Työ & elämä: Takaisinottovelvollisuus työnantajan arjessa – mitä laki edellyttää ja miten toimia?

Tänä syksynä työoikeusjuristin työpöydällä ovat näkyneet keskustelut takaisinottovelvollisuudesta. Havainto on ilahduttava ja antaa hienoista positiivista signaalia työmarkkinoilta. Palveluiden työllisyystilanne alkaa odotusten mukaan vahvistua talven aikana, ja takaisinottovelvollisuuden pintautuminen voikin olla yksi hienoinen viite siitä, että työvoiman kysyntä on palautumassa ainakin osassa yrityksistä, joissa työntekijöitä on jouduttu irtisanomaan tuotannollisin ja taloudellisin perustein.

Takaisinottovelvollisuus tarkoittaa, että työnantajan tulee tarjota työtä taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanotulle työntekijälle, jos se tarvitsee työvoimaa samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin neljän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Pitkän, vähintään 12 vuotta kestäneen työsuhteen kohdalla takaisinottoaika on kuusi kuukautta, ja lisäksi työehtosopimuksissa on voitu sopia takaisinottoajoista näistä poiketen.

Takaisinottovelvollisuuden piirissä ovat vain taloudellisin ja tuotannollisin perustein tai saneerauksen yhteydessä irtisanotut. Työtä ei tarvitse tarjota määräaikaisille tai heille, joiden työsuhde on purettu tai jotka ovat itse irtisanoutuneet.

Takaisinottovelvollisuus koskee vain tilanteita, joissa uusi työ on samaa tai samankaltaista kuin irtisanotun työntekijän aiempi työ. Olennaista on työn laatu, ei esimerkiksi tehtävänimike. Työn samankaltaisuus tarkoittaa, että työntekijän vanha sekä tarjolle tuleva uusi työtehtävä muistuttavat tehtävien vertailussa toisiaan.

Täyttääkseen takaisinottovelvollisuutensa työnantajan on oltava itse aktiivinen ja tiedusteltava paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko irtisanottu edelleen työnhakijana. Työtä täytyy tarjota vain niille irtisanotuille työntekijöille, jotka ovat ilmoittautuneet työnhakijoiksi työvoimaviranomaiselle. Hänen ei kuitenkaan tarvitse olla työtön vaan riittää, että hän hakee työtä.

Usein työpaikalla on myös muita työntekijöitä, joille lain mukaan tulee tarjota lisätyötä. Tällöin työnantajan on ratkaistava, kenelle työtä tarjotaan ensin.

Jos organisaatiossa on samaan aikaan sekä osa-aikaisia työntekijöitä että takaisinottovelvollisuuden piiriin kuuluvia työntekijöitä, työtä on tarjottava ensisijaisesti osa-aikaisille. Myös lomautetut työntekijät ovat etusijalla suhteessa takaisinotettaviin.
Jos työpaikalla on sellaisia taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanottuja työntekijöitä, joiden irtisanomisaika ei ole vielä päättynyt, myös heille on tarjottava työtä ennen takaisinottovelvollisuuden piirissä olevia.

Takaisinottovelvollisuus on parhaillaan myös maan hallituksen työpöydällä. Osana hallitusohjelman toimeenpanoa takaisinottovelvollisuutta oltaisiin poistamassa alle 50 henkilöä työllistäviltä työnantajilta. Uudistus on osa työsopimuslain muutoksia ja tämän hetkisen aikataulun mukaan sen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026. On kuitenkin huomattava, että lakiuudistus ei ole toteutumassa niin sanottuna pakkolakina, mikä tarkoittaa, että se ei ohita työehtosopimuksissa olevia määräyksiä. Jos sovellettavassa työehtosopimuksessa on määräyksiä takaisinottovelvollisuudesta, niitä on noudatettava lakiuudistuksesta huolimatta.

Paltan jäsenille lisää tietoa takaisinottovelvollisuudesta sekä lomakepohjia erilaisiin tilanteisiin löytyy Paltapalvelusta. Palvelun käyttö edellyttää kirjautumista jäsentunnuksilla.