Ratkaistaan tuottavuusongelma palvelualoille suunnatulla TKI:llä

Maan hallituksella on syksyn budjettiriihessä nyt erityisen paljon vaakalaudalla. Menosopeutuksia joudutaan tekemään, myös niiden päälle mitä kevään hallituksen puoliväliriihessä on sovittu. Samalla pitäisi talouskasvulle löytää siemeniä ja uusia kannustimia.

Talous kasvaa ensisijaisesti tuottavuuspanostuksilla. Se tarkoittaa sitä, että yrityksissä tehdään asioita entistä tehokkaammin ja fiksummin. Tuottavuuden parantumista on myös se, että tehdään uusia tuotteita tai palveluita, joista saadaan entistä parempaa hintaa markkinoilta samoilla tuotantokustannuksilla.

Tuottavuuden parantaminen edellyttää, että yritykset panostavat kehittämistoimintaan. Laajemmin puhutaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta (TKI). Suomessa on parlamentaarinen sopimus siitä, että julkisia tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoja kasvatetaan vuoteen 2030 mennessä niin, että menot olisivat 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yritykset kattaisivat jatkossakin suurimman osan kansallisista tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista.

TKI-toiminnan tuet – olkoonkin niitä paljon parjattuja yritystukia – ovat kuitenkin käytännössä ainoita tukia, joilla voidaan synnyttää uusia työpaikkoja ja liiketoimintaa yksityiselle sektorille.

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä tutkimus- kehittämismenojen kasvua halutaan hillitä säästösyistä ja tavoitetta ehdotetaan siirrettäväksi vuoteen 2035. Sovituista lisäpanostuksista ei pitäisi mielestämme luopua. Samassa yhteydessä on myös keskeistä miettiä sitä, mihin julkisia tutkimus- ja kehittämispanostuksia suunnataan nyt ja jatkossa.

Etlan tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kasvu on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kapeilla harteilla. Sama koskee myös palveluvientiä. Tietointensiivisten palvelujen vaikutus Suomen elintasoon on ollut ylivoimaisesti merkittävin. Suomi on myös palvelutalous kuten muutkin kehittyneet maat ja palveluiden osuus bruttokansantuotteesta tulee vielä jatkossa kasvamaan. Tällä hetkellä yksityiset palvelut tuottavat 40% BKT:stä ja kolmanneksen viennistä.

Kun tarkastellaan palvelusektoria, tiedetään, että virallisen määritelmän mukaista tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoitetaan varsin vähän muilla kuin tietointensiivisillä palvelutoimialoilla. Palveluyrityksissä kuitenkin harjoitetaan kehittämistoimintaa riippumatta toimialasta, mutta se ei realisoidu välttämättä sellaiseksi hankkeeksi, jossa voisi hyödyntää esimerkiksi Business Finlandin rahoitusta.

Siksi Palta peräänkuuluttaa sitä, että kasvavia TKI-panostuksia tulisi suunnata enemmän palvelualojen kehityshankkeisiin tuottavuusongelman selättämiseksi. On myös syytä tarkistaa kriteerejä, joilla rahoitusta myönnetään. Suomessa tutkimus- ja kehittämistoiminnan määritelmää on tulkittu liian suppeasti, mikä ei ole soveltunut kovin hyvin palveluyritysten kehittämistoiminnan logiikkaan. Suomessa tulisi käynnistää palvelualojen innovaatio-ohjelma, jonka keskiössä on liiketoimintaprosessien ja tuottavuuden parantaminen digitalisaation ja tekoälyn keinoin.

Usein pelkkä tutkimus- ja kehittämistoiminta ei riitä, vaan tarvitaan toimia ja apua sen suhteen, miten uusi keksintö viedään markkinoille. Uudesta ideasta tai keksinnöstä tulee innovaatio vasta sitten kun markkinoille saattaminen on onnistuneesti tehty. Markkinoille viemisen tukia, ts. innovaatiotukia, on harmillisesti leikattu samaan aikaan kun t&k -eli tutkimus ja kehitys – toimintaan on lisätty määrärahoja. Olisi järkevää pikemminkin sitoa innovaatioihin liittyvä rahoitus jatkossa kasvaviin t&k -määrärahoihin, jotta niistä saadaan talouden ja työllisyyden kannalta enemmän irti.