Kansainvälisen verotuksen muutokset vaikuttavat myös palvelualojen yrityksiin

Maailmanlaajuinen verokonferenssi IFA (International Fiscal Association) järjestettiin tänä vuonna Lissabonissa. Aiheet vaihtelivat ympäristöverotuksesta, verosopimusshoppailusta, minimiverotuksesta ja lähdeverotuksesta digiverotukseen, kauppasotaan ja valtioiden rajojen yli liikkuvien osaajien verotukseen.

Panelistien puheenvuorot koskettivat myös palvelualojen yrityksille tärkeitä vero- ja kauppapoliittisia asioita. Seuraavassa tiivistelmä kiinnostavimmista.  

Ymmärrettävästi useammassakin paneelissa puhuttiin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin uuden tullipolitiikan vaikutuksista. Trump on usein rinnastanut verot ja tullit toisiinsa. Professori Yariv Brauner (University of Florida Levin college of Law) totesi, että Yhdysvallat markkinoi tulleja neuvottelutaktiikkana, mutta sanoi niiden olevan puhdasta kauppapolitiikkaa, ja kutsui tilannetta suoraan kauppasodaksi. Yhdysvallat on aiemminkin älähtänyt ja katsonut uusien veroehdotusten olevan hyökkäyksiä sen yrityksiä kohtaan. Keskustelussa nostettiin erityisesti esiin digiverot tai digipalveluverot (digital services tax, DST), kulutusverot kuten arvonlisävero, minimiverotus ja hiilirajamekanismi (CBAM).

Selvältä näyttää, ettei Yhdysvallat tule sitoutumaan OECD:n Pilari 1 Amount A-malliin, joka kohdistaisi lisää verotusoikeutta kulutusmaihin, osuen maailman suurimpiin yrityksiin (yli 20 miljardia euron liikevaihto). Tämän mallin piti estää kansallisten ja EU digiveromallien käyttöönotto. Alkaakin vaikuttamaan siltä, että digiverot ilmestyvät takaisin työpöydälle. Mikäli EU:n 2017 kaksi digiveromallia otetaan käyttöön, koskettaisi vero käytännössä kaikkia tietyn liikevaihtorajan ylittäviä, kansainvälistä kauppaa tekeviä yrityksiä, joilla on mitä tahansa digitaalista toimintaa (esim. digitaalisia palveluita, ohjelmistoja, verkkokauppa). Digiverot olisivat bruttoveroja ja osuisivat myös tappiota tekeviin yrityksiin. Trump on jo ilmoittanut, että maille, jotka ottavat käyttöön digiveron, tulee merkittäviä uusia tulleja ja sirujen myyntirajoituksia.

Keskustelu vellovasta kauppasodasta jatkuu julkisuudessa, muun muassa onko presidentti Trump ylittänyt valtuutensa määrätessään tulleja vuoden 1977 hätätilalakiin vedoten (International Emergency Economic Powers Act, IEEPA). Käsittely korkeimmassa oikeudessa alkaa nyt, päätöstä odotetaan jo tammikuussa 2026.

Vastuullisuus ja ESG (Environmental, Social, Governance) on noussut viime vuosina keskeiseksi teemaksi yritysmaailmassa ja sijoittajien päätöksenteossa. ESG:n jokainen osa-alue linkittyy myös verotukseen.

Ympäristövaikutteisen verotuksen ei tulisi olla pelkkää keppiä, vaan myös porkkanaa. Verotuksen avulla voidaan ohjata tuloja esimerkiksi päästöttömän liikenteen infran parantamiseen tai vähäpäästöisen lentopolttoaineen tuotannon tukemiseen. Useimmissa maissa verokannustimet vähäpäästöiseen liiketoimintaan lisääntyvät.

Panelistit näkivät, että vastuullisuusraportoinnin ja -tavoitteiden toteuttaminen luo yrityksille pitkän aikavälin arvoa, joka hyödyttää paitsi sijoittajia myös koko yhteiskuntaa. Pakottavan lisäraportoinnin sijaan yritykset lisäävät vastuullisuutta vapaaehtoisesti ja kaupallisista syistä – vastuullisuus myy. Keskeisiä keinoja ovat päästöihin perustuva verotus, käyttäytymismuutoksen tukeminen (verokannustein tai -kiristyksin), puhdas ja kohtuuhintainen sähkö kannustamaan sähköistämiseen ja digitalisaatioon.

Sosiaalisena vastuunkantona nähtiin esimerkiksi, että jokainen maksaa oman osuutensa veroista (”fair share”). Yrityksen maine, luottamus ja läpinäkyvyys korostuvat – vastuullinen yritys ei vain toimi oikein, vaan myös viestii siitä avoimesti. Sosiaalisen vastuun piiriin kuuluvat myös terveysverot, kohtuuhintainen sähkö myös yksityishenkilöille, koulujen, sairaaloiden ja teknologian tukeminen sekä arvonlisäverotuksen kysymykset.

Vastuullinen verosuunnittelu ja terve, tasapainoinen verojärjestelmä ovat hallinnollisen vastuun ytimessä. Veronkierron ja rahanpesun ehkäiseminen sekä veroraportointi ovat tärkeitä, mutta analyysin mukaan verotusta ei ole syytä ottaa CSRD-raportointiin, sillä verosääntelyssä on jo niin paljon raportointivelvollisuuksia. Yritykset ja omistajat ovat myös luoneet omia, vertaisarvioinnilla validoitavia ohjeita (esim. tax governance code).

Vastuullisuus, verotus ja ESG muodostavat kokonaisuuden, jossa yritysten rooli yhteiskunnallisina toimijoina korostuu. Vastuullinen verotus ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan aktiivista osallistumista kestävän kehityksen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseen. Vastuullisuus luo yrityksille pitkän aikavälin aikana realisoituvaa arvoa, joka tuo kasvua, vientipotentiaalia, hyödyttää yritystä, sijoittajia ja yhteiskuntaa.

OECD tekee selvitystä kansainvälisistä parhaista veromalleista aikaan saamaan talouden ja investointien kasvua. Tästä työstä voisi Suomessakin ottaa vinkkiä. OECD:n selvityksen mukaan näyttäisi siltä, että varsinkin pk-yritykset hyötyisivät yritysverotuksen investointikannusteista, esimerkiksi:

OECD:n veropolitiikan ja hallinnon keskuksen apulaisjohtaja Achim Pross kysyi yleisöltä mikä näistä olisi kannatettavin malli. Yli puolet vastasi, että verotuksen ennustettavuus on tärkein. Tämä antaa painoarvoa Suomessa ja kansainvälisesti tehtävään verotuksen digitalisaatio- ja toisaalta EU:n verosääntelyn yksinkertaistamishankkeille (mm. ”Tax Omnibus”-ehdotus, decluttering and simplification), josta on direktiiviehdotus odotettavissa loppuvuodesta. Muilta panelisteilta tuli vahvistusta, että sijoittautumisessa mietitään kokonaiskuluja ja hallinnollista taakkaa. Vaikka maan verojärjestelmällä (verokanta, kannusteet) on paljonkin merkitystä, on raskas raportointi, monimutkainen verotus, ennakoimattomuus, yllättävät veroseuraamukset, verotulkintakiistat ja oikeudenkäynnit merkittävä osa sijoittautumisharkintaa.

Siten panostamalla verolainsäädännön sekä veroprosessin ennakoitavuuteen, ennustettavuuteen, pysyvyyteen ja selkeyteen voidaan Suomesta tehdä houkuttelevampi ympäristö yrityksille. Vaikka Verohallinto on tehnyt paljonkin ollakseen lähestyttävä ja hyvä yhteistyökumppani, on valitettavasti lainsäädännön poukkoilevuus ja ennakkoratkaisuiden riitauttaminen aiheuttaneet tahran Suomen maineeseen.

Tekoälyn käytöllä voisi olla hyötyjä paitsi palvelutason parantamiseksi – esimerkiksi virtuaaliassistenttien ja automatisoitujen päätöksentekoprosessien muodossa – myös ennakkoratkaisuiden ja verotarkastusten tekemisessä. Tekoälyn hyödyntäminen verotuksessa voi merkittävästi keventää myös yritysten hallinnollista taakkaa ja tuoda säästöjä. Onkin tärkeää, että Verohallinnossa on käynnissä laajempi AI-hanke ja Yrityksen digitalous-ekosysteemin työtä jatketaan.