Siivousliike Uuspalvelussa työskentelee lähes 20 kansalaisuutta – yhteinen kieli on suomi

Toimitilojen ylläpitosiivousta sekä toimiston siivouspalveluja tarjoavassa Siivousliike Uuspalvelussa kielikysymys ei ole uusi ilmiö. Se on ollut arkea jo vuosikymmeniä.

1990-luvun laman jälkeen rajojen avautuminen toi työvoimaa Virosta ja Venäjältä, ja myöhemmin Afrikasta, Aasiasta sekä Etelä-Amerikasta. Nykyään Uuspalvelussa työskentelee 18 eri kansallisuutta.

Toimitusjohtaja Ismo Nurmi tiivistää: – Villakoiran ydin on aika yksinkertainen: suomenkielisiä työntekijöitä ei ole tarjolla. Ja jos on, heidän valmiutensa tehdä tätä työtä ovat usein vieraskielisiä heikommat. Meille ei ole koskaan ollut väliä, mistä tulet. Olennaista on, että työ tehdään hyvin.

Uuspalvelussa on tietoisesti linjattu, että yhteinen työkieli on suomi.

– Kaikilla on ohjeet puhua suomea. Me suomalaiset tupataan puhumaan kaikille rallienglantia. Ajatellaan auttavamme, mutta todellisuudessa hidastamme kielen oppimista.

Linjaus koskee myös asiakastyötä. Uuspalvelu kannustaa asiakkaitaan aloittamaan kommunikaation suomeksi.

– Monesti sanotaan asiakkaille, että puhukaa ensin suomea.

Välillä on oletettu, ettei joku työntekijä puhu suomea. Vuosien jälkeen on sattuman kautta tullut ilmi, että puhuu – muut ovat vaan aina kommunikoineet hänen kanssaan englanniksi.

Asiakkailla voi olla toiveita sujuvasta suomen tai englannin taidosta, mutta Uuspalvelussa katsotaan asiaa käytännön kautta: työntekijällä täytyy olla kieli, jolla pärjää. Täydellisyyttä ei vaadita, riittävän toimivaa vuorovaikutusta kyllä.

Viesti työntekijöille on suora: opiskele suomea. Ei siksi, että työ vaatisi täydellistä kielitaitoa, vaan siksi, että kielitaito parantaa elämänlaatua ja antaa paremmat mahdollisuudet edetä yhteiskunnassa.

– Kun osaat kielen, ymmärrät kulttuurin. Et osta kaupasta sokeria, kun piti hakea suolaa. Osaat lukea lehdet, voit asioida lääkärissä. Kieli tekee ihmisestä riippumattoman.

Uuspalvelu ei pysty tukemaan kielen opiskelua, sillä pienellä toimijalla resurssit ovat rajalliset, mutta kannustus on jatkuvaa. Käytännössä uralla eteneminen edellyttää kielitaidon kehittymistä.

– Ne, jotka oppivat suomen, pääsevät eteenpäin. Se vain on fakta.

Kielen oppiminen tapahtuu ennen kaikkea työn kautta.

– Pelkkä siivoaminen ei opeta kieltä. Mutta kun kosket tavaroihin, näet ympäristöä, tapaat ihmisiä – näet kynnyksen, irtomaton, pyyhit näyttöpäätteen, löydät puhelimen – sanat tarttuvat siinä sivussa.

Uuspalvelu selvitti työntekijöidensä koulutustaustan ja havaitsi, että taso on korkea: 42 prosenttia maahanmuuttajista on suorittanut korkeakoulututkinnon tai -opintoja. Siivoojina työskentelee terveydenhuollon ammattilaisia ja koneinsinöörejä.

– Nämä kaikki koulutetut ihmiset ovat meillä Suomessa siivoojina. Me menetämme resurssin, jos ei anneta mahdollisuutta ja samalla velvoiteta opiskelemaan kieltä ja kulttuuria – jos kielitaidon kehittymistä ei sidota millään tavoin esimerkiksi oleskelulupaan. Muuten ihmiset jäävät kymmeneksi vuodeksi siivoojaksi ilman, että kieli kehittyy.

Koska hakijoiden valmiudet ovat vahvat, rekrytointiprosessia ei ole tarvinnut muuttaa. Hakemuksista voi arvioida kielitaitoa: kuka on kirjoittanut hakemuksen itse, kuka käyttänyt käännösohjelmaa tai pyytänyt kaveria kirjoittamaan.

Perehdytyksessä on otettu käyttöön iPadilla toteutettava kuvallinen perehdytys suomeksi, englanniksi, ranskaksi ja viroksi. Visuaalisuus tukee ymmärtämistä erityisesti menetelmissä ja työturvallisuudessa. Lopuksi tehdään monivalintatesti, josta jää tulos talteen merkintänä perehdytyksen suorittamisesta.

Suurin muutos on koskenut esihenkilötyötä. Eri kielet ja kulttuurit työpaikalla ovat pakottaneet muuttamaan työnohjausta ja johtamistapaa tietoisemmaksi.

Monissa kulttuureissa ei ole tapana sanoa suoraan, jos ohje jäi epäselväksi. Kasvoja ei haluta menettää esihenkilön edessä, joten sanotaan että ymmärtää, vaikkei ymmärräkään.

– Enää ei riitä, että näytät ja kysyt ‘ymmärsitkö’. Pitää antaa työkalut käteen ja pyytää näyttämään. Ja ennen kaikkea pyytää työntekijää itse selittämään, miksi jokin asia tehdään.

Yksi yllättävän hankala asia on jätteiden lajittelu. Se ei ole vain tekninen suoritus, vaan kulttuurinen kysymys.

– Jos ei ymmärrä miksi jotain tehdään, tekemisestä tulee mekaanista. Pitää mennä aina ‘miksi’-kysymyksen kautta.

Ajattelutavan muutos on ollut välttämätön. Aseptisessa siivouksessa tietty järjestys on tärkeä, mutta usein sama lopputulos voi syntyä eri tavoilla. Arkisiivouksessa tyyli voi vaihdella.

Esihenkilöitä on tuettu kulttuurieroja käsittelevillä valmennuksilla. Tarkoituksena on ollut auttaa heitä tunnistamaan omat sokeat pisteensä ja kehittämään tietoista tapaa ohjata työtä monikielisessä työyhteisössä.

Liiketoiminnan mittarit ovat kunnossa. Työn laatu on tasaista, henkilöstön vaihtuvuus on pieni, sairauspoissaoloja on vähän ja työtapaturmat ovat harvinaisia – lähinnä liukastumisia.

– Kun ihminen kokee olevansa tasa-arvoinen osa työyhteisöä, hän sitoutuu. Yhteinen kieli tekee sen mahdolliseksi.

Toimitusjohtajan neuvo muille on selkeä: – Sopikaa ensin, mikä on yhteinen kieli, ja pitäkää siitä kiinni.

Kun linja on johdonmukainen, arki kyllä järjestyy. Ihmiset käyttävät käännössovelluksia, kysyvät kollegoilta ja oppivat toiston kautta. Kieli kehittyy käytössä.

Samalla Nurmi nostaa esiin rakenteellisen ongelman: tarvitaan selkeämpiä rakenteita ja tapoja kielitaidon todentamiseen ja kehittämiseen.

– Käydään kursseilla, mutta mitä siellä tapahtuu? Miten taso mitataan? Kielitaidon tasoa ei oikein voi todentaa.

Uuspalvelussa kielitietoisuus ei tarkoita sitä, että vaatimustasoa lasketaan tai mukaudutaan loputtomasti, vaan selkeitä pelisääntöjä ja odotusta kehittymisestä. Kieli on työkalu: se joko avaa mahdollisuuksia, tai rajaa niitä.