VN/12247/2026
Yleiset huomiot
Palvelualojen työnantajat Palta pitää työ- ja elinkeinoministeriön strategisia päätavoitteita lähtökohtaisesti oikeansuuntaisina. Suomen talouden pitkäaikainen heikko kasvu, tuottavuuden vaisu kehitys, työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat ja investointien niukkuus edellyttävät kuitenkin aiempaa laaja-alaisempaa ja uudistumiskykyisempää elinkeinopolitiikkaa.
Suomen kasvun haasteet eivät ratkea vain yksittäisillä toimilla tai perinteisellä teollisuuspolitiikalla. Tarvitaan laaja-alainen kasvupolitiikka, jossa palvelut, digitalisaatio, aineettomat investoinnit, osaaminen, skaalautuvat liiketoimintamallit ja palveluvienti tunnistetaan nykyistä keskeisemmäksi osaksi Suomen kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn perustaa.
Yksityiset palvelut muodostavat jo yli 40 prosenttia Suomen BKT:sta, työllistävät yli miljoona ihmistä ja vastaavat lähes kolmanneksesta viennistä. Samalla palvelut ovat keskeinen tuottavuuden, digitalisaation, vihreän siirtymän, huoltovarmuuden ja yhteiskunnan toimivuuden mahdollistaja.
1. Elinkeinoelämä uudistuu ja alueiden elinvoima vahvistuu
Haaste:
Teollisuuspoliittinen strategia ja muut ohjelmat ovat liian kapeita ja hajallaan vastaamaan talouden rakennemuutokseen
Suomen talous on elänyt pitkään heikon kasvun ja vaimean tuottavuuskehityksen oloissa. Samaan aikaan kansainvälinen talous on muuttunut nopeasti: kasvu syntyy yhä enemmän palveluista, aineettomista investoinneista, datasta, digitalisaatiosta, tekoälystä ja skaalautuvista liiketoimintamalleista. Myös viennin rakenne muuttuu jatkuvasti palveluvaltaisemmaksi.
Suomen elinkeinopolitiikka on kuitenkin painottunut vahvasti perinteisen teollisuuden toimintaympäristön kehittämiseen. Tällä hallituskaudella valmistunut teollisuuspoliittinen strategian näkökulma jäi edelleen liian kapeaksi suhteessa koko yksityisen elinkeinoelämän ja erityisesti palvelualojen kasvupotentiaaliin. Strategiassa ei riittävästi tunnisteta palvelujen, aineettoman arvonluonnin, digitaalisen liiketoiminnan, palveluviennin ja uuden teknologian roolia Suomen tulevan kasvun lähteinä.
Suomi tarvitsee teollisuuspoliittisen strategian rinnalle tai sitä laajemmaksi kehitettävän koko elinkeinoelämän kattavan kasvustrategian, joka tunnistaa talouden rakennemuutoksen ja koko yksityisen sektorin kasvupotentiaalin.
Ratkaisu
Suomelle tulee laatia Uudistuvan talouden kasvuohjelma, joka kokoaa kasvua vauhdittavat keskeiset politiikkaratkaisut ja ohjaa niiden toteutusta yli hallituskausien. Viimeksi mainitusta syystä ohjelma tulisi valmistella parlamentaarisesti.
Kasvuohjelman tulee:
- rakentaa ennakoitava ja kilpailukykyinen toimintaympäristö, joka tukee investointeja, uudistumista ja yritysten kasvua
- vahvistaa elinkeinorakenteen monipuolisuutta ja uudistumiskykyä sekä monipuolistaa vientiä
- nostaa palvelualat, aineettomat investoinnit ja palveluvienti nykyistä vahvemmin kasvupolitiikan ytimeen
- kytkeä Suomen kasvupolitiikka tiiviimmin EU:n kilpailukyky- ja sisämarkkinastrategioihin
- vahvistaa tekoälyn, datatalouden, digitalisaation ja uusien teknologioiden hyödyntämistä osana kasvupolitiikkaa
Haaste:
Tuottavuuskehitys on jäänyt Suomessa rakenteellisesti heikoksi
Heikko tuottavuuskehitys on Suomessa merkittävä rakenteellinen kasvun haaste. Erityisesti tämä näkyy palvelualoilla. Yritykset investoivat aineettomaan pääomaan, teknologian käyttöönottoon ja digitalisaatioon verrokkimaita vähemmän, eikä tuottavuuden kasvu leviä riittävästi koko palvelusektorille. Pääomaa käytetään vähemmän kuin kilpailijamaissa, yritykset työllistävät vähemmän kuin olisi taloudellisesti optimaalista, ja digitalisaation hyödyt keskittyvät edelleen vain osaan yrityskentästä.
Digitalisaatiovetoinen – ja tulevaisuudessa yhä enemmän tekoälyyn perustuva – palveluliiketoiminta tarvitsee uudenlaisia investointikannustimia. Kyse ei ensisijaisesti ole uusien julkisten panostusten lisäämisestä, vaan nykyisten instrumenttien suuntaamisesta paremmin palvelualojen tarpeisiin.
Ratkaisu
Julkisen innovaatio- ja yritysrahoituksen tulee nykyistä paremmin tunnistaa palvelualojen liiketoimintalogiikka ja niiden tuottavuuden kasvun erityispiirteet.
Tämä edellyttää:
- rahoituskriteerien kehittämistä digi- ja tekoälyhankkeiden vauhdittamiseksi sekä teknologian käyttöönoton tukemiseksi
- Business Finlandin ja muiden yritysrahoitusinstrumenttien nykyistä vahvempaa suuntaamista palvelusektorin kasvun ja tuottavuuden tarpeisiin
- julkisen T&K-rahoituksen painopisteen siirtämistä nykyistä vahvemmin innovaatioiden käyttöönottoon, kaupallistamiseen ja markkinoille vientiin
- tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kehittämistä aidoksi TKI-rahoitukseksi, jossa myös innovaatioiden hyödyntäminen ja yritysten kasvu ovat keskeisiä tavoitteita
Haaste:
Julkinen sektori voi vääristää digitaalisten ja muidenkin palveluiden markkinoita
Julkisen sektorin roolin tulee perustua selkeään yhteiskunnalliseen tarpeeseen kaikilla palvelumarkkinoilla – myös digitaalisilla. Kilpailullisilla markkinoilla julkisen toiminnan tulee olla kilpailuneutraalia eikä se saa syrjäyttää yksityisiä palveluntarjoajia tai heikentää markkinoiden toimivuutta.
Julkiset hankkeet voivat samalla toimia tärkeinä referensseinä suomalaisille yrityksille, jotka hakevat kasvua uusilta kansainvälisiltä markkinoilta. Julkinen palvelutuotanto kun ei lähtökohtaisesti luo koskaan samanlaista vientipotentiaalia kuin markkinaehtoinen yritystoiminta.
Ratkaisu
Suomen tulee vahvistaa kilpailuneutraliteetin toteutumista markkinoilla ja kaikissa julkisissa hankinnoissa
Tämä edellyttää:
- kilpailuneutraliteettisääntelyn selkeyttämistä nykyistä yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi
- julkisen palvelutuotannon markkinavaikutusten nykyistä systemaattisempaa arviointia
- markkinaehtoisten ratkaisujen ensisijaisuutta silloin, kun kilpailullista tarjontaa on olemassa
- hankintalain uudistuksen vaikutusten arviointia kilpailuneutraliteetin ja markkinoiden toimivuuden näkökulmasta sekä tarvittaessa korjaustoimenpiteitä
2. Työllisyys kasvaa ja osaavan työvoiman saatavuus paranee
Haaste:
Suomen työmarkkinoiden suurin ongelma ei ole vain työttömyys, vaan työn, osaamisen ja kasvun kohtaanto
Työllisyyskehityksen keskeinen ongelma Suomessa ei ole vain työpaikkojen määrä, vaan työmarkkinoiden rakenteellinen kohtaanto-ongelma. Monilla palvelualoilla työvoiman saatavuus on edelleen kasvun pullonkaula, vaikka samaan aikaan työmarkkinoilla on käyttämätöntä työvoimapotentiaalia. Tilanne pahenee nopeasti jos kasvu lähtee liikkeelle.
Suomen väestörakenne, työikäisen väestön supistuminen ja osaamisvaatimusten nopea muutos pahentavat tilannetta tulevina vuosina.
Ratkaisu
Suomen tulee kaikin keinoin vahvistaa työnteon kannustavuutta
Tämä edellyttää:
- työn verotuksen keventäminen ja työnteon kannustimien vahvistamista
- työllistämisen kynnyksen madaltamista
- työmarkkinoiden joustojen lisäämistä
- koulutuspaikkojen parempaa kohdentamista osaajapula-aloille
- jatkuvan oppimisen vahvistamista
Haaste:
Työperäisen maahanmuuton ja kansainvälisen osaamisen hyödyntämisen esteet heikentävät kasvua
Suomen työmarkkinoiden osaajapula ei ratkea tulevina vuosina pelkästään kotimaisella työvoimalla. Väestön ikääntyminen, työikäisen väestön supistuminen sekä palvelualojen kasvava osaamistarve lisäävät painetta työperäisen maahanmuuton vahvistamiseen. Haaste ei koske vain korkean osaamisen aloja, vaan laajasti myös palvelualoja, jotka ovat työvoimavaltaisia ja joissa osaajapula rajoittaa jo nyt kasvua, investointeja ja uusien palveluiden kehittämistä.
Suomen ongelma ei kuitenkaan ole vain työperäisen maahanmuuton määrä, vaan myös sen toimivuus. Lupaprosessit ovat edelleen hitaita ja ennakoimattomia, työnantajien rekrytointiprosessit vaikeutuvat hallinnollisten esteiden vuoksi ja kansainvälisten osaajien kiinnittyminen Suomeen jää monin paikoin heikoksi. Myös Suomessa opiskelevien kansainvälisten opiskelijoiden potentiaalia hyödynnetään edelleen puutteellisesti.
Jos osaavan työvoiman saatavuus muodostuu pysyväksi kasvun esteeksi, heikentää se investointihalukkuutta, palvelutuotannon laajentumista ja Suomen houkuttelevuutta yritysten sijoittumiskohteena.
Ratkaisu:
Suomen tulee rakentaa työperäisestä maahanmuutosta pitkäjänteinen osa kasvupolitiikkaa eikä käsitellä sitä vain työvoimapoliittisena erityiskysymyksenä.
Tämä edellyttää:
- sitoutumista työperäisen maahanmuuton pitkäjänteisiin vuositavoitteisiin
- oleskelulupa- ja rekrytointiprosessien merkittävää nopeuttamista ja ennakoitavuuden parantamista
- Migriin riittävien resurssien turvaamista, jotta kasvavat tehtävät eivät heikennä käsittelyaikoja
- kotoutumisen, kielikoulutuksen ja työelämään kiinnittymisen vahvistamista
- kansainvälisten opiskelijoiden nykyistä vahvempaa sitomista suomalaisille työmarkkinoille
- työperäisen maahanmuuton hallinnollisten esteiden purkamista osana kasvupolitiikkaa
Haaste:
Työvoimapalvelujärjestelmä ei tällä hetkellä tue riittävän tehokkaasti työllistymistä, työvoiman liikkuvuutta eikä työmarkkinoiden toimivuutta
Suomen työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman ratkaiseminen edellyttää toimivia, vaikuttavia ja kustannustehokkaita työvoimapalveluja. Nykyisessä mallissa on kuitenkin merkittäviä rakenteellisia ongelmia, jotka heikentävät palveluiden vaikuttavuutta, työmarkkinoiden toimivuutta ja julkisten resurssien tehokasta käyttöä.
Työvoimapalveluiden siirto työllisyysalueille on lisännyt paikallista vastuuta, mutta järjestelmä on liian pirstaloitunut. Samalla työvoimapalveluissa on vahvistunut kehitys, jossa julkinen sektori tuottaa itse palveluita markkinoilla, joilla olisi olemassa myös yksityistä tarjontaa.
Ratkaisu
Puolueeton kokonaisarvio työvoimapalvelumallin vaikuttavuudesta, tehokkuudesta ja kustannuksista
- kilpailuneutraliteetin vahvistaminen työvoima- ja kotouttamispalveluissa
- monituottajamallin nykyistä laajempi hyödyntäminen
- julkisten hallintotehtävien kriittinen arviointi
- digitaalisen työnhakijatiedon liikkuvuuden parantaminen
- rahoitusmallin kehittäminen niin, että se kannustaa vaikuttaviin työllistymistä edistäviin palveluihin
3. Puhtaat investoinnit edistävät ilmastotavoitteiden saavuttamista
Haaste:
Puhdas siirtymä onnistuu vain, jos se vahvistaa eikä heikennä kilpailukykyä
Puhdas siirtymä on Suomelle sekä välttämättömyys että mahdollisuus, mutta sen toteutus ei saa perustua malliin, joka heikentää yritysten kustannuskilpailukykyä, investointikykyä tai saavutettavuutta.
Suomessa puhdasta siirtymää koskeva keskustelu painottuu usein teollisiin investointeihin, vaikka myös palvelualoilla on keskeinen rooli siirtymän mahdollistajana. Liikenne, logistiikka, digitaaliset palvelut, data, energiaa hyödyntävät palvelut, tekniset palvelut sekä uusi infrastruktuuri ovat kaikki osa puhtaan siirtymän toteutusta.
Samalla yritysten toimintaympäristön on säilyttävä kilpailukykyisenä. Jos puhdas siirtymä kasvattaa kustannuksia, heikentää saavutettavuutta tai vaikeuttaa investointeja, vaarana on, että siirtymä hidastaa kasvua sen sijaan että vauhdittaisi sitä.
Ratkaisu
Puhdas siirtymä tulee toteuttaa kilpailukykyisesti ja markkinaehtoisesti.
Tämä edellyttää:
- kohtuuhintaisen ja kilpailukykyisen energian turvaamista
- investointiympäristön ennakoitavuutta
- puhtaiden investointien markkinaehtoista tukemista
- liikenteen ja logistiikan puhtaan siirtymän kustannuskilpailukyvyn huomioimista
- puhtaan siirtymän hyödyntämistä myös kasvun, viennin ja uuden liiketoiminnan lähteenä
- Ilmastopolitiikan ja kilpailukyvyn ei tule olla toistensa vastakohtia, vaan osa samaa kasvupolitiikkaa.
Haaste:
Suomen saavutettavuus, digitaalinen infrastruktuuri ja huoltovarmuus ovat nousseet kasvun kriittisiksi kysymyksiksi
Suomen saavutettavuus rakentuu logistiikasta, liikenteestä, digitaalisista yhteyksistä sekä luotettavasta tiedonvälityksestä – eli palveluista.
Geopoliittinen toimintaympäristö, pitkät etäisyydet, muuttuneet kuljetusreitit ja kasvava digitaalinen riippuvuus ovat tehneet saavutettavuudesta entistä keskeisemmän kilpailukyvyn, huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden kysymyksen.
Puhdas siirtymä, datatalous, digitalisaatio ja uusi teknologia eivät myöskään toteudu ilman toimivaa energia-, liikenne- ja digitaalista infrastruktuuria. Myös datakeskukset, sähköverkot, merikaapelit, tietoliikenneyhteydet ja logistiikan toimivuus ovat osa Suomen kasvun perustaa.
Ratkaisu
Suomen tulee vahvistaa saavutettavuutta, resilienssiä ja infrastruktuurin toimintakykyä osana kilpailukyky- ja ilmastopolitiikkaa.
Tämä edellyttää:
- fyysisen saavutettavuuden vahvistamista
- kilpailukykyisten liikenne- ja logistiikkayhteyksien turvaamista
- digitaalisen saavutettavuuden sekä yhteyksien toiminta- ja huoltovarmuuden vahvistamista
- liikenne- ja digitaalisen infrastruktuurin investointien turvaamista
- raskaan liikenteen käyttövoimasiirtymän ja lataus- ja jakeluinfrastruktuurin kehittämistä
- datatalouden ja digitaalisen infrastruktuurin kilpailukyvyn varmistamista
- Saavutettavuus, digitaalinen toimintakyky ja huoltovarmuus eivät ole erillisiä infrastruktuurikysymyksiä, vaan keskeinen osa Suomen kasvun, kilpailukyvyn ja puhtaan siirtymän onnistumista.
Lisätietoja
