttämisestä ja tietosuojasta. Avoimet säilytysajat lisäävät yritysten oikeudellista epävarmuutta ja tietosuojariskejä.
Yritysten oikeudet ja näkyvyys omiin tietoihinsa on turvattava. Yrityksillä tulee olla mahdollisuus seurata, mitkä viranomaiset käyttävät niiden tietoja, mihin tarkoituksiin ja millä oikeusperusteella, sekä mahdollisuus puuttua virheellisiin tai vanhentuneisiin tietoihin.
Käyttötarkoitussidonnaisuus on kirjattava lainsäädäntöön täsmällisesti ja viranomaiskohtaisesti. Yritysten on voitava luottaa siihen, että tietoja käytetään vain ennalta määriteltyihin tarkoituksiin laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien perusteella. Jos tietojen käyttötarkoitus laajenee tai muuttuu (käyttötarkoitusliukuma), yrityksellä tulee olla oikeus saada tästä tieto.
Keskitetty tiedonvälitys ei saa johtaa siihen, että viranomaiset alkavat kerätä tietoja “varmuuden vuoksi” tai tulevia mahdollisia käyttötarkoituksia silmällä pitäen. Raportoitavan tietosisällön on pysyttävä tiukasti lakisääteisissä tarpeissa.
Keskitetyssä mallissa ei saa muodostua epäsuoraa “reaaliaikakirjanpitoa” viranomaisille. Järjestelmä ei saa muodostua väyläksi, jonka kautta viranomaisilla olisi jatkuva tai reaaliaikainen näkyvyys yritysten talouteen ilman erillistä lainsäädäntöä ja poliittista harkintaa.
Tietoturvan, henkilötietojen ja liikesalaisuuksien suojaamisen valvontamekanismit ja vastuut tulee määritellä selkeästi sekä lainsäädännössä että käytännön toteutuksessa.

2. Tietovirrat

2.1 Huomiot keskitettyyn tiedonvälitykseen suunnitteluista tietovirroista

Tavoite löytää viranomaisten raportoinnin tietovirroista yhdenmukaistamista voi olla kannatettava ajatus. Palta kuitenkin katsoo, että tätä työtä voidaan tehdä velvoittamatta yrityksiä muuttamaan omaa raportointiaan ennen kuin keskeiset reunaehdot ovat selviä. Selvityksessä kuvatut tietovirrat on määritelty liian yleisellä tasolla.

Kirjanpidon tilitasoiset summatiedot
Kirjanpidon ulkopuoliset täydentävät tiedot
Verkkolaskujen tiedot EU:n ViDA-sääntelyn mukaisesti

Vaikka selvitys sisältää paljon pohdintaa tietovirroista, konkretia jää uupumaan. Selvityksen sivulla 10 todetaankin, että jatkoselvitystarpeita kohdistuu ”raportoitavan tiedon ja ilmoitusvelvollisuuden yksityiskohtaisempaan määrittelyyn” sekä ”tapahtumakohtaisen tiedon raportoinnin kehitykseen”. Jälkimmäisellä viitattaneen ViDA-raportointiuudistuksen kansallista soveltamista koskevaan selvitykseen.

Viranomaisten tietotarpeet riippuvat kutakin koskevasta lainsäädännöstä, raportoitavaksi pyydetään tietoja, joita viranomainen tarvitsee oman lakisääteisen tehtävänsä hoitamiseksi. Mikäli näihin tehdään muutoksia, tarvitaan laajoja lakimuutoksia, lukuisiin lakeihin. Tämäkin analyysi on jätetty jatkovalmisteluun. Arviointimuistio liiketoimintatositteista (verkkolaskut, eKuitit ja hankintasanomat) on juuri ollut lausuntokierroksella. Palta korosti lausunnossaan, että vahvoja lainsäädännön keinoja ei tarvita tässä vaiheessa, koska sen synnyttämän hallinnollisen taakan ja liiketoiminnallisen hyödyn välillä on liikaa kysymysmerkkejä. Näimme kuitenkin, että esimerkiksi julkisen sektorin rooli suunnannäyttäjänä, ostajana ja liiketoimintatositteiden pyytäjänä olisi kuitenkin perusteltua ja toivottavaa.

Selvityksestä ei käy riittävän täsmällisesti ilmi, mitä konkreettisia tietoja yrityksiltä kerättäisiin, millä tarkkuustasolla ja missä laajuudessa, eikä myöskään sitä, mitkä tiedot rajataan keruun ulkopuolelle. Tämä lisää riskiä siitä, että raportoitava tietosisältö laajenee vähitellen viranomaistarpeiden mukaan ilman selkeää lainsäädännöllistä rajaa.

Yrityksen digitalous -ekosysteemin tavoitteeksi todetaan selvityksen sivulla 13: ”Yritysten päivittäisessä liiketoiminnassa syntyvää tietoa pystytään liikuttamaan ja hyödyntämään reaaliaikaisesti ja automaatiossa eri tarkoituksiin. Kun tieto on rakenteisessa muodossa, sitä voidaan tehokkaammin analysoida, jalostaa ja hyödyntää yritysten välillä, julkishallinnossa ja koko yhteiskunnan tarpeisiin.” Vaikka tieto siirtyisi helposti (muoto), se ei välttämättä ole siirtokelpoista (sisältö, esim. liikesalaisuus, henkilötieto).

VAT in the Digital Age

Palta kannattaa ViDA-uudistuksen tavoitteita, kuten arvonlisäveroraportoinnin yhtenäistämistä, ALV-vajeen pienentämistä EU:n tasolla ja harmaan talouden torjuntaa. Samalla on kuitenkin huomioitava myös muut keskeiset tavoitteet, kuten sisämarkkinoiden toimivuus, yritysten kilpailukyky ja kasvu sekä hallinnollisen taakan tosiasiallinen keventäminen. Tästä syystä ViDA-kokonaisuudessa on rajattu raportoitavaksi vain kahdeksan tietokenttää verkkolaskusta, eikä direktiivi velvoita Suomea ottamaan käyttöön reaaliaikaista raportointia tai sähköistä laskutusta kotimaisissa liiketapahtumissa.

Palta katsoo, että kansallisten laajennusten valmistelussa ei tule lähteä laajentamaan raportoitavia tietovirtoja viranomaistarpeiden perusteella ilman huolellista vaikutusarviointia. Suomessa ALV-vaje on jo nykyisellään pieni, minkä vuoksi raskaisiin kansallisiin raportointimuutoksiin ei ole perusteltua ryhtyä. EU-sääntelystä poikkeavat kansalliset raportointimallit lisäävät lisäksi aina monimutkaisuutta ja kustannuksia, jos yritysten on rakennettava tai rahoitettava kansallisia lisäosia taloushallinnon ja raportoinnin järjestelmiin.

Tukeeko yhdenmukaistettu talousdata yrityksen liiketoimintaa?

Palta kiinnittää huomiota myös siihen, että taloustietoja käytetään paitsi ulkoiseen viranomaisraportointiin, myös yritysten sisäiseen johtamiseen ja päätöksentekoon. Mikäli tietovirtoja yhdenmukaistetaan pitkälle viranomaisraportoinnin tarpeista käsin, on arvioitava, säilyttääkö tällainen tieto hyödyllisyytensä yrityksen oman liiketoiminnan johtamisen näkökulmasta.

2.2 Huomiot tiedon standardointiin ja tiedon rakenteiseen muotoon liittyen

Selvityksessä myönnetään lisäksi, että keskitetyn tiedonvälitysjärjestelmän toteuttaminen edellyttäisi merkittäviä muutoksia, koska yhteisesti hyväksyttyä rakenteista tietomuotoa tai standardeja tiedolle ei ole olemassa. Selvityksen sivulla 32 todetaan, että kehityshankkeen läpivienti edellyttää laajaa konsensusta ja eri intressien yhteensovittamista ja viranomaisten sekä tiedon toimittajien ”tulee olla valmiita muuttamaan toimintatapojaan ja käyttämiään teknologioita merkittävästi ennen kuin hyödyt voivat toteutua”. Tämän vahvistaa Paltan kantaa, ettei keskitetyn tiedonvälityksen mallia tule edistää ehdotetun muotoisena.

Selvityksessä esitetyt standardointi- ja rakenteistamistavoitteet on kuvattu varsin yleisellä tasolla, eikä ole riittävästi arvioitu, miten ne soveltuvat erikokoisten ja erirakenteisten yritysten todellisiin taloushallinnon prosesseihin. Huomiota herättää selvityksessä toistuva viittaus siihen, että taloustiedot saadaan yritysten järjestelmistä ”yhteisesti sovittujen menettelyiden ja standardien mukaisesti”, ilman että täsmennetään, keitä nämä tahot ovat, kuka standardeista sopii ja millä mandaatilla. Samanaikaisesti selvityksessä todetaan, ettei taloustietojen raportoinnissa ole käytössä yhtä yhdenmukaistettua eurooppalaista standardia, vaan tiedon vakioinnissa tulisi huomioida yhteensopivuus jo olemassa olevien standardien, kuten IFRS:n ja FAS:n, kanssa.

Selvityksessä viitataan myös Digikompassin tavoitteeseen, jonka mukaan yrityksiltä kerättävä tai yritysten toimittama tieto olisi 90-prosenttisesti digitaalisessa ja rakenteisessa muodossa ja noudattaisi eurooppalaisia standardeja. Palta katsoo, että jää epäselväksi, mihin konkreettisiin kansainvälisesti hyväksyttyihin standardeihin tällä viitataan ja miten tavoite suhteutuu yritysten toimialakohtaisiin ja liiketoimintalähtöisiin tarpeisiin.

Palta korostaa, että velvoittava ja yksityiskohtainen tiedon standardointi, kuten yhteinen kansallinen tilikartta tai pitkälle viety rakenteinen raportointi, voi johtaa rinnakkaisiin järjestelmiin ja lisätä yritysten hallinnollista ja taloudellista taakkaa sen sijaan, että sitä kevennettäisiin. Erityisesti kansainvälisesti toimiville yrityksille ja konsernirakenteissa toimiville palveluyrityksille kansallisesti poikkeavat standardit voivat aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia ja monimutkaistaa taloushallintoa. Jatkovalmistelussa on varmistettava, että standardointi on aidosti yhteentoimivaa EU-tason kehityksen kanssa, vapaaehtoista tai joustavaa yritystasolla ja että rakenteinen muoto rajoittuu vain niihin tietoelementteihin, jotka ovat välttämättömiä viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Ilman näitä reunaehtoja tiedon standardointi ja rakenteistaminen voivat muodostua palvelualojen yrityksille lisävelvoitteeksi ilman varmuutta todellisista hyödyistä.

2.3 Muut tietovirrat, jotka voisivat soveltua keskitettyyn tiedonvälitykseen. Mihin muihin käyttötarkoituksiin nyt suunniteltuja tietovirtoja voitaisiin hyödyntää?

Palta ei pidä tarkoituksenmukaisena ottaa kantaa uusien tietovirtojen tai nykyisten tietovirtojen laajempien käyttötarkoitusten määrittelyyn tässä vaiheessa. Selvityksessä esitetyt suunnitellut tietovirrat, niiden tietosisällöt, käyttötarkoitukset ja säilytysajat ovat vielä olennaisilta osin avoimia ja jatkovalmistelua vaativia. Ennen kuin näitä perusreunaehtoja on täsmällisesti määritelty ja arvioitu yritysvaikutusten, tietosuojan ja liikesalaisuuksien suojan näkökulmasta, ei ole perusteltua laajentaa keskitetyn tiedonvälityksen käyttötarkoituksia tai hyödyntämisalueita. Palta korostaa, että tietovirtojen mahdollinen laajentaminen muihin käyttötarkoituksiin lisää merkittävästi käyttötarkoitusliukuman, tietosuojariskien ja hallinnollisen taakan kasvun riskiä.

3. Vaikutukset

3.1 Esitetyt hyödyt suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä mahdolliset muut hyödyt

Yrityksen digitalous ‑hankeessa ja -ekosysteemityössä ja VirTa-muistiossa on esitetty toistuvasti väite, että uudistuksista hyötyvät ensisijaisesti yritykset. Tämä väite ei saa tukea selvityksen vaikutusarvioista. Yrityksille luvatut hyödyt perustuvat pitkälti oletuksiin hallinnollisen taakan kevenemisestä tulevaisuudessa, vaikka keskeiset edellytykset, kuten raportoitavan tietosisällön rajaukset, käyttötarkoitussidonnaisuus ja säilytysajat on jätetty jatkovalmisteluun. Yrityksille luvatut hyödyt ovat ehdollisia, pitkän aikavälin oletuksia, joiden toteutuminen riippuu jatkovalmistelussa vielä täysin avoimista ratkaisuista. Sen sijaan viranomaisille koituvat hyödyt, kuten laajempi tietopohja, analytiikan tehostuminen ja valvonnan automatisointi, ovat selkeämpiä. Paltan näkökulmasta on ongelmallista esittää yritykset uudistuksen pääasiallisina hyötyjinä tilanteessa, jossa kustannukset ja riskit realisoituvat yrityksille heti, mutta hyödyt ovat epävarmoja ja ehdollisia.

Mahdollisia muita hyötyjä, kuten parempaa ennakoitavuutta ja sujuvampaa viranomaisasiointia ja hallinnollisen taakan kevenemistä, voidaan saavuttaa vain, mikäli aiemmin lausunnossa listatut edellytykset täyttyvät.

Verokannanotot eivät automatisoidu

Vaikutusarviossa esitetään, että merkittävä osa keskitetyn tiedonvälityksen hyödyistä muodostuisi verokannanottoihin käytetyn ajan vähenemisestä. Palta katsoo, että tämä oletus ei ole realistinen. Selvityksen sivulla 33 arvioidaan, että arvonlisäverotukseen liittyviin verokannanottoihin kuluva työ vastaa noin 50 miljoonan euron vuotuisia työvoimakustannuksia. Kokonaisarvio vaikutuksista saadaan kappaleen 8 (Vaikutusten arviointi) mukaan vasta vuoden 2026 aikana, mikä osaltaan heikentää esitettyjen säästöarvioiden luotettavuutta.

Verokannanotot johtuvat kirjanpidon ja verotuksen välisistä rakenteellisista eroista, eikä niitä voida poistaa teknisellä raportointiratkaisulla. Kirjanpidon ja verotuksen erot, kuten poistoerot, hyllypoistot, edustuskulut sekä arvonlisäverotuksen erityiskysymykset edellyttävät yritykseltä harkintaa. Näissä tilanteissa verokannanottoa ei aina voida tehdä kirjaushetkellä, vaan lopullinen verokohtelu vahvistuu vasta veroilmoituksen antamisen yhteydessä. Oikaisuja ja jaksotuksia tehdään kaikkien verolajien osalta, ja erityisesti arvonlisäverotuksen kuukausittainen raportointi lisää tarvetta myöhemmille korjauksille.

Lisäksi verotukselliset tulkinnat ja vaatimukset vaihtelevat maittain. Monilla yrityksillä ja konserneilla taloushallinto on osittain tai kokonaan ulkoistettu toiseen valtioon. Mikäli verokannanotto edellytettäisiin tehtäväksi jo liiketapahtumaa kirjattaessa Suomen verolainsäädännön mukaisesti, tämä loisi yrityksille merkittäviä paineita muuttaa taloushallinnon järjestelyjä. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa yritykselle lisäkustannuksia veroasiantuntijoiden tai ulkopuolisten konsulttien käytöstä.

Mikäli Suomessa pyrittäisiin laajasti poistamaan kirjanpidon ja verotuksen välisiä eroja, vaikutukset ulottuisivat huomattavasti laajemmalle kuin yksittäiseen raportointiuudistukseen. On myös huomioitava, että IFRS-sääntelyssä on merkittäviä eroja kansalliseen kirjanpitostandardiin nähden, eikä näitä eroja voida kansallisesti poistaa ilman laajoja ja ongelmallisia vaikutuksia. Yhteinen velvoittava tilikartta ei tästä syystä toimi kansainvälisten yritysten osalta. Jos IFRS-tilinpäätös muunnetaan kansallisen kirjanpitostandardin mukaiseksi vasta tilinpäätösvaiheessa verotuksen toimittamista varten, verokannanottoja ei voida tehdä aikaisemmin, eikä yhteistä tilikarttaa ole mahdollista käyttää.

Palta katsoo, että verokannanotot ja niihin käytetty aika eivät tule poistumaan keskitetyn tiedonvälityksen myötä. Niiden taustalla olevat oikeudelliset ja rakenteelliset erot säilyvät, ja oletus merkittävistä ajansäästöistä verokannanottojen osalta on siksi ylimitoitettu.

3.2 Arvio esitetyistä kustannuksista suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä mahdolliset muut kustannukset

Palta katsoo, että VirTa-selvityksessä esitetyt vaikutusarviot yrityksille aiheutuvista kustannuksista ja riskeistä on arvioitu puutteellisesti. Yritysten näkökulmasta on ongelmallista, että järjestelmä- ja siirtymäkustannuksia, tai välillisiä kustannuksia kuten tietosuoja- ja liikesalaisuusriskejä sekä tietosuojan vahvistamiseen liittyvät lisätoimenpiteet, virheiden korjaamisesta aiheutuva työ sekä riski siitä, että automaattinen tiedonvälitys lisää yrityksiin kohdistuvia selvityspyyntöjä ja johtaa jatkuvaan valvontaan ei ole sisällytetty vaikutusarvioihin. Erityisesti palvelualojen pk-yritysten osalta tämä heikentää vaikutusarvioiden uskottavuutta, sillä näillä yrityksillä taloushallinnon kehittämiseen käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset ja kustannusten suhteellinen merkitys on suuri.

Yrityksille aiheutuvia kustannuksia syntyy muun muassa taloushallinto- ja raportointijärjestelmien muutoksista, rajapintojen rakentamisesta ja ylläpidosta, tietomallien ja prosessien uudistamisesta sekä henkilöstön koulutuksesta ja siirtymäajan hallinnollisesta kuormituksesta. Näiden kustannusten ajoittuminen on erityisen ongelmallista, sillä ne realisoituvat yrityksille jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin mahdolliset hallinnollisen taakan kevenemiseen liittyvät hyödyt ovat toteutuneet tai edes varmistuneet.

Keskitetty tiedonvälitys olisi luonteeltaan yksinomaan kansallinen ratkaisu.

Yrityksellä olisi kaksi tapaa järjestää raportointinsa: tietosisältölistauksen (vakiotilikartta) käyttäminen tilikarttana kirjanpidossaan tai oman tilikartan käyttämisen jatkaminen niin, että kirjanpidon tilien tiedot linkitetään ohjautumaan vakioidun tietosisältölistauksen tietokenttiin. Yritysten omat tilikartat palvelevat toimialaa, liiketoimintamallia, konsernirakennetta ja johtamista. Kansainvälisesti toimivilla yrityksillä voi olla liiketoimintasyistä konsernitasolla käytössä yhtenäinen tilikartta, rajat ylittävästi useamman valtion alueella. Muutos raportoinnissa johtaisi siihen, että yritykset joutuisivat ylläpitämään rinnakkain sekä konsernin omaan tilikarttaan perustuvaa raportointia että Suomen veroraportointia varten edellytettyä kansallista vakiotilikarttaa (tai linkittämistä). Lisäksi isoilla kansainvälisillä yrityksillä on usein käytössään useita taloushallinto- sekä ERP-järjestelmiä. Suuret ERP-ohjelmistoyritykset eivät tee kansallisia muutoksia raportointityökaluihin maksutta, vaan veroraportoiva yritys joutuu ostamaan kalliin räätälöidyn kansallisen lisäosan käyttämäänsä ohjelmistoon/-ohjelmistoihin. Tämä kaikki lisää huomattavasti kustannuksia ja monimutkaisuutta.

Keskitetyn tiedonvälityksen -malli soveltuisi laajasti, kirjanpitovelvollisia on noin 850 000 ja ALV-rekisteröityjä muistiinpanovelvollisia noin 160 000. Selvityksen mukaan noin puolet tuloverovelvollisista yrityksistä (n. 450 000) antaa vain pääverolomakkeen, jolloin ajansäästö veroilmoituksen täyttämisessä on tälle yritysjoukolle rajallinen. Selvityksessä yrityksille esitetyt ajansäästöt, kuten arvonlisäveroilmoittamisen mekaaninen täyttö noin 36 miljoonaa euroa vuodessa, arvonlisäveroon liittyvät verokannanotot noin 50 miljoonaa euroa vuodessa ja tuloveroilmoituksen täyttö noin 14 miljoonaa euroa vuodessa perustuvat kyselytutkimuksiin, keskimääräisiin työaikoihin ja oletukseen siitä, että keskitetty tiedonvälitys poistaisi nämä työvaiheet merkittävästi. Vaikutusarvio antaa virheellisen kuvan hyödyistä suhteessa yrityksille koituviin kustannuksiin.

3.3 Muut mahdolliset huomiot uudistuksen vaikutuksista

Palta korostaa, että VirTa-uudistuksella on myös sellaisia vaikutuksia, joita ei ole kattavasti arvioitu taloudellisina hyötyinä tai kustannuksina, mutta joilla on merkittävä vaikutus uudistuksen hyväksyttävyyteen ja toimivuuteen. Keskeinen näistä tekijöistä on yritysten luottamus siihen, että keskitettyyn tiedonvälitysjärjestelmään toimitettuja tietoja käytetään ennakoitavasti, oikeasuhtaisesti ja vain ennalta määriteltyihin käyttötarkoituksiin. Ilman selkeitä ja sitovia rajauksia on olemassa riski, että uudistus heikentää yritysten luottamusta viranomaisasiointiin ja vähentää halukkuutta edistää automaatiota ja tietojen jakamista.

Käyttötarkoitusliukuman riski

Yrityksillä tulee olla aito varmuus siitä, ettei keskitetty tiedonvälitys johda käyttötarkoitusliukumaan tai tiedon käytön laajenemiseen yli alkuperäisten, yrityksille ennalta kerrottujen tarkoitusten. Palta korostaa riskiä siitä, että automaattinen ja laajamittainen tiedonvälitys johtaa yritysten näkökulmasta pysyvään ”jatkuvan tarkastelun” tilaan, jossa tietoja hyödynnetään yhä laajemmin analytiikassa ja riskimallinnuksessa ilman selkeää kytkentää yksittäisiin hallinnollisiin prosesseihin.

Kilpailukyky ja investointiympäristö

Palta kiinnittää huomiota myös uudistuksen laajempiin vaikutuksiin Suomen kilpailukykyyn ja investointiympäristöön. On olemassa riski, että Suomi nähtäisiin erityisen raskaana ja epäennakoitavana raportointiympäristönä. Tällä olisi kielteinen vaikutus palvelualojen houkuttelevuuteen, investointipäätöksiin ja yritysten halukkuuteen sijoittaa Suomeen.

Oikeusturva ja virheiden seuraamukset

Tietosuojaan ja liikesalaisuuksiin liittyvät riskit kytkeytyvät tiiviisti myös yritysten oikeusturvaan. Mikäli virheelliset tai puutteelliset tiedot leviävät useisiin viranomaisprosesseihin keskitetyn järjestelmän kautta, virheiden seuraukset voivat kumuloitua. Selvityksessä ei ole riittävästi käsitelty vastuunjakoa virhetilanteissa eikä sitä, missä vaiheessa virhe ”lukittuu” viranomaisjärjestelmiin. Tällaisilla tilanteilla voi olla merkittäviä vaikutuksia yrityksen maineeseen, taloudelliseen asemaan ja liiketoiminnan jatkuvuuteen.

4 Vaiheistus, riippuvuudet ja aikataulu

4.1 Huomiot uudistuksen vaiheistuksesta, sen riippuvuuksista muihin kehittämiskokonaisuuksiin sekä suunnitellusta aikataulusta

Palta korostaa, että VirTa-selvityksessä esitetty kunnianhimoinen aikataulu ja tavoite siirtyä nopeasti laajaan keskitettyyn tiedonvälitysjärjestelmään ei ole perusteltu, kun huomioidaan uudistuksen laajuus, yrityksille kohdistuvat järjestelmä- ja prosessimuutokset sekä se, että useat keskeiset reunaehdot on jätetty jatkovalmisteluun. Liian nopea eteneminen lisää merkittävästi kustannus- ja virheriskejä.

Palta painottaa, että uudistus on vahvasti riippuvainen muista samanaikaisista kansallisista ja EU-tason kehittämiskokonaisuuksista, kuten ViDA-sääntelystä ja verolainsäädännön yksinkertaistamista ja hallinnollista taakkaa keventämään pyrkivästä, kesäkuussa 2026 julkistettavasta Tax Omnibus -direktiiviehdotuksesta. Näiden kokonaisuuksien aikataulut, tietosisällöt ja tekniset ratkaisut on yhteensovitettava huolellisesti, jotta vältetään päällekkäiset investoinnit ja ristiriitaiset vaatimukset yrityksille. Kansalliset EU-kehityksestä poikkeavat mallit johtavat yrityksille ylimääräisiin ja myöhemmin korjattaviin järjestelmämuutoksiin.

Keskitetyn tiedonvälitysjärjestelmän ajamisen sijaan Palta ehdottaa muunlaista lähestymistapaa:

Ensivaiheessa tietosisältöä koskevaa kartoitusta tulisi toteuttaa viranomaisten kesken. Esimerkiksi tietovirtojen yhteiskäyttöisyydestä ja raportointiaikataulujen yhteensovittamisesta tulisi tehdä kattava rivitason analyysi viranomaisten välillä ja toteuttaa muutoksia vasta, mikäli ne todetaan mahdollisiksi ja toteuttamiskelpoisiksi.
Yrityksen digitalous ‑hankkeessa on asetettu tavoitteeksi EU-standardin mukaisten verkkolaskujen 100 % kattavuus, millä Palta katsoo perusteltavan tarpeettomasti pakottavaa lainsäädäntöä. Myös VirTa-selvityksessä tavoitellaan verkkolaskutietojen hyödyntämistä keskitetyssä tiedonvälitysratkaisussa. Verkkolaskutuksen suurimmat haasteet liittyvät kuitenkin julkisen sektorin käytäntöihin sekä kaikkein pienimpiin toimijoihin. Julkisen sektorin tulisi ensisijaisesti ratkaista omat käytön haasteensa, eikä 100 % kattavuutta tule edes tavoitella.
ViDA-direktiivin 1.7.2030 raportointimallin (Digital Reporting Requirements) sekä rekisteröitymisuudistuksen (Single VAT Registration) implementointi ja käyttöönotto tulee olemaan suuri ja aikaa vievä muutos yrityksille ja viranomaisille. Samanaikaisesti tehtäviä merkittäviä, varsinkaan kansallisia raportointimuutoksia tulee välttää. Rajalliset resurssit tulee allokoida ViDA:n asianmukaiseen ja jouhevaan implementointiin.
Palta pitää EU-yrityslompakoita kiinnostavana ja potentiaalisena työkaluna palvelualojen yrityksille ja toivoo, että niiden valmistelu etenee. On tärkeää varmistaa sääntelyn EU-tasoinen yhteensopivuus sekä välttää päällekkäisen hallinnollisen taakan syntyminen. Mm. OmaVeroon kirjaudutaan nyt työntekijän omilla verkkopankkitunnuksilla, vaikka veroraportoija on yritys. Yrityslompakon käyttö helpottaisi yrityksen asiointia ja parantaisi yksityishenkilön tietoturvaa.
Yrityslompakon rinnalla myös henkilölompakoilla on merkitystä työnantajayrityksille, ja näiden kahden ratkaisun yhteentoimivuus on keskeinen jatkovalmistelun kysymys. Palta kannattaa yrityslompakon vapaaehtoisuutta.
OmaVerossa tiedot ilmoitetaan manuaalisesti täyttämällä verkkolomakkeen tietokenttiin. Vain osa kentistä ohjaa täyttämistä. Verohallinto tarjoaa myös erilaisia rajapintoja yritysten käyttöön. Selvityksen sivulla 39-40 kerrotaan, että ALV-ilmoittamiseen API-rajapinta on olemassa, tuloveroilmoittamiseen ei. Ilmoitin.fi-palvelun osana on ApitamoPKI-rajapinta, jonka kautta voi antaa ALV- ja tuloveroilmoituksia, mutta rajapinta ei anna ilmoittajille tärkeäksi koettua välitöntä käsittelypalautetta. Verohallinto voisi parantaa ilmoittamisen työkalujen toimivuutta ilman massiivista ja kallista keskitetyn tiedonvälitysjärjestelmän rakentamista.
DVV:n ylläpitämä kansallinen X-Road –teknologiaan perustuva tiedonsiirtoratkaisu Palveluväylä on Suomessa jo käytössä. Palta pyytää jatkovalmistelussa analyysiä voitaisiinko viranomaisten tiedonvälityksen kehittämistä tehdä Palveluväylää hyödyntäen ja mitä muutoksia tämä edellyttäisi.

Kunnioittavasti,

Tatu Rauhamäki                                      Maria Volanen
Johtaja                                                      Johtava asiantuntija
Elinkeinopolitiikka                                   Vero- ja kauppapolitiikka