Milloin työnantajan on tarjottava lisätyötä osa-aikaisille työntekijöille?

Työnantajaa velvoittaa työsopimuslain mukainen lisätyöntarjoamisvelvollisuus. Työehtosopimuksissa voi olla lisätyötä koskevia erityismääräyksiä, jotka tulee tarkistaa ennen lisätyön tarjoamista.

Lisätyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään työsopimuksessa sovitun työajan lisäksi ilman että ylitetään ylityörajoja. Tämän työn tekeminen vaatii aina työnantajan aloitteen ja hyväksynnän, mutta myös työntekijän on annettava suostumuksensa lisätöihin. Käytännössä kyseessä on säännöllisen työajan ulkopuolinen työ, joka ei kuitenkaan täytä ylityön määritelmää.

Lisätyöntarjoamisvelvoite edellyttää, että työnantajan on ensisijaisesti tarjottava avoimet tehtävät jo työsuhteessa oleville osa-aikaisille työntekijöille, mikäli heillä on tehtävään vaadittava osaaminen ja pätevyys. Työtehtävän sopivuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että osa-aikaisen työntekijän ammattitaito sekä henkilökohtaiset ominaisuudet vastaavat kyseisen tehtävän vaatimuksia. Vasta kun nämä mahdollisuudet on selvitetty, voidaan harkita ulkopuolisen työvoiman palkkaamista.

Lisätyöntarjoamisvelvollisuuteen liittyy myös työnantajan koulutusvelvoite. Työnantajan tulee järjestää työntekijälle kohtuullista koulutusta, jotta työtä voi tehdä työntekijän muun soveltuvuuden perusteella. Vaikka koulutusvelvollisuus ei ole kovin laaja, se on kuitenkin tavallista perehdyttämistä laajempi.

Lisätyötä on tarjottava, vaikka työntekijä ei ole ilmoittanut halukkuudestaan lisätyöhön.

Työtä tulee tarjota myös silloin, vaikka sitä olisi niin paljon, ettei osa-aikainen työntekijä voi sitä kaikkea tehdä.

Työnantaja saa kuitenkin lopulta itse päättää, kenelle työtä tarjotaan, kunhan valinnassa toimitaan tasapuolisesti eikä syrjitä ketään. Tarjolla olevan lisätyön voi myös jakaa halukkaiden työntekijöiden kesken.

Lisätyöntarjoamisvelvoitteesta voidaan poiketa vain tietyissä tilanteissa. Lisätyöntarjoamisvelvoitetta ei ole silloin kun työsopimus on tehty työntekijän aloitteen ja toiveiden mukaisesti osa-aikaiseksi (esim. osittaisella hoitovapaalla tai osa-aikaeläkkeellä olevat) tai työntekijä on muutoin saattanut työnantajan tietoon, että hän ei ole kiinnostunut työajan lisäämisestä.

Lisätyön tarjoamisvelvollisuus voi väistyä myös tilanteissa, joissa työnantaja kykenee osoittamaan lisätyön tarjoamisen olevan mahdotonta tai liiketaloudellisesti epätarkoituksenmukaista. Mikäli esimerkiksi yrityksen tuotantotoiminta edellyttää pääosin yhtäaikaista työskentelyä (työntekijät samanaikaisesti työssä), työnantajalla ei ole velvollisuus tarjota työtä, koska tällöin lisätyötä ei voi ajallisesti työntekijällä teettää.

Työnantajalle kuuluvaa velvollisuutta ei voida rajata esim. myymäläkohtaisesti tai vedoten siihen, että työvuorolistojen laatiminen vaikeutuisi. Tämä tarkoittaa sitä, että lisätyöntarjoamisvelvoite ulottuu lähtökohtaisesti myös yrityksen eri toimipisteisiin.

Jotta työnantaja voisi välttää lisätyöntarjoamisvelvoitteensa, sen tulisi pystyä näyttämään, että tarjolla oleva työ ei laadultaan ole osa-aikaiselle työntekijälle sopivaa tai että työn tarjoaminen olisi työnantajan liiketaloudellisten tai tuotannollisten syiden vuoksi mahdotonta tai epätarkoituksenmukaista.

Mikäli työnantaja laiminlyö lisätyöntarjoamisvelvoitteensa, työntekijällä on oikeus vahingonkorvaukseen.  Vahingon määrä on se ansio, jonka työntekijä olisi saanut tehdessään tarjoamatta jääneen lisätyön.

Lisätyöntarjoamisvelvoite tulee huomioida myös kesäharjoittelijoita palkatessa. Lisätyötä tulee siis tarjota aina ensin jo työsuhteessa oleville osa-aikaisille työntekijöille.