Lausunto verotusmenettelylain muutoksista (mm. sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksut ja sähköisenilmoittamisen ensisijaisuus)

Valtiovarainministeriölle
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/35359/2025

Palvelualojen työnantajat Palta ry kiittää valtiovarainministeriötä mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi verotusmenettelystä annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta, mm. koskien sähköisen ilmoittamisen ensisijaisuutta sekä sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksujen enimmäismäärien korottamista.

Lakimuutosten tavoitteena on edistää veronkannon digitalisointia, sujuvoittaa verotusmenettelyä ja keventää hallinnollista taakkaa. Laiminlyöntimaksujen korotuksilla pyritään turvaamaan Verohallinnon tiedonsaanti vahvistamalla tiedonantovelvollisen toimintaa korjaavaa vaikutusta. Palta lausuu vain sivullisilmoittajien laiminlyöntimaksuista ja yhtyy muilta osin EK:n lausuntoon.

Palvelualojen työnantajat Palta ry ei kannata sivullisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntimaksujen enimmäismäärien kohtuutonta korotusta. Verotusmenettelylain 22 a §:n 2 momentissa tarkoitettu enimmäismaksu nousisi 5 000 eurosta 10 000 euroon, 3 momentin enimmäismaksu 15 000 eurosta 45 000 euroon, ja laiminlyönnin jatkuessa maksu voitaisiin määrätä kolminkertaisena (max. 135 000 euroa).

Sivullisen tiedonantovelvollisuus kattaa erittäin laajan ja keskenään erilaisen joukon tietoja aina palkka-, osinko- ja sijoitustiedoista kansainväliseen verotietojenvaihtoon, digitaalisten alustojen raportointiin sekä Verohallinnon pyytämiin asiakirjoihin ja selvityksiin. Velvollisuudet koskevat kaikenkokoisia ja eri toimialoilla toimivia yrityksiä, ja niiden tekninen vaativuus sekä virheriskit vaihtelevat huomattavasti. Näin laajan ja heterogeenisen kokonaisuuden vuoksi seuraamusten yleinen ja merkittävä korottaminen ei ole oikeasuhtainen ratkaisu. Seuraamussääntelyä kiristettäisiin kaikkien verotusmenettelylaissa tarkoitettujen tiedonantovelvollisten osalta samalla, kun yrityksille asetetaan jatkuvasti uusia ja teknisesti vaativia raportointivelvollisuuksia.

Esityksen valmistelussa on arvioitu vaihtoehtona lakimuutosta, jossa laiminlyöntimaksun enimmäismäärien korotuksia ja kolminkertamista sovellettaisiin vain kansainväliseen tietojenvaihtoon liittyvien tiedonantovelvollisuuksien laiminlyönteihin. Esityksen perusteluissa kuvatut muutostarpeet sekä kansainvälinen vertailu liittyvät ensisijaisesti juuri näihin velvollisuuksiin. Sen sijaan ehdotettu yleinen korotus ulottuisi myös laajaan joukkoon kotimaisia ja muita tiedonantovelvollisuuksia, vaikka niiden osalta vastaavaa tarvetta ei ole osoitettu.

Esitysluonnoksen perusteella kaikkein vakavimpia laiminlyöntejä ja siten suurimpia laiminlyöntimaksutilanteita on ollut vain muutamia. Suurin osa vuotuisesta noin 4.000 laiminlyöntimaksuista on kuitenkin määrätty osakeyhtiöille niiden osinkojen vuosi-ilmoitusten viivästymisestä tai antamatta jättämisestä. Tällaisen vuosi-ilmoituksen antaminen koskee kaikkia, ihan pienimpiäkin osakeyhtiöitä. Vaikka suurimpia 45.000 euron tai 135.000 euron laiminlyöntimaksuja määrättäisiin jatkossakin vain yksittäistapauksissa, näin suuren maksun mahdollisuuskin on kohtuuton.

Seuraamussääntelyssä on pystyttävä erottamaan tahalliset ja vakavat laiminlyönnit inhimillisistä virheistä, tulkinnanvaraisista tilanteista, järjestelmävirheistä ja tiedonantovelvollisesta riippumattomista häiriöistä. Seuraamusmaksujen korottamisen tarpeellisuuden arvioinnissa on myös otettava huomioon yrityksiin muutoinkin kohdistuva laaja seuraamusvalikoima, kuten seuraamusmaksut, korot, veronkorotukset sekä mahdollisuus poistaa toimija ennakkoperintärekisteristä. Tämä on yritykselle erityisen ankara seuraamus, vaikeuttaen olennaisesti liiketoimintaa.

Palta pitää tärkeänä ettei 1 momentin alinta seuraamusmaksua koroteta, sekä ehdotusta lisätä 22 a §:ään uusi 10 momentti, jonka nojalla laiminlyöntimaksu jätetään määräämättä esimerkiksi vähäisen myöhästymisen, tiedonantovelvollisesta riippumattoman syyn, pätevän tai muun erityisen syyn taikka seuraamuksen kohtuuttomuuden perusteella. Säännös lisää tarpeellista tapauskohtaista harkintaa.