Opetus- ja kulttuuriministeriön lausuntopyyntö koulutustarpeen ennakointimallin valmistelutyöryhmän mietinnöstä

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 25.10.2025 koulutustarpeen ennakointimallin valmistelutyöryhmän, joka jätti loppuraporttinsa 12.6.2025. Työryhmä on laatinut esityksen ammatillisesti eriytyneen tutkintoon johtavan koulutuksen tarpeen pitkän aikavälin ennakoinnissa käytettäväksi malliksi sekä ennakoinut esitetyllä mallilla pitkän aikavälin koulutustarvetta.

Ehdotetun uuden ennakointimallin perusperiaatteena on, että työvoimapula-aloilla (korkea työllisyys, hyvä palkkataso, matala työttömyys) malli ohjaa koulutustarjonnan lisäämiseen. Aloilla, joissa on osaajien ylitarjontaa (korkea työttömyys, matala palkkataso) koulutusta vähennetään. Malli tavoittelee työmarkkinoiden tasapainottamista pitkällä aikavälillä kohden viiden prosentin tasapainoa sekä kansallisen koulutustason nostoa. Ennakointimallia on tarkoitus käyttää päätöksenteon pohjana. Työryhmän mietinnöstä on pyydetty lausuntoja julkisessa lausuntopalvelussa.

Palta pitää ehdotetun mallin suurimpana ongelmana ajattelutapaa, jossa julkisesti rahoitettua koulutustarjontaa ohjattaisiin vain koulutuksiin, joista on mahdollista työllistyä korkeamman tuottavuuden eli korkeamman palkan tehtäviin. Koulutustarpeiden ennakoinnilla ei tule pyrkiä jatkossakaan vaikuttamaan eri alojen tai tutkinnon suorittaneiden tulotasoon, vaan tämä on työnantajien ja työntekijöiden välinen kysymys. Palta katsoo, että ehdotetun mallin heikkous isossa kuvassa myös on, että pahimmillaan analyysin pohjaoletukset tuottavat ratkaisuja, jotka tulevat pahentamaan työvoimapulaa ammatillisen koulutuksen sektorilla, lisäämään ylikoulutusta ja heiluttamaan alueellista työvoimakohtaantoa.

Palvelualojen työnantajat ry (Palta) kiittää Opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua valmistelutyöryhmän mietinnöstä. Palta on EK:n suurimpia jäsenliittoja ja edustamme noin 2 500 palvelualoilla toimivaa jäsenyritystämme. Työllisyyden tuleva kasvu nojaa vahvasti palvelualoihin – uudet yritykset ja työpaikat syntyvät yksityisiin palveluihin. Vaikka laskusuhdanne on helpottanut palvelualojen osaajapulaa, niin edelleen yritysten kasvua haittaavat sopivan ammatillisen osaamisen saatavuus. Onkin keskeistä, että myös tulevaisuudessa koulutusjärjestelmä pystyy tuottamaan määrällisesti ja laadullisesti työelämän tarvitsemaa osaamista Suomen kipeästi kaipaaman talouskasvun, huoltovarmuuden ja työllisyyden tueksi.

Palta pitää tarpeellisena, että nuorisoikäluokkien pienentyessä julkisten koulutuspanosten kohdentamista ja ennakointia tarkastellaan uudelleen myös pitkällä tähtäimellä. Nyt ehdotettu kunnianhimoinen ennakointimalli pyrkii tähän tavoitteeseen ja uusi malli on merkittävä muutos kansallisen koulutustarpeen ennakoinnissa. Aiemmin kansallinen ennakointi on pohjautunut työelämänä yhteistyössä toteutettuun toimialakohtaiseen osaajatarpeen ennustamiseen. Nyt ehdotettu uusi malli pohjautuu työmarkkinasignaalien (työllisyyden ja palkkatason) tilastoanalyysiin. Ehdotetun mallin heikkous on, että pahimmillaan analyysin pohjaoletukset tuottavat ratkaisuja, jotka tulevat pahentamaan työvoimapulaa ammatillisen koulutuksen sektorilla, lisäämään ylikoulutusta ja heiluttamaan alueellista työvoimakohtaantoa.  

Palta pitää mallin heikkoutena lisäksi sitä, että esityksen valmisteluun ei ole osallistettu aidosti sidosryhmien kuten työelämän edustusta. Malli on valmisteltu täysin virkamiestyönä ja esimerkiksi osaamisen ja koulutuksen ennakoinnin lakisääteinen toteuttaja Opetushallitus puuttuu kokoonpanosta. Nämä valmistelun puuteet heijastuvat ehdotetun mallin huonona osuvuutena työelämän alueellisiin ja toimialakohtaisiin osaajatarpeisiin sekä myös työryhmäraportin vaikeasti lähestyttävänä kapulakielenä. Palta muistuttaa, että hyvään julkiseen hallintoon ja lainvalmisteluun kuuluu sidosryhmien osallistamisen lisäksi asiakirjojen laatiminen siten, että lausuja pystyy kohtuudella ymmärtämään muistion keskeisimmän sisällön.

Mallin ongelma isossa kuvassa on, että se ei tunnista toimialojen ja eri maantieteellisten alueiden elinkeinorakenteiden erilaisuutta. Lisäksi malli “vähättelee” ammatillisen osaamisen merkitystä yhteiskunnassa ja pahentaa palkkatulotarkastelulla matalamman palkkatason ammattilaisten osaajapulaa sekä uhkaa Suomen huoltovarmuutta. Malli ei myöskään tunnista niitä ammatillisen koulutuksen lohkoja, joiden tehtävissä toimimiselle on lakisääteinen tutkinto (esim. vartiointiala). Myös tulevaisuudessa periaatteena tulee olla, että jos työtehtävä edellyttää lakisääteisesti määrättyä ammatillista koulutusta, niin tätä vastaavaa koulutustarjontaa tulee olla yhteiskunnassa saatavilla.

Ennakointimalli ei huomio koulutustarjonnassa ja jatkuvan oppimisen kautta tapahtuvien muutosten vaikutuksia takaisin työmarkkinoille. Esimerkiksi kun jonkin osaajaryhmän korkeakoulutuksen tai uudelle alalle pätevöittävän jatkuvan oppimisen koulutusmääriä lisätään, niin tämä väistämättä vaikuttaa kyseisen ryhmän työllisyysasteeseen, voi synnyttää ylimitoitusta osaajatarjonnasta sekä synnyttää ammattiryhmien siirtymiä toisille aloille. Nämä muutokset tulisi myös huomioida ennakoinnissa. Mallin heikkous onkin sen vahva sidos nykytilanteeseen. Nopean teknologisen ja maailmanpoliittisen murroksen aikana valtakunnalliset työmarkkinasignaalit päätösten pohjana ovat liian hitaita.

Palta pitää ehdotetun mallin suurimpana ongelmana ajattelutapaa, jossa julkisesti rahoitettua koulutustarjontaa ohjattaisiin vain koulutuksiin, joista on mahdollista työllistyä korkeamman tuottavuuden eli korkeamman palkan tehtäviin. Palkkakertymää käsitellään mallissa tuottavuuden mittarina ja malli määrittääkin varsin suoraviivaisesti matalapalkka-alan tehtävät yhteiskunnalle vähempi arvoisiksi. Itsessään jo palkan ja tuottavuuden suoraviivainen yhdistäminen on iso yksinkertaistus. Malli myös sivuuttaa sen, että yksilön palkkakehitykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin henkilön koulutus (kuten työkokemus, työehtosopimukset jne.).

Palta korostaa, että koulutustarpeiden ennakoinnilla ei tule pyrkiä jatkossakaan vaikuttamaan eri alojen tai tutkinnon suorittaneiden tulotasoon, vaan tämä on työnantajien ja työntekijöiden välinen kysymys. Ennakoinnin tehtävänä ei myöskään ole ohjata yhteiskunnan palkkakehitystä ja ennakoinnin ei tule olla keino ohjata koulutustarjontaa vain korkeampipalkkaisiin tutkintoihin/ammatteihin/tehtäviin. Näin toimiva ennakointimalli voi johtaa yhteiskunnassa tilanteeseen, jossa työvoimapula pahenee esimerkiksi huoltovarmuuden kannalta keskeisillä toimialoilla (esimerkiksi logistiikka, turva-ala, kiinteistön kunnossapito).

Pahimmillaan mallin mukaisessa koulutustarjonta-ajattelussa työnantajien on vain sopeuduttava koulutusjärjestelmän tuotokseen koulutusjärjestelmän tarvelähtöisyyden sijaan. Mallin mukainen korkeampiin tuloihin tähtäävä koulutustarjonta tuottaa todennäköisesti tilanteen, jossa työelämän välttämättä tarvitsemia alemman tulotason ammattilaisia ei enää kouluteta vaan ne tuodaan Suomeen maahanmuuton kautta. Malli siis kiihdyttää maahanmuuton tarvetta. Saman aikaisesti mallissa ei kuitenkaan huomioida riittävästi viime vuosina kasvaneen kansainvälisten opiskelijoiden tai työperäisen maahanmuuton vaikutuksia työvoimareserviin ja tämän vaikutusta pitkän tähtäimen koulutustarpeeseen.

Ehdotettu ennakointimalli huomio laskelmissaan työvoimareservin koulutustarpeen laskennallisena pohjana. Jo pitkään on tunnistettu, että Suomessa on kohtaanto-ongelma, joka näkyy runsaana työttömien työnhakijoiden volyyminä ja samanaikaisena työnantajien kokemana osaajapulana. Syitä on useita, kuten esimerkiksi työvoiman heikko alueellinen liikkuvuus, työnhakijoiden osaamisen puutteet tai terveydelliset syyt sekä rakennetyöttömyys. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työvoimareserviä muuttujana on haastava käyttää ennakointimallin pohjana, koska työvoimareservin tosiasiallinen käytettävyys sisältää liikaa epävarmuustekijöitä. Myös suhdannevaihtelujen vaikutukset tulisi huomioida mallissa, koska ne vaikuttavat tietyillä aloilla työvoiman kysyntään nopeasti.

Lopuksi Palta huomauttaa, että sen sijaan että pitkän tähtäimen ennakointimalli toimisia suoraviivaisesti koulutusresurssien allokoinnin poliittisten päätösten pohjana, mallin tehtävänä tulisikin toimia toimialakohtaisen ja alueellisen osaamistarpeen määrittelyn tausta-aineistona ja dialogin välineenä.

Kunnioittavasti,

Palvelualojen työnantajat Palta ry

Tatu Rauhamäki
Johtaja, elinkeinopolitiikka

Milka Kortet
Johtava asiantuntija, elinkeinopolitiikka